Suhteellista (Ginny/Zacharias, PTP, K-12)

[Beelsebutt]

Kukaan ei tiedä totuutta, eikä mistään puhuta ääneen.


Nimi: Suhteellista
Kirjoittaja: Beelsebutt
Päähenkilöt: Ginny/Zacharias (Ginny/Harry)
Lajityyppi: PTP
Sanamäärä: 500
Haasteet: Hahmot & Wot#5
Ikäraja: K-12
Varoitus: Hahmon kuolema mainintana.


No jopas tämän aloittaminenkin kesti! Eli tässä siis vastineeni Wot#5-haasteeseen, joka kuului näin:

Paritus: Ginny Weasley/Zacharias Smith
Lajityyppi: synkistely (angst) ja/tai huumori ja/tai yleisdraama
Ikäraja: S -> K-18

Yhteenveto(ehdotus): Ginny ei haikaile Harryn perään, eikä Zachariaskaan ole katkera. Itsepetos on taitolaji.

Haasteesta kiitokset Susimukselle, toivottavasti tämä kelpaa vaikka itse olenkin ficin kanssa äärimmäisen epävarma. Johtunee siitä, että tuli tässä selätettyä useamman kuukauden, ainakin puolen vuoden kirjoittamattomuus. Go, me! \o/

// Herranjestas, krediitit unehtuivat! Kiitokset avusta niin Lizille, Finin Rennetolle, jossujb:lle ja sensaatiollekin... vieläköhän joku unohtui :F

Hox! En omista Pottereita, J.K. Rowling omistaa, joten kaikki kunnia The Ladylle. En saa tästä rahaa, elekää haastako oikeuteen!




Suhteellista

Kummallista, kuinka paljon ehtii ajatella äärimmäisen lyhyessä tovissa. Kuinka monta kuvaa mahtuu silmänräpäykseen. Millainen historia pään sisällä vilahtaa pienenä, pikkiriikkisenä hetkenä, jona edes Bill ei ennättäisi vetää sauvaansa esille. Sen aikana Ginny näkee Lilyn kaatuvan porraskaiteen yli, kun hänen oma sauvansa on kerrankin puolihuolimattomasti sysätty yläkerran työhuoneen fiikuksen ruukkuun eikä voi pysäyttää putoamista. Hän näkee Jamesin valmistujaiset, korkealle liitävän, taidokkaasti taitellun lennokkidiplomin. Hän näkee Albuksen Pyhän Mungossa kalpeana, heikkona, silti vihreät silmät intoa loistaen, koska Rose, rakas Rose on tullut vierailulle.

Jokainen muisto vyöryy nykyhetken editse, vaikka Ginnyn katse onkin lukittunut huoneen toiselle puolen. Hän tuijottaa silmiä, jotka ovat yhtä vihreät kuin Albuksen muistosilmät, mutta kipuja karkottavan lapsuuden innon sijasta niistä on kadonnut ilo elää ja rakastaa. Ne ovat sameat, välinpitämättömät, kyvyttömät spontaaneihin silmäniskuihin, mutta Ginny ei siitä huolimatta kykene kääntämään katsettaan. Lähtölaskenta on jo alkanut, toiset ovat kaapanneet itselleen kylkiäisen, toiset odottavat yksin, innoissaan, onnettomina, ehkä etsien, ehkä eivät. Ja edelleen Ginny tuijottaa.

Hän muistaa, kuinka kauan sitten tuijotti kuten nyt, useamman silmänräpäyksen ajan. Silloin katse oli sähköistävä. Se kutsui luokseen ja ankkuroi hetkeen, siihen ohikiitävään, paisui tunteesta, jännityksestä, kihelmöi odotusta ja palkkiotakin. Silloinkin silmät olivat Harryn, mutta nyt vuodet ovat syöneet pois kaiken — rakkauden ja kunnioituksenkin.

"Ginny?" hänen viereltään kuuluu ja lämmin käsi ottaa hänen sormensa haltuun.

Vieläkin Ginny tuijottaa, näkee viimeisimmän villityksen liimautuvan Harryn kylkeen eikä jaksa välittää. Ei tiedä, onko välittänyt pitkään aikaan, vaikka he erosivat vasta kesällä.

"Tässä", Ginny vastaa äänellä, jonka pelkää olevan käyttämätön ja ruostunut, kokonaisen iäisyyden käyttämättä ollut, mutta se helähtää kirkkaana ja kovana kuuden ja viiden välissä. Muutama pää kääntyy, mutta Ginny ei oikeastaan huomaa niitä. Vähän samalla tavalla, kuin hän ei tunne Harrya, vaikka on ollut tämän kanssa aviossa kolmenkymmenen vuoden ajan. Vaikka on rakastanut, vihannut ja pettänyt, pettynytkin.

Zachariaskin on tässä, Ginny tajuaa ja kääntyy katsomaan epäilyksestä siristyneitä silmiä ja harmaantuneita ohimoita. Heidän välillään ei ole rakkautta, vain molemminpuolista hyötyä. Mainetta ja turvaa, jotain jokaiselle. Ennen Ginny oli maailman silmissä trofeevaimo, nyt se rooli on varattu toiselle, vaikka, kuten tavallista, kukaan ei tiedä totuutta, eikä mistään puhuta ääneen.

Zachariaan huulet maistuvat giniltä, kun Ginny suutelee häntä keskiyöllä. Se muistuttaa Albuksen hautajaisista ja äidin paljastuneesta salaisuudesta. Kaikki kiertää loppumatonta kehää, kuin Zachariaan käsivarret hänen uumalleen. Hallitsevina ne takertuvat ja kahlitsevat, mutta Ginny tietää pystyvänsä murtautumaan niiden otteesta milloin haluaa.

*

Zacharias vilkaisee levottomana taakseen, mutta hautausmaa on edelleen autio. Ginnyn nenällä on kaksi uutta pisamaa, ei sillä että niitä kukaan laskisi.

"Hmh", Ginny äännähtää nykäisten prameat, liiankin suuret leikkokukat vaasista. "Albus ei koskaan edes pitänyt punaisista kukista. Taatusti 'Meloni-Maryn' keksintöä. En ymmärrä, mitä Harry oikein näkee siinä naisessa..."

Zacharias lakkaa kuuntelemasta ja kirskauttaa sen sijaan hampaitaan. Ei päivää ilman Potteria.

"Auta minut ylös", Ginny pyytää ja ojentaa kättään. "On kyllä ihana päivä, eikä yhtään toimittajaa missään!"

"Luulin että pidit salamavalojen välkkeestä", Zacharias äsähtää vältellen Ginnyn katsetta. "Ja otsikoista."

Ginny ei vastaa, vaan nyykähtää tuijottamaan harmaaseen graniittiin kaiverrettua nimeä vapaasti, kun kerrankin voi. Zacharias puolestaan voisi puraista kieltään, mutta tyytyy ristimään kätensä rinnalleen ja katsomaan poispäin. Olemaan odottamatta mitään, unelmaa kun ei ollutkaan.






Hox!
Ficin loppu sisältää pienen, täysin randomin viittauksen Kanituksen ihanaiseen ficciin Unelmaa ollut olemassakaan (K-16). Kandee vilasta, on excellent ficci! *myhäilyä*

[Celeporn]

Ooh, Zache <3

Tykkäsin siitä perusajatuksesta, että vaikka ällöimelä epilogi onkin tapahtunut, se ei automaattisesti tarkoita onnellista loppua. Kaikki voi aina mennä pieleen. Tykkäsin kans siitä, että se alaspäin vievä spiraali vaan tapahtuu, alkupuolen nopeat välähdykset eletystä yhteiselämästä oli tosi toimivia ja johdattivat hirveän hyvin tähän kerronnan tyyliin. (lisäksi se alkukappale toimi myös näppäränä muistutuksena siitä, miten idiootisti tää pariskunta on pentunsa nimennyt...)

Musta tässä kerrottiin juuri sopivasti, väläyteltiin tosiaan vähän kaikkea, mutta ei sitten kuitenkaan kerrottu mistään sen enempää. Albuksen muistosilmät kalskahti jotenkin kummalle, näin lyhyessä kiinnittää huomiota jokaiseen sanaan, Ginnyn ja Zachen jokaiselle jotakin taas ihastutti ihan kympillä. Meloni-Marylle tyrskähtelin antaumuksella, voi lol, musta se toi humoristisuudessaan kaiken epätoivon keskelle sellaisen kivan pistävän katkeruuden, tavallaan terävöitti sitä. En mä ainakaan tästä mitään edeltänyttä blokkia huomaisi, tyylipuhdasta PTP:tä ja hyvää tunnelmointia.

Ja jessus, sitä mukaa kun näitä WoT-ficcejä ilmestyy, olen vaan koko ajan kiitollisempi ja kiitollisempi mulle arvotusta parituksesta, koska ainakin toistaiseksi nää kaikki muut on sellaisia, mistä en vaan pysty näkemään itseni kirjoittamaa ficciä! En, vaikka kuinka haluaisin, miten te saattekin nää toimimaan, mulla olisi mennyt sormi suuhun näiden kanssa välittömästi 

[Lizlego]

Äh, laitoin mun kommentin vahingossa Finiin, kun molemmissa oli auki tämä topic. Olin jotenkin yllättynyt, että sait ratkaistua tuon lopun noin kätevästi ja lyhyesti ja tehokkaasti. Tykkään siitä, että kerrotaan lyhyesti ja ytimekkäästi, ikään kuin vatvotaan mutta ei kuitenkaan. Tämä tyyli toimii erittäin hyvin tällaisissa lyhyemmissä ficeissä. Voisi se toimia pitemmissäkin, en sitä sano. Meloni-Marysta mulle tuli taikasuurennetut rinnat.

[Beelsebutt]

Cele, kylläkyllä, epilogissahan ei mitään muuta olekaan kuin lapsikeskeisesti esitetty tilanne! Oon aina hokenut sitä, ettei epilogista voi edes päätellä, vieläkö H/G ja Hr/R on pariskuntia vai ei, vai onko ainoa yhteinen vain lapset

Mmm, muistosilmät. Se on kumma, kyllä. Mähän siis woditin tän ficin (tosin heppoisilla asetuksilla) ja sit vaan vähän viilailin muistosilmät ei oo ihan meikäläinen termi tietystikään, mut se nyt jäi sinne. Emmä oikein osaa edes sanoa että tykkäänkö siitä itse vai en. Kuulostaa aika neutraalilta mun korvaan. GREAT että Meloni-Mary nauratti! Eka se oli suorempi käännös "have u seen my twins" -tyyppisesti, mutta sitten suomentelin sitä paremmin, joku saattoi ehkä vihjaistakin Meloni-Maryn nimen, en muista!  

Hahaa, joo, no toisaalta, mä en ois saanut varmaan mitään aikaiseksi sun parituksesta, että kukin tyylillään, eikö!

Liz, mä luin sen! Oon vasta matkalla kommaamaan sitä, joten palataan siellä sit paremmin asiaan! Ja joo, toi loppu meni mun mielestä vähän liiankin nopeesti, koska alun perin päässä pyöri pidempi kaari ja sunkos kanssa me puhuttiin siitä lehtimiesten huijaamisesta? Kun siis pointtihan tuossa lopun kohtauksessa oli se, että Zach oli syöttänyt väärän vihjeen lehdistölle, jotta Ginny sais kerrankin käydä rauhassa poikansa haudalla. Ginny ei siis tästä tiennyt mitään vaan luulee, ettei Zachilla oo sitä kohtaan juuri mitään tunteita etc. Mut joo.

Meloni-Maryn b00bsin on SUURENNETTU, aivan oikein ratkaistu!


Kiitokset kummallekin kommenteista, mukavata että ficci oli luettava <3