Keskenhän se meni. Jo kuukaus sitten, mutta alko oireilla vasta viime viikon lopulla ja tänään saatiin varmuus. Kerettiin jo asennoitua viikonlopun aikana miehekkeen kanssa, niin ei tullut onneksi yllätyksenä tänään ultrassa muu kuin se, miten aikaisin se oli keskeytynyt. Kroppa on kyllä outo kun mun kohdussa vaan hengaili kuukauden "päälle astuttu pingispallo", kuten ukkonen ultrakuvaa kuvaili, ilman että se vaivautu tekemään mitään poistaakseen sen. Toivotaan että luonto hoitaa loppuun asti, lääkkeet tai kaavinta ei kuulosta mitenkään viehkeelle.
Jännä sinänsä, kun kuvittelin, että olisin henkisesti enemmän rikki, mutta ei. Ehkä sitten jos olisin menny parin viikon päästä varattuun ekaan ultraan fiiliksellä, että kaikki on varmasti kunnossa ja olisi käynyt ilmi vasta siellä, niin olisi tullut suurena järkytyksenä. Mutta nyt oli itsellä jo niin vahva fiilis, ettei siellä enää ketään ole, vaikka omalääkäri, neuvolan täti ja päivystyslääkäri kaikki väittivät, että joojoo vuoto on ihan normaalia alkuraskaudessa eikä oo mitään hätää, jos ei oo kipujakaan. Omalääkäri ja neuvolan täti ei ees suostunu antaa aikaa, jotta olisin saanu ultralähetteen, joten mentiin sit viikonloppuna sairaalan päivystykseen, missä onneksi oli hyvin mukava ja ymmärtäväinen lääkäri, joka pahoitteli ettei voi ultrata resurssien takia siellä, vaan piti odottaa maanantaihin. Soitettiin yksityisetkin läpi, mutta niissäkin oli aikoja vasta viikon-puolentoista päähän.
Mut tässä ihan hyvällä fiiliksellä ootellaan, että voidaan alkaa yrittää uuestaan. Haikara eksyi tällä kertaa väärään osoitteeseen, mutta kyllä se meijän toinen mussukka vielä jossain vaiheessa toivottavasti ilmestyy isosiskonsa seuraksi. Mielellään mahdollisimman pian.