Kirjoittaja Aihe: Houkutus: Itsemurhayrityksiä, K-16, Carlisle Cullen  (Luettu 3422 kertaa)

Lizlego

  • Vieras
A/N: Pahaenteistä, aletaan muuttaa tätä pikkuhiljaa Houkutus-painotteiseksi foorumiksi HP:n sijaan.   :D Mä vaan halusin tästä oman versioni. En ole lukenut kuin Houkutuksen, joten tietämykseni hahmojen menneisyydestä on puutteellinen.  ;D

Otsikko: Itsemurhayrityksiä
Genre:  Parodiallinen synkkyys
Ikäraja: K-16
Päähenkilö: Carlisle Cullen
Tekijänoikeus: Stephene Meyer omistaa Houkutuksen ja muut sarjan kirjat, mutta mä en mahda mitään sille, että monet kirjoissa tai jossain keskustelussa mainitut asiat sytyttävät kipinän joko omalle tulkinnalle tai parodialle.  ;D
Yhteenveto: Tajuttuaan, mikä hänestä on tullut Carlisle Cullen haluaa päättää päivänsä, mutta vampyyrille se ei olekaan niin yksinkertaista.
 


Armon vuosi 1663 jossakin.

Hirttäytyminen oli ensimmäinen, halvin ja helpoin ajatus.  Se osoittautui huonoksi valinnaksi. Vaikka köyden olisikin saanut kiristettyä riittävän tiukaksi, kuristuminen salpasi vain hengityksen ja aiheutti epämiellyttävää paineentunnetta silmissä. Ne pyrkivät ulos kuopistaan. Olin nähnyt sellaista tapahtuvan hirttäjäisissä. Mielenkiintoista, että se oli mahdollista yhä ilman verenkiertoakin. Hirttäytymisyrityksen lopputulos: Narunpäässä keikkuminen oli yhtä tyhjän kanssa. Suurin hetkellinen tuska oli siitä, miten siitä pääsisi pois, mutta se kävi yllättävän yksinkertaisesti. Pieni nykäisy köydestä kädellä ja se katkesi. Jos kerran kuristuminen ei onnistunut, luultavasti hukuttautumisen yrittäminen olisi turhaa. Päätin silti kokeilla sitäkin.

Etsin lähimmän joen ja hyppäsin sinne. Teoriani oli oikea. Vaikka keuhkoni täyttyivät vedellä ja hengitykseni jälleen lakkasi, mitään muita seurauksia siitä ei ollut. Ei vaikka odottelin kärsivällisesti pari viikkoa joenpohjassa. Luovutin vasta, kun aloin todella saada tarpeekseni vedestä ja sen märkyydestä. Oli aika kokeilla jotain muuta. Tajusin, että olin hirveän nälkäinen. Siitä johtui mieleeni, että ehkä kuolisin, jos vain kieltäytyisin syömästä ja juomasta. Se oli mielestäni kokeilunarvoinen ajatus.

Hakeuduin vielä syrjempään asutuksesta, kaivauduin maahan ja peitin itseni mullalla. Sitten vain odottelin kuolemaani. Se oli entisiäkin huonompi ajatus. Mullassa möyri olentoja, joilla oli kiivas verenkierto ja nopeassa tahdissa sykkivät sydämet. Jano ainoastaan kasvoi eikä kuolema tuntunut tulevan lähemmäksi edes heikotuksen myötä. Lopulta itsehillintäni petti, kun haistoin lähestyvän myyrän. Se oli kaivanut käytävän hautapaikkani viereen. Saalis oli onnettoman pieni, mutta sen veri kuitenkin piristi hieman mielialaani ja voimiani. Aloin miettiä paluuta Lontooseen tai johonkin suureen kaupunkiin, jossa olisi ainakin suuret viemärit ja niissä paljon rottia. Olisi voinut ehkä olla mahdollista elää vain niillä. Niiden pyydystäminen olisi ainakin tehnyt palveluksen kaupungin asukkaille.

Muutaman viikon asiaa mietittyäni ja pienriistaa metsästettyäni uin kanaalin yli Ranskaan. Siellä minua ei tunnistettaisi. Liikuin kaupunkien liepeillä ja vältin ihmisasutusta. Ihmisveri tuoksui herkulliselle ja erään kylän ohitettuani sain tosissani taistella haluani vastaan. Kylän torilla oli giljotiini ja kolme päätöntä ruumiista oli jätetty lojumaan yön yli näkösälle varoitukseksi ihmisille. Olisin halunnut vain vähän maistella heidän kuivunutta vertaan. Herkuttelin itsekseni ajatuksella, kun mieleeni pälkähti, että giljotiini voisi olla etsimäni ratkaisu. Tuskin vampyyritkään elivät päättöminä. Pään mukana heiltä meni hampaatkin.

Uuden toivon innostamana astuin giljotiinin luo. Sen terä tuoksui aivan taivaalliselta, mutta itsehillintäni piti tällä kertaa. En nuolaissut sitä. Isäni olisi ollut tyytyväinen huomattuaan, että olin kuin olinkin saavuttanut hänen kurinalaisuusihanteensa ainakin jotenkin. Ehkä sieluni ei pelastuisi, mutta voisin pelastaa muut itseltäni. Kävin makuulleni giljotiiniin ja nostin terän korkeuksiinsa. Olinko valmis laskeutumaan helvettiin, jonne Paholaisen otukset kuuluvat? Myönsin olevani. Ei se voinut olla nykyistä pahempi, vaikka olisi ollut kuumempi kylmän sijaan. Pudotin giljotiinin terän, mutta se tuotti suuren pettymyksen. Terä oli ruosteessa eikä pystynyt kaulaani, joka oli kuin kiveä. Yritin vielä pari kertaa uudestaan, mutta se oli turhaa.

Lopulta turhauduin, nousin pois giljotiinista ja pakenin ennen kuin uteliaat vartijat ehtivät nähdä, mitä meteliä teloituspaikalla pidettiin. Jos kerran Jumala tai Paholainen ei halunnut liittää minua joukkoihinsa, en voinut väittää vastaan. Ainakaan toistaiseksi. Oli siis unohdettava itsemurhat ja keksittävä jotain muuta, millä saisi ajan kulumaan.
« Viimeksi muokattu: 05-08-2012, 01:12:50 kirjoittanut Lizlego »

Poissa Storithiana

  • Brittiteenlitkijä
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 60
    • Give me a sign, I wanna believe
Vs: Houkutus: Itsemurhayrityksiä, K-15, Carlisle Cullen
« Vastaus #1 : 26-04-2009, 19:38:24 »
Hmm. Olen kyllä Twilightit kaikki lukenut, ihan hyviä ne on, mutta tursuaa vaan jo korvista ja joka paikasta kaikki Edward/Bella ulos. Eli kiitos siitä, että vaikka Twilightilla foorumin valloittaisitkin, niin yhtään E/B:tä täällä ei ainakaan vielä ole. Sillä sitä paritusta kirjoissa vielä jaksan mutta ficit, ei ei ei ei ei ei. (Psst. missä luuraa kaikki Twilight-fanon-paritukselliset ficit?)

Dodiin, yleisen vuodatuksen jälkeen ficciin :D Tämä oli hyvä. Tekee mulle hyvää lukea välillä jotain parituksetonta. Carlisle on mielenkiintoinen tyyppi ja mä en ole ikinä oikein osannut niin kauheasti fanittaa Edwardia, se on liian täydellinen. Ja taas mä eksyin vähän aiheesta... Mä tykkään sun kirjoitustyylistä, en osaa sanoa miksi, siinä vaan on jotain.

ehkä mä meen tästä muualle kun ei irtoa mitään aiheeseen liittyvää, muuta kuin että tämä on hyvä...
My heart is yours to fill or burst,
to break or bury,
or wear as jewellery,
which ever you prefer


ex-humph

Lizlego

  • Vieras
Vs: Houkutus: Itsemurhayrityksiä, K-15, Carlisle Cullen
« Vastaus #2 : 26-04-2009, 19:59:56 »
On kyllä äärimmäisen epätodennäköistä, että tulisin koskaan kirjoittamaan pahemmin Edward/Bellaa, koska se paritus tulee aivan tarpeeksi selkeästi esiin kirjastakin, vaikka johan mä siitä yhden ficin kirjoitinkin. Mä tykkään kirjojen pohjalta yleensä kirjoittaa niistä hahmoista, joista voi muodostaa jonkinlaisen kuvan, jota sitten voi ficeissä pahoinpidellä.  :D Twilighthan on kautta linjain täynnä traagisia kohtaloita, joten ei ole mikään ihme, että kaikki ovat enemmän tai vähemmän kahjoja.  ;D

Poissa bamboozled

  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 28
Vs: Houkutus: Itsemurhayrityksiä, K-15, Carlisle Cullen
« Vastaus #3 : 26-04-2009, 20:37:25 »
Tämä oli hyvä. Tykkäsin. Täytyy yhtyä edelliseen (ei missään pervossa mielessä!) ja myöntää, että pidän myös kirjoitustyylistäsi. En osaa oikein sanoa, mikä siinä viehättää, mutta sitä jotain siinä täytyy olla. Eikä minuakaan häiritse lainkaan, että Twilight-ficcejä ilmestyy tälle foorumille enemmänkin. Varsinkin juuri tällaisia parituksettomia tai ei-E/B-parituksella varustettuja tekstejä.

Kuten olen tainnut useampaan otteeseen täällä(kin) mainita, en erityisemmin perusta Edward/Bella-parituksesta, vaan näistä kaikista muista hahmoista, joita sarjasta löytyy. Carlisle on yksi ehdottomista suosikeistani, ehkä jopa se suurin. Ihana lukea tällaista ficciä. Toki olen itse omassa kierossa mielessäni kuvitellut kaikenlaista noista itsemurhayrityksistä, mutta ihan mukavaa vertailla muiden ajatuksiin :D
Hetki hetkeltä enemmän, mutta viime kädessä vähemmän.

Lizlego

  • Vieras
Vs: Houkutus: Itsemurhayrityksiä, K-15, Carlisle Cullen
« Vastaus #4 : 26-04-2009, 21:54:36 »
Lainaus
Kuten olen tainnut useampaan otteeseen täällä(kin) mainita, en erityisemmin perusta Edward/Bella-parituksesta, vaan näistä kaikista muista hahmoista, joita sarjasta löytyy. Carlisle on yksi ehdottomista suosikeistani, ehkä jopa se suurin.

Mulla on kaikissa kirjoissa ja myös elokuvissa vahva taipumus kiinnostua sekä iällisesti vanhemmista hahmoista että niistä hahmoista, jotka ovat jollain tavalla johtavia tai tuntuvat siltä, joten totta kai mua alkoi kiinnostaa Carlislen hahmo. Mulla tulee aina jossain välissä turhautuminen siihen, kun kirjoja kerrotaan nuorten ja tietämättömien näkökulmasta ja sitten kerrotaan vain niiden toilailuista ja romansseista.  ;D Niin kuin nyt Pottereita Harryn näkökulmasta.  :D Kuinka paljon kiintoisampaa olisikaan ollut lukea kaksoisagentti-Severuksen seikkailuista.  ;D Houtuksessa nyt ei välttämättä niin, koska noista hahmoista nyt ei kukaan tainnut tehdä mitään kummoista, mutta kyllä mä siltin pohdin mielenkiinnolla Cullenin perheen keskinäisiä ihmissuhteita ja psykologiaa.  :D
« Viimeksi muokattu: 26-04-2009, 21:57:55 kirjoittanut Lizlego »

Poissa Beelsebutt

  • vähemmän
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 3082
  • malmi
    • Ficciarkisto
Vs: Houkutus: Itsemurhayrityksiä, K-15, Carlisle Cullen
« Vastaus #5 : 28-09-2009, 20:40:22 »
Tuskin vampyyritkään elivät päättöminä. Pään mukana heiltä meni hampaatkin.
;D

Tää oli virkistävä ficci parodiana, tosin olis mielenkiintoista aiheesta lukea sellanen angstilla mässäilevä, polveilevampikin versio ;) Noh, eiköhän sellanen jostaan löydy.

Oli muuten kiva to lopetuslause, jätti ihan kuin odottamaan jatko-osaa? ;)
Fifi-ficitLJAO3