Kirjoittaja Aihe: Jonahin paluu (1/2) (K16, J+A, draama, huumori)  (Luettu 4353 kertaa)

Poissa peccantis

  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 252
  • Ennen kuin pimeä tulee
    • tumblr
Nimi: Jonahin paluu (osa 1/2)
Kirjoittaja: Peccan
Ikäraja, aihe: (alustava) K16, draama, huumori
Varoitukset: --
Paritus/Henkilöt: originaali
Kommentteja: Jonah palaa Aaronin vaivoiksi... Suora jatko-osa tekstiin Vain tää yksi kerta K18

-----------------

Mun helpotukseksi Jonahista ei kuulunut uusintapanoa vaativan puhelunsa jälkeen mitään pariin kuukauteen. Mä ehdin jo melkein unohtaa koko itikan kun sitten eräänä mukavana iltana kävi niin, että kuulin alakerrasta erittäin epätyypillistä hässäkkää ja kun ehdin kurkkaamaan kaiteelta eteiseen bongasin tutun kiharapään, joka mitä ilmeisimmin oli ängennyt sisälle väkisin jalka paketissa. Randy oli ihan helisemässä, ja päästin sen pälkähästä tulemalla itse alas ja ottamalla tilanteen omalle kontolleni.

"Mikäs sut tänne tuo", murahdin mahdollisimman epäilahtuneeseen sävyyn.
"Mun jalka on kipsissä ja mä en tosiaan aio homehtua himassa", ilmoitti kutsumaton vieraani.
"Ja sä päätit varta vasten vaivautua tänne asti?"
"No ilmeisesti, älypää."

Jotenkin mä en oikein voinut uskoa, että Jonah oli pelkästään piipahtamassa. Kysyin siltä asiasta, ja sen katse terävöityi pahaenteisesti.

"Oot mulle velkaa sen toisen panon."
"Jaa mistä lähtien? Me sovittiin, että se on kerta ja poikki."
"Sä et tosissas väitä että se kuppanen hinkkaus oli pano."
"No taidanpa väittää."
"Mussun mussun Harrington. Mä tiedän, että sä oot saanut ennenkin. Sä selvästikin feikkasit, jotta mä luulisin ettei sulta kannata heruttaa. Niinpä sä olet arvoinen saalis. Tai vaikka et oisikaan saanut, niin mitenkään et voi olla niin paska toista kertaa."
"Entäs jos oonkin?"
"Tieteellisen mielenkiinnon nimissä mä olen valmis ottamaan sen riskin."

Jonah purjehti keppeineen yllättävän ketterästi mun ohi ja linkkasi suoraan olkkariin ja mun sohvaan märkä kenkä yhä toisessa jalassaan. Randy ei tykkäisi tästä yhtään. Mä seurasin blondia kädet puuskassa ja annoin ymmärtää, ettei se käyttäytynyt toivotulla tavalla. Se vaikutti ohittavan mun vihjeeni sujuvasti.

"Kukas toi hutikulli oli, se mussutti jotain kellonajasta vaikka ei o vielä ees seitsemää."
"Sä tarkoitat varmaan Randya?"
"Naama ku naama."
"Randy on mun ystävä", mä totesin jäiseen sävyyn. "Se hoitaa mun taloutta."
"Ai no kiva."

Mä jäin tuijottamaan Jonahia parhaani mukaan painostaen. Se piti silmänsä kiinni ja näytti ajattelevan.

"Kai sä tajuat, etten mä aio antaa sun jäädä tänne?"
"Sama se mulle kunhan sulta lohkee uusintaseksi."
"No en kuule ajatellut et lohkeis."
"No saisiksmä edes jäädä vähäks aikaa?"

Tämäpä yllätys. Jonah ilmeisesti osasi pyytää. Se pälyili mua nyt vihreillä teetasseillaan, enkä mä oikein osannut suhtautua asiaan.

"Viikoks vaikka, mä en syö paljoa, ja himaan en haluu mennä ku siellä jumalanperseen takana ei o mitään tekemistä enkä voi ratsastaakaan. Viikoks vaan?"
"Tokko sä jaksaisit olla vieraskorea."
"Kyl mä jaksan. ...enkä mä pääsi kiusaamaan sua kun... no tää jalka. Connien perkele sai mut selästään."

Mä tutkin Jonahin pärstää ja etsin kieroilun merkkejä. Että se osasi näyttää erehdyttävästi ihan harmittomalta.

"No olkoon. Jää viikoksi. Sä voit asua vierashuoneessa ylhäällä. Kunhan muistat, että toista kertaa ei ole tulossa."
"Okei."

Jonah painoi päänsä ja oli hetken hiljaa. "Voisiksä kantaa mut yläkertaan?"
« Viimeksi muokattu: 07-08-2012, 02:07:53 kirjoittanut peccantis »

Tekstini - dA - இந் உஹ்ர்தழில்ஷ்ஐ அன ஜ்ங்ஞ்கஓல்ஆித்வு. ௸.