Khah, kappas, meikä on vähän puusilmä. Onnea siis myös
Chuukolle! :3 Ja niin, vaikka se vähän lapselliselta tuntuukin, vedin aikamoiset pultit näistä syntymättömyyspäivistä ja kiukuttelin kyseiselle kaverille pari viikkoa.
Mutta kun murrr. Olisi itse siirtänyt juhliaan!
Voi hirvitys! Mamman Morris-maximi joutui taas eläinlekuriin, ja saatiin sellaiset lääkkeet että oksat pois! Tramalia, joka on sukua mm. morfiinille ja muille opiaateille. Morris on nyt neljä tuntia vaan vuoroin istunut tai maannut paikoillaan ja tuijottanut lasittuneesti suoraan eteensä.
Reppanaa käy niin kovin sääliksi. Se on muutenkin sellainen mun erityinen mussukka; kaikki aina rakastuu meidän kahteen muuhun kissaan, ja Morrista ihmiset pitää automaattisesti ainoastaan kiusanhenkenä ja sekopäänä (on se niitäkin, myönnän) mutta äh. Se vei mun sydämen jo silloin kun ei tiedetty miten kukkuluuruu se todella on, eikä mikään voi koskaan mennä sen edelle, hurr.
Äh, sydämestä puristaa kun toisen on niin huono olla.