A/N Tämä projekti on itseasiassa aloitettu ennen Kuparisiiven kronikkaa, mutta jäi keskeneräiseksi ensimmäisen luvun jälkeen mielenkiintoni siirryttyä fantasiaan. Mistään pitkästä ajasta ei kuitenkaan ole kyse, tämän tekstin alkuosa on jostain maaliskuun alusta.
Murhapeli on kevyt, veretön ja varmaan myös hieman mauton, lyhyt rikosmysteeri. Samalla se on ensimmäinen kokeiluni tässä tyylilajissa, ja keskityinkin lähinnä siihen, että onnistuisin paitsi "tappamaan" uhrini jotenkin järkevästi, myös vihjailemaan syyllisestä samalla, kun johdan lukijaa harjaan. Kommentit varmaankin näyttävät, miten hyvin tässä onnistuin.
Asetin kirjoittaessa itselleni lukujen määräksi viisi, ja yhden luvun maksimipituudeksi 800 sanaa.
K-12 on lievästi liioiteltu turvaikäraja. x)
// Celeporn muokkasi ikärajan K-11 --> K-12 uuden käytännön mukaisesti
Pelin säännöt
1. Peli päättyy, kun murhaaja jää kiinni, tai kun murhaaja on tappanut kaikki muut pelaajat
2. Murhaajasyytös vaatii todisteita tai murhaajan tunnustuksen todistajan läsnä ollessa
3. Talossa saa liikkua pidemmän aikaa korkeintaan pareittain.
4. Murhan jälkeen kuluu puoli tuntia, ennen kuin pelinjohtaja ilmoittaa tämän pelaajan kuolleen.
a. Jos joku löytää kuolleen, ilmoitus tehdään välittömästi
b. Jos murhaaja jää kiinni kesken murhan hänen katsotaan hävinneen, ellei tämän onnistu hiljentää todistajaa ennen kuin tämä ehtii ulos huoneesta tai huutaa murhaajan nimen
5. Vain pelialueeseen kuuluvia huoneita saa käyttää
6. Kuolleiden on ilmoituksen tultua poistuttava heille varattuun tilaan puhumatta kenellekään jäljellä olevista pelaajista
7. Voittaja saa 5000$ puhtaana käteen
16:00 - 17:00
Vieraat kokoontuivat hiljaa keskustellen suuren kartanorakennuksen aulaan. Suurista ikkunoista erotti punertavan taivaanrannan pilvien takaa, mutta talon yllä raskaina riippuvat sadepilvet enteilivät rankkasadetta illaksi.
Se olisi voinut olla mikä tahansa ystävien kokoontuminen, ellei tänään olisi ollut Halloween. Niinpä nämä toisilleen enemmän ja vähemmän tutut ihmiset vilkuilivat toisiaan lähinnä epäluuloisesti, vaikka jokainen esittikin lukevansa ulko-oveen teipattuja peliohjeita.
”Joko tämä alkaa vai syödäänkö me ensin?” Peter tiedusteli kulmat koholla, rypistellen samalla hermostuneena kauluspaitansa helmaa ja heti perään korjaten tummanruskeaa, villiä kampaustaan. Miehen vieressä seinään liioitellun rentona nojaileva Leo nauroi hieman ivaillen, ja puisteli näkymätöntä pölyä tilanteeseen nähden liioitellun huolitellulta asultaan.
”Älä nyt ole noin hermostunut, sehän on vaan peli!” Leon ääni muuttui melkein hihkaisuksi loppua kohti, ja mies levitteli käsiään välinpitämättömästi. Peter yskähti, ja vilkaisi hieman pidempää miestä syrjäkarein. Vaikka Leo kuinka esitti, ettei tätä kiinnostanut, niin Peter kyllä arvasi, että voittaminen kiinnosti tuota ihan yhtä paljon kuin kaikkia muitakin.
Abby tuli takaisin retkeltään olohuoneeseen, ja pyöräytti silmiään poikien laiskalle kinastelulle.
”Olkaapas kiltisti”, nainen virnuili, saaden sanoillaan Peterin huokaisemaan ja Leon näyttämään täysin viattomalta. Abbyn perässä oven luo tuli myös tämän ystävä Evelyn, joka näytti lähinnä siltä kuin olisi päätynyt keskelle karkkikauppaa silmäillessään ympärillä olevia miehiä. Tosin vain Milo vastasi katseeseen kunnolla, iskien päälle vielä silmääkin ja hymyillen äärimmäisen vihjailevasti. Evelyn punastui aavistuksen ja mutisi jotakin epäselvää Abbylle, joka pyöritti taas silmiään.
”Missä Jimmy ja Shane ovat?” Abby halusi nyt tietää, huomattuaan kahden pelaajan puuttuvan joukosta.
”Keittiössä kärkkymässä ruokaa”, Milo ilmoitti etäisesti halveksuvaan sävyyn, mutta kun koko muu seurue päätti suunnata keittiöön, tuli tummahiuksinen perässä.
Päivällinen olisi todennäköisesti ainoita hetkiä tänään, kun koko porukka voisi olla yhdessä. Ruokailun jälkeen hajaannuttaisiin pieniin ryhmiin ja säikyttäisiin narisevia ovia, kuten tässä pelissä oli tapana. Tosin voittajan ratkettua mentäisiin tietysti juomaan tappion karvas maku pois, mutta kenenkään ajatukset eivät vielä ylettäneet ihan sinne asti. Jokainen keskittyi nykyhetkeen ja muun seurueen mulkoiluun.
Keittiöstä kaverukset tosiaan löytyivät. Shane istui kohteliaasti yhdellä keittiötasoista, ja esitteli kokille omia ehdotuksiaan ruoan suhteen. Kokkina toimiva keski-ikäinen nainen näytti hetki hetkeltä ärtyneemmältä, ja kieltäytyi tyystin vastaamasta pitkälle rääväsuulle. Jimmy ei tapansa mukaan ollut ollenkaan häiriöksi, vaan oli täysin keskittynyt kauhomaan suuhunsa toffeejäätelöä pienestä purnukasta, jonka keittäjä oli ilmeisesi hylännyt turhan näkyvälle paikalle.
Muiden tullessa huoneeseen Jimmy kohotti katseensa jäätelöstään ja näytti pahanteosta kiinnijääneeltä pikkupojalta yrittäessään kätkeä melkein tyhjää jäätelökartonkia selkänsä taakse. Shane katsahti tulijoita laiskasti, mutta muutti ilmeensä nopeasti röyhkeän likaiseksi, kun näki naisten varsin paljastavat asut. Evelyn ei näyttänyt huomaavan, mutta Abby näytti tyytymätöntä naamaa.
”Joten, mitä meillä on ruokana?” Evelyn kysyi aurinkoisesti kurkistellen muiden olkapäiden yli porisevia patoja.
”Jotain… Soppaa ja lihaa”, Shane kuvaili tarjolla olevaa ruokaa melko mielenkiinnottomalla äänellä, ja laskeutui alas pöytätasolta, napaten mennessään jäätelöpurkin Jimmyltä, joka päästi vingahduksenkaltaisen äänen.
”Shane!” Jimmy valitti, saaden ystävältään vastaukseksi vain typerän virneen, kun Shane kauhoi säälimättä loput jäätelöt omaan kitaansa.
Kokin suureksi harmiksi koko seurue jäi keittiöön pyörimään, kunnes ruoka oli valmista. Välttääkseen henkilökunnan raivon Jimmy ja Peter auttoivat kokkia kantamaan padat ja lautaset ruokasaliin.
Kaikkien istuuduttua keittäjä nyökkäsi päätään ja poistui paikalta, lähtien ilmeisesti takakautta kotiin. Milo aloitti pöytätouhut kaatamalla ensimmäisenä kauhallisen keittoa omalle lautaselleen, mutta kohteliasta esittäen täytti myös vieressään istuvan Abbyn lautasen. Abby puolestaan vilkuili ympärilleen odottavan näköisenä ja kurtisti kulmiaan.
”Onko Samista kuulunut mitään?” nainen kysyi melkein huolestuneena, mutta sai vastaukseksi vain olkienkohautuksia joka taholta. Abby huokaisi, mutta hymyili sitten muille talon emännän roolissaan, ja ryhtyi nautiskelemaan kevyestä alkupalakeitosta.
Muut seurasivat esimerkkiä, tosin osa vähemmän hienostuneesti. Jimmylle näytti tuottavan suuria ongelmia käsitellä siroja astioita, ja nuorukainen vaikuttikin lähinnä siltä, kuin olisi pelännyt hajottavansa ruokailuvälineet pelkällä katseellaan. Shanella näitä pelkoja ei ollut, sillä mies mätti ruokaa suuhunsa kuin se olisi uhannut juosta pakoon.
Kesken ruokailun Peter päästi omituisen, hämmästyneen ähkäisyn ja pysähtyi tuijottamaan Evelyniä. Nainen näytti hämmentyneeltä, mutta Peterin äännähdys käänsi muidenkin katseet tämän puoleen. Jimmy, joka istui Evelynin vieressä, näytti niin säikähtäneeltä, että Shanea alkoi naurattaa tilanteesta huolimatta.
Naisen huulten välistä valui tummanpunaista nestettä. Evelyn pyyhkäisi suupieltään, ja tuijotti punaista, hieman tahmeaa ja omituisen hajuista nestettä hämmentyneenä. Samassa kaiutin räsähti eloon, ja talossa kaikui Samin tasaisella äänellä: ”Evelyn, kello 16:48. Kuolinsyy: myrkytys.”
Evelyn huokaisi pettyneenä, nousi pöydästä ja katosi huoneesta. Korkojen napsahdukset kuuluivat portaissa, ja jossain yläkerrassa ovi aukeni ja sulkeutui napsahtaen. Pöytään jääneet katselivat toisiaan hetken, ja työnsivät sitten kuin yhteisestä päätöksestä keittolautasensa kauemmas.
Siirryttiin pääruoan pariin, mutta vaikka lammas oli hyvin valmistettua, kaikki tyytyivät lähinnä tökkimään sitä ruokailuvälineillään. Milo näytti tekevän omalleen jonkinlaista ruumiinavausta, ja Shane pyöritteli epäluuloisen näköisenä pikkuporkkanoita lautasellaan. Leo tuijotti Jimmyä ja Shanea epäluuloisesti, ja nojautui sitten vierustoverinsa Abbyn puoleen.
”Se on jompikumpi heistä. Heillä oli paljon aikaa laittaa tekoverikapseli keittoon”, mies järkeili kuiskaten, ja Abby vilkaisi mainittuja miehiä mietteliäänä.
Pian nainen vastasi hiljaa: ”Ehkä. Tosin en tiedä olisiko se Shanen tyylistä.”
”Mitä te neidit salailette siellä?” Shane kysyi pisteliäästi, tuijottaen molempia pistävästi kirkkaansinisillä silmillään. Leo reagoi ensin, vastaten syyttävään ilmeeseen huolettomalla virneellä, ja palaten lammaspaistinsa pariin.
Jossain olohuoneen perällä iso kaappikello löi viisi.
