Masennusarkisto

[Beelsebutt]

Joo, tuu zilah käymään joskus! Tsemppiä <3

[zilah]

Näin nyt sitten. Joulu meneekin surullisissa merkeissä. Perheeseen suurin toivein hankittu, ihana koiranpentu koki kovan kohtalon.

Kaikki alkoi siitä, kun se leikki isompiensa kanssa, ja yhtäkkiä leikin lomassa satutti jalkansa. Röntgen paljasti vakavan murtuman, jota ensin yritettiin hoitaa lastalla, mutta tuloksetta. Eilen sitten pikkuinen päätyi leikkauspöydälle, jossa selvisi karu totuus.

Reppana kärsi harvinaisesta sairaudesta, joka tekee luut hauraiksi kuin paperin. Jalka oli täysin murskana, ja jäljelläoleva luu niin hauras, ettei sitä saanut korjattua millään. Ainoa, ja armeliain keino oli nukuttaa hänet ikiuneen leikkauspöydällä.

Itkettää. Vanhojen koirien (ja ihmistenkin) kohdalla luopuminen on ymmärrettävää, vaikka aina raskasta. Se on kuitenkin elämän normaali kiertokulku. Se ei ole, että 3.5- kuukautinen pentu joudutaan päästämään pois vakavan sairauden vuoksi. 



zilah

[Beelsebutt]

Voi ei, otan osaa zilah <3


Pentueläinten kanssa on kyllä aina hurjan paljon vaikeampaa, itsellänikin kissa jouduttiin lopettamaan puolitoistavuotiaana. Voimia ja jaksamista sulle <333

[Goldscythe]

Meidän 7-vuotias exotic kissamme Walle jouduttiin saattelemaan sateenkaarisillalle tänään. 45km matka Tervolaan päivystävälle kipeän ja mouruavan kissan kanssa kaameesti huutavassa autossa (pakoputki poikki) ei ollut mitään kivaa kellekään. Tiesimme että Wallen viimeinen matka, peräpään voimat katosi, laski alleen, läähätti ja kuolasi. Oli hengitellyt raskaammin jo viikon. Tiesin oikeastaan heti kun pojan näin 5 vuotta sitten kömpivän kopasta pihalle että tää ei oo hyvä. Exoticit on siis näitä lyttynaamakissoja. Walle oli extreme. Silmät ja suu edempänä, kuin pieni nenännysä, jossa pari viirua sieraimina. PAriin otteeseen oli tukehtua itseensä koko kolli. Näin oli parempi. Ei ruvettu tutkimaan sen enempää, ei olisi riittänyt tili siihen, hädin tuskin tähänkään ja tuhkaukseen. Kun ei ollut pitkään kyennyt täyteen elämään, miks pitkittää sitä enää...
Aluksi se pelkäs mua, sit siitä tuli melkein täysin mun poika. Yritän olla miettimättä, kuinka kauan hän mahtoi hiipua ennen viime viikkoa, kun huomasin että sehän hengittää huonommin. Anteeksi poikani rakkaani...

[Lizlego]

Voi ei! Lemmikistä luopuminen on kauhean raskasta ja surullista kun ne haluaisi vaan pitää ikuisesti, mutta ainakaan Walle ei nyt kärsi ja saa juoksennella ja pyydystellä hiiriä autuaammilla laitumilla. :'(

[Pahatar]

Minäkin halusin tulla sanomaan, että hirveän ikävää ja kovasti jaksamista vaikeassa tilanteessa. Ehkä voi lohtua hakea juuri tuosta, että ainakaan kissa ei kärsi enää ja ei tarvitse sen takia surra, mutta eihän se ikävää poista. Eläimet voi olla uskomattoman rakkaita.

[Fiorella]

Voi miten surullista! Jaksamista sinulle. Lemmikin menetys on aina raskasta.

[zilah]

Osanotot täältäkin, ja voimia suruun! <3

Ei se luopuminen koskaan ole helppoa, vaikka kuinka tietäisi että on aika. Kaunista matkaa ja hyviä hiirestysmaita Wallelle.


zilah

[Goldscythe]

Kiitos <3
Jos saadaan tuhkat ajoissa, uurnan sijaan valittin pellavapussin, haudataan mun lapsuuden kodin taakse mihin meidän perheen muutkin kisut on. Walle oli enemmän lintujen perään ku hiirien, nää maatiaiset murhaa kaikki hiirilelut, kyllä Wallekin, mutta kun se sai käpäliinsä höyhenlelun, se oli entinen alta viiden minuutin. Saa Walle henkeä kunnolla nyt ja pääsee linnunlaulua kuunteleen, kaikkea rapisevaa seuraamaan mettänrantaan. Se olis rakastanu olla Tiistellä, lintuja näky joka lasista. Kuka tietää, montako hiirtä ja lintua se on jo jahdannu, tiedä sit millanen vastaanotto on ku seuraavan kerran nähdään, kumpaa mulle tuotais näytille suuntäydeltä. Vaikka välissä tuntunu et miten Anya on leikkiny jälkeisenä aamuna ja Köpi eilen illalla tuijotti Wallen vakimakuupaikkaa... mietin onko Walle vielä ollu täällä... Ruumis jäi Tervolaan, mistä viiään Rovaniemelle ja tuuaan sit Keminmaalle, mistä mä haen sen, mut tais henki tulla autossa meidän matkassa.
Tänäkin aamuna (ennen kuutta) ku maatiaisduo herätti, ootin et kolmaskin hyppää sänkyyn, muttei hypännykkään. Just kun masennus alko helpottaan ja elämä raiteillaan, ni tämä.