Liemimestareita ja myrkynkeittäjiä, K-16, Blaise/OC, "high school-draamaa"

[Kani]

Nimi: Liemimestareita ja myrkynkeittäjiä
Kirjoittaja: minä ihan ite
Ikäraja: max. K-16
Paritukset: Blaise/Lina (OC), Draco/Pansy sekä canon-paritukset
Genre: "high school-draamaa" eli kliseistä teinisaippuaa
Varoitukset: rumia sanoja, makuuhuonetouhuja ikärajan puitteissa ja vähän väkivaltaakin.

AN: Joo. Miun on tehnyt jo pidempään mieli luoda joku tällainen nimeään myöten kliseinen raapalesarja, vaikka netti onkin näitä pullollaan. Mutta kuitenkin, vähitellen idea tästä kehittyi jossain alitajunnan syövereissä ja nyt pääsette todistamaan lopputulosta aivan omin silmin. Nauttikaa, älkääkä ottako tätä liian vakavasti. Tarkoitus ei ole kirjoittaa huumorificciä, mutta kun tungetaan  joku parisataa eri teini-iän vaiheissa kärvistelevää nuorta taikapersoonaa yhteen sisäoppilaitokseen, niin huumorinkukka kasvaa ja kehittyy itse kullakin.

Osa 1: Komerossa voi olla mukavaakin

Oli kamalaa tulla lukituksi luutakomeroon itsekseen.

Hirveämpää oli ainoastaan se, että joutui jakamaan nöyryytyksen jonkun toisen kanssa. Lina puri huultaan ja räpytteli silmiään, hän ei todellakaan halunnut itkeä toisen komeroon pakotetun nähden. Hetken päästä hän havahtui kahinaan ja huomasi Blaisen kaivelevan kaapunsa taskua taikasauvaansa tavoitellen.
"Ei tuo auta", tyttö tokaisi yksinkertaisesti.
"Kyllä se taika aina toisella taialla raukeaa", poika vastasi.
"Ne seisoo tuossa ulkopuolella, usko vaan. Pitää odottaa pari tuntia, että ne kyllästyy ja lähtee pois."
"Sinähän olet luihuinen, eikö? Samalla vuosikurssilla kuin minä? Pari nohevaa kirousta ja ne jättää sinut rauhaan."
Lina hymähti toisen sanoille.
"Minä ala joidenkin kapisten runkkareiden kanssa rähisemään", tyttö mutisi halveksuvasti, "Eikä minulla edes ole mitään suunnitelmia loppuillaksi ja komerossa voi olla ihan mukavaakin. Ja sitä paitsi niitä on kolme ja minua vain yksi."
Blaise vilkaisi toista lievästi järkyttyneenä.
"Sinun pitäisi olla puuskis tuolla  puheella."
"Melkein olinkin", Lina naurahti yllättäen, "Se perhanan hattu kuitenkin tunki tänne. Tai siis Luihuiseen. Ei komeroon."
"Huono vitsi."
"Hymyilit kuitenkin."
Välttyäkseen vastaamiselta Blaise painoi vasemman korvansa vasten komeron ovea ja kuuli kuin kuulikin toiselta puolelta ilkeilevää naurua ja edestakaisin kulkevia askeleita. Poika kirosi hiljaa ja lysähti istumaan rojunsekaiselle lattialle. Minuutit kuluivat hiukan kiusallisen hiljaisuuden vallitessa, eikä jutusteluun tottunut poika malttanut hetken päästä olla rikkomatta sitä.
"Sanoit joutuneesi melkein Puuskikseen. Miten hitossa päädyit kuitenkin meidän sekaan?"
"Mistä minä tiedän", Lina hymähti, "Tuntemattomat ovat Lajitteluhatun tiet."
"Olet ollut useinkin komerossa?"
"Enemmän kuin kehtaan myöntää."
"Miksen ole huomannut sinua aiemmin, chérie?"
"Ensinnäkin, turha yrittää mitään ranskaa minuun. Toisekseen, ehkä siksi, etten ole kuten ne tyypilliset ympärilläsi pyörivät käärmelutkat. Minussa on muutakin kuin nätti naama ja hyvä perse."
"Et taida olla kovin ystävällinen ihminen?"
"Ja vielä ihmettelet, miksen ollutkaan... puuskis vai mikä ikinä se nyt oli."
"Mikset sinä kysy minulta mitään?"
"Koska en ole vihkiytynyt turhanpäiväisen paskanjauhannan saloihin. Ei, anteeksi, olenpas. Opiskelen ennustusta."

Blaise virnisti pimeään.

[Kani]

Osa 2a: Mainekysymys

Draco meinasi tukehtua kieleensä.
"Blaise, oikeasti", poika huudahti, "Sinä olet kuudennella vuosikurssilla, etkä vieläkään ole oppinut pärjäämään niille rupisille sekasikiöille?"
"Sulje suusi, ei tässä siitä ole kyse."
"No mistä sitten?" Dracon käsikynkässä majaileva Pansy puuttui keskusteluun.
"Lina sanoi, ettei kanna - "
"Lina?", Pansy naurahti ja ujuttautui parempaan asentoon sohvalla, "Siis Lina Hill? Se kummajainen, joka jollain perhanan tavalla onnistui raivaamaan tiensä tänne? Mitä helvettiä sinä teit samassa luutakomerossa hänen kanssaan?"
"En minä tiedä, näin kuinka ne keskenkasvuiset surkit olivat lukitsemassa Linaa jo siihen komeroon ja kyllähän te tiedätte, että minä puolustan  aina Luihuisen tuvan jäseniä, olivatpa he sitten keitä tahansa. Ja yhtä äkkiä minäkin olin siellä perhanan komerossa."
Draco irvisti myötätuntoisesti ja nipisti Pansya poskesta.
"Naiset", poika virkkoi lipevällä äänellä, "Ei me osata elää ilman niitä eikä varsinkaan niiden kanssa."
Pansy kikatti poikaystävälleen, mutta vakavoitui sitten.
"Voisit kyllä vastaisuudessa miettiä, ennen kuin päätät ruveta leikkimään sankaria ihan kenen tahansa vuoksi", tyttö totesi vihjaavasti. Blaise kohotti kulmiaan kysymyksen merkiksi.
"No hei haloo", Pansy tuskastui, "Hillin suku on täynnä rohkelikkoja ja sitä paitsi Lina on puoliverinen! Mieti, miten huonolta saat meidät muut näyttämään, jos jatkuvasti pelastelet jotakuta hänen kaltaistaan!"
"Tai jos joudut jatkuvasti lukituksi luutakomeroon", Draco jatkoi heristäen sormeaan isällisesti.

Osa 2b: Kunniakysymys

Aikoinaan Korpinkynteen lajiteltu Cindy Harris kohotti katseensa loitsujen oppikirjastaan kuullessaan jonkun lysähtävän viereiseen tuoliin.
"Olet myöhässä", tyttö totesi asiallisesti.
"Tiedän, tuli pari muuttujaa", Lina vastasi ja haroi vaaleita hiuksiaan edustavampaan asentoon, "Ratcliff ja kumppanit päättivät lukita minut taas siihen hiton komeroon."
"Otan osaa. Selvisit kuitenkin pois?"
"Tietysti. Piti tosin leijuttaa Zabini sairaalasiipeen, niin meni hiukan pidempään, kuin olin alunperin ajatellut."
"Zabini? Blaise Zabini, se hurmuri?"
"Kyllä. Mutta se oli vain sattumaa, älä kehittele minkäänlaisia teorioita pienessä päässäsi."
"Kuitenkin pussailitte siellä", Cindy naurahti ja alleviivasi kirjastaan jotain. Lina pyöräytti silmiään teatraalisesti ja tuhahti.
"No ei todellakaan. Zabini ilmeisesti pelkää ahtaita tai pimeitä paikkoja. Poikaparka sekosi puolen tunnin jälkeen niin pahasti, että minun piti tainnuttaa hänet."
"Sillä lailla."
"Eipähän tule toiste tunkemaan jalomuotoista nokkaansa toisten asioihin", Lina mutisi ja kurkisti, mitä hänen paras ystävänsä oikein luki, "Edistyneet lukkoloitsut ja niiden vastaparit?"
"Etsin täältä jonkun todella hyvän loitsun sinulle ja seuraavalla kerralla taiot itsesi ulos sieltä komerosta välittömästi ja kiroat ne kiusankappaleet", Cindy totesi.
"Mmm."
"Älä nyt liikaa innostu. Ainahan voit tietysti odottaa Zabinia paikalle toistekin tarjoamaan auttavaa kättään ja pelastamaan neidon hädästä."
"Minä? Neito hädässä? En ikinä."

[Kani]

Osa 3: Vastavärejä

Jeremy Laucher käänsi päänsä pois huomatessaan sisarpuolensa lähestyvän muutaman ystävänsä kera. Rohkelikkopoika ei todellakaan halunnut tytön näkevän häntä, ei kaiken sen jälkeen, mitä oli tapahtunut edellisen lukuvuoden aikana. Ja tapahtui yhä. Seitsemännen vuoden opiskelijat nojailivat rennosti käytävän seiniin, joku luihuistyttö pureksi purkkaa, vaikka se olikin ehdottoman kiellettyä tunneilla. Jonah Ratcliff naurahti ilkeästi ja Jeremy tiesi jo kysymättäkin, mikä sen aiheutti.

"Uskaltauduit sitten näyttämään naamaasi minulle, Hill", Jonah hymähti.
"Minä kävelen, missä haluan", Lina vastasi hiukan nenäkkäästi, "Käsittääkseni sitä ei ole kielletty koulun säännöissä."
"Pirulauta! Likka varmaan on lukenut koko sääntökirjan läpi!"
"En. Mutta menenkin tästä tekemään niin, jos se tuottaa herra Ratcliffille jonkinlaista mielihyvää iltaisin."

Muutama luihuinen naurahti vaisusti ja Jonah alkoi ärtyä. Linan ystävät perääntyivät hiukan, heitä oli kai käsketty olemaan sekaantumatta. Tai sitten he olivat vain fiksuja. Jeremy vilkuili muualle. Hän ei ollut paljastanut kohta seitsemään vuoteen olevansa itse asiassa hyvinkin läheistä sukua Lina Hillille, eikä hän paljastaisi sitä nytkään. Pelissä oli liian paljon, Jonahin hyväksyntä ja mahdollisuus elää rauhassa, vaikkakin se saavutettiin toisten ihmisten kustannuksella.

"Onko tämä todella sen arvoista, Hill?" Jonah kysyi yllättäen lähes kaikki paikalla olijat. Normaalisti tytön olisi pitänyt olla jo jossain komerossa.
"Mikä, Ratcliff?"
"Meinaan vaan, että jos et olisi puolustanut sitä puuskunsurkimusta, niin minulla ei olisi mitään sinua vastaan", poika totesi imelästi.
"Sinä olet säälittävä elämäntapaepäonnistuja ja jonkun oli aika kertoa se sinulle. Minulle on ihan sama, kuinka monesti sinä lukitset minut johonkin komeroon, etpähän ainakaan terrorisoi heikompiasi. Ja sitä paitsi se on puuskupuh. Ei puuskis, eikä varsinkaan puuskunsurkimus", Lina sähisi.
"En olisi uskonut luihuisten olevan aina jalomielisesti puolustamassa heikompiaan", Jonah hymähti ivallisesti.
"Enkä minä olisi uskonut rohkelikkojen olevan noin pelkureita, että täytyy tehdä muiden elämästä kurjaa kohottaakseen itsetuntoaan", Lina vastasi luoden nopean silmäyksen myös Jeremyyn.

Jeremy reagoi kääntämällä katseensa pois, kohti numerologian luokan ovea.