Osa 2a: Mainekysymys
Draco meinasi tukehtua kieleensä.
"Blaise, oikeasti", poika huudahti, "Sinä olet kuudennella vuosikurssilla, etkä vieläkään ole oppinut pärjäämään niille rupisille sekasikiöille?"
"Sulje suusi, ei tässä siitä ole kyse."
"No mistä sitten?" Dracon käsikynkässä majaileva Pansy puuttui keskusteluun.
"Lina sanoi, ettei kanna - "
"Lina?", Pansy naurahti ja ujuttautui parempaan asentoon sohvalla, "Siis Lina Hill? Se kummajainen, joka jollain perhanan tavalla onnistui raivaamaan tiensä tänne? Mitä helvettiä sinä teit samassa luutakomerossa hänen kanssaan?"
"En minä tiedä, näin kuinka ne keskenkasvuiset surkit olivat lukitsemassa Linaa jo siihen komeroon ja kyllähän te tiedätte, että minä puolustan aina Luihuisen tuvan jäseniä, olivatpa he sitten keitä tahansa. Ja yhtä äkkiä minäkin olin siellä perhanan komerossa."
Draco irvisti myötätuntoisesti ja nipisti Pansya poskesta.
"Naiset", poika virkkoi lipevällä äänellä, "Ei me osata elää ilman niitä eikä varsinkaan niiden kanssa."
Pansy kikatti poikaystävälleen, mutta vakavoitui sitten.
"Voisit kyllä vastaisuudessa miettiä, ennen kuin päätät ruveta leikkimään sankaria ihan kenen tahansa vuoksi", tyttö totesi vihjaavasti. Blaise kohotti kulmiaan kysymyksen merkiksi.
"No hei haloo", Pansy tuskastui, "Hillin suku on täynnä rohkelikkoja ja sitä paitsi Lina on puoliverinen! Mieti, miten huonolta saat meidät muut näyttämään, jos jatkuvasti pelastelet jotakuta hänen kaltaistaan!"
"Tai jos joudut jatkuvasti lukituksi luutakomeroon", Draco jatkoi heristäen sormeaan isällisesti.
Osa 2b: Kunniakysymys
Aikoinaan Korpinkynteen lajiteltu Cindy Harris kohotti katseensa loitsujen oppikirjastaan kuullessaan jonkun lysähtävän viereiseen tuoliin.
"Olet myöhässä", tyttö totesi asiallisesti.
"Tiedän, tuli pari muuttujaa", Lina vastasi ja haroi vaaleita hiuksiaan edustavampaan asentoon, "Ratcliff ja kumppanit päättivät lukita minut taas siihen hiton komeroon."
"Otan osaa. Selvisit kuitenkin pois?"
"Tietysti. Piti tosin leijuttaa Zabini sairaalasiipeen, niin meni hiukan pidempään, kuin olin alunperin ajatellut."
"Zabini? Blaise Zabini, se hurmuri?"
"Kyllä. Mutta se oli vain sattumaa, älä kehittele minkäänlaisia teorioita pienessä päässäsi."
"Kuitenkin pussailitte siellä", Cindy naurahti ja alleviivasi kirjastaan jotain. Lina pyöräytti silmiään teatraalisesti ja tuhahti.
"No ei todellakaan. Zabini ilmeisesti pelkää ahtaita tai pimeitä paikkoja. Poikaparka sekosi puolen tunnin jälkeen niin pahasti, että minun piti tainnuttaa hänet."
"Sillä lailla."
"Eipähän tule toiste tunkemaan jalomuotoista nokkaansa toisten asioihin", Lina mutisi ja kurkisti, mitä hänen paras ystävänsä oikein luki, "
Edistyneet lukkoloitsut ja niiden vastaparit?"
"Etsin täältä jonkun todella hyvän loitsun sinulle ja seuraavalla kerralla taiot itsesi ulos sieltä komerosta välittömästi ja kiroat ne kiusankappaleet", Cindy totesi.
"Mmm."
"Älä nyt liikaa innostu. Ainahan voit tietysti odottaa Zabinia paikalle toistekin tarjoamaan auttavaa kättään ja pelastamaan neidon hädästä."
"Minä? Neito hädässä? En ikinä."