Heidän kesänsä oli vihdoinkin alkanut ja lämpöä piisasi harvinaislaatuisesti vielä syyskuullekin. Ja mitä Ron halusi tehdä? Penkoa hänen hiuksistaan harmaita!Nimi: Sinä niitä aiheutat!
Kirjoittaja: Beelsebutt
Oikolukija: Jolandina
Päähenkilöt: Harry/Ron
Lajityyppi: kevyt ilkamointi seksuaalisella jännitteellä = huumori härppimisellä
Sanamäärä: < 1000
Sarja:
TotuudentorvetHaasteet:
FF100 (63. Kesä) & Saaga
Ikärajasuositus: K-12Mä syytän Susimusta! Se sanoi jotain ja siitä tuli tää ficci. Ai niin, se sanoi lauseen :E Ja se lause oli: "päivänä jona he makasivat auringossa" ja siriously, eihän tuosta voi tulla muuta mieleen kuin Rarry <3 (tässä kohdassa oli ennen kuva, jossa nuori Rarry makaa niityllä auringonpaisteessa hempeine ilmeineen, mutta en enää löydä sitä :E) Tosin tässä ficissä poijjaat on miehiä ja aikuisia ja... ketä yritän oikein huijata. Poikina ne aina pysyvät, vaikka numerot muuttuisivatkin <3 Ficci sijoittuu vuoteen 2019 kun viimeisetkin lapset menevät (vihdoinkin!) Tylypahkaan.
Suurkiitokset Jollen lisäksi myös kanitukselle, joka luki läpi ja rohkaisi (vaikka kyllä sovittiinkin nillittämisestä :F).
Kuriositeettina mainittakoon, että kun suunnittelin tän ficin loppua ja että miten sen hanskaisin, alkoi playlistilta kuulua "The Verve — Catching the Butterfly"
Ja vielä lisäinfona sellaista, että aloitin tän ficin kirjoittamisen joskus alkuvuodesta (Jollen kanssa oon tästä kuulemma puhunut jo tammikuussa, joten ehkä jo viime vuonna aloitin?). Tää on kummitellut mun päässäni miltei yhtä pitkään kuin
Hiustenhalkomista aikanaan, liekö syy sitten teemassa =D
Hox! En omista Pottereita, J.K. Rowling omistaa, joten kaikki kunnia The Ladylle. En saa tästä rahaa, elekää haastako oikeuteen!
Sinä niitä aiheutat!
Se oli hyvin erikoinen päivä. Ei siksi, että Britanniaa helli epätavallisen korkeapaineen aikaansaama helle eikä edes siksi, että Harry ja Ron olivat juuri palanneet Lontoosta, jonne he olivat jättäneet nuorimmat lapsensa aloittamaan matkan kohti ensimmäistä kouluvuottaan.
Päivä oli siis erikoinen siksi, että—"Uskomatonta!" Ron puuskahti ja säikäytti mukavaan päiväunihorrokseen vajonneen Harryn.
"Lömsnrhsms?"
"Harmaa hius!" Ron kailotti niin, että sen kuulivat aina Scamandereilla asti. "Olet tullut vanhaksi!"
"Pyh", Harry vastasi nasevasti ja huitaisi Ronia kauemmas.
"Toinenkin!" Ronin ääni kuulosti voitonriemuiselta.
"Äh, anna jo olla", Harry ärähti ja yritti siirtyä kauemmas.
"Synnyitkö ihan varmasti 1980 etkä 1880?" Ron ilkkui. "Hei, löytyi jo neljäs. Viides! Kehtaako tässä käydä yhdessä edes Viistokujalla, johan sinulle nauravat harakatkin!"
Harryn mitta oli täysi. Heidän kesänsä oli vihdoinkin alkanut ja lämpöä piisasi harvinaislaatuisesti vielä syyskuullekin. Ja mitä Ron halusi tehdä? Penkoa hänen hiuksistaan harmaita! Luuliko tämä itse olevansa vielä joku parikymppinen kloppi?
"Montakohan sinulta löytyy?" Harry päätti ottaa selvää ja kampesi Ronin alleen.
Pikaisen painin jälkeen Ron makasi mahallaan nurmikossa toinen käsi tiukasti Harryn otteessa, taitettuna hänen lapojensa väliin. Harry istui Ronin päällä hajareisin ja virnisteli ohi lepattavalle perhoselle.
"Päästä irti!" Ron ähisi nurmikkoon, mutta ei kyennyt liikkumaan lainkaan. Kirottu Harry ja kaikki ne ylimääräiset lähitaistelutunnit, joilla tämä oli hikoillut sillä aikaa, kun Ron oli tehnyt rästiin jääneitä paperihommia. Hän avasi juuri suunsa sanoakseen Harrylle jotain, mitä tahansa, mikä saisi tämän irrottamaan otteensa, mutta suuren kiven takaa ilmestyvät Ginny ja Hermione keskeyttivät hänet.
"Se on sitten kesäloma alkanut", Ginny sanoi vakavana.
"Siltä näyttää", Hermione myönteli ja päästi Ginnyn kädestä irti poimiakseen kukan Harryn paljaiden varpaiden viereltä. "Voimmeko jäädä hetkeksi vai onko tämä kehkeytymässä sivullisille sopimattomaksi kohtaukseksi?"
"On", Ron sanoi.
"Ette", Harry sanoi yhtä aikaa Ronin kanssa.
Hermione pyöräytti silmiään ja Ginny purskahti nauramaan.
"Okei, okei, me mennään", Ginny hymähti, kun Harry sinkosi häneen salamia kipunoivan katseen. Ennen lähtöään hän kumartui vielä lähemmäs tutkailemaan Ronin punaista kuontaloa. "Siinähän on pälvikaljun alku."
"Eikä ole!" Ron huudahti niin suivaantuneena kuin nurmikosta kykeni. "Ei varmasti ole!"
Harry möyhi sormenpäillään tavallista ohuempaa kohtaa Ronin päälaella.
"No niinpä onkin. Ainakin kahden peukalon levyinen!"
"Ajatella! Eikä se ole vielä neljääkymmentäkään", Ginny päivitteli.
"Harryllapa on harmaita hiuksia!" Ron julisti ruohonkorsien seasta.
"Mitä siitä, nehän voi värjätä", Ginny tokaisi harteitaan kohauttaen. "Minä olen värjännyt jo jokusen vuoden."
Harry tihrusti Ginnyä siinä määrin tarkkaavaisena, että Ron onnistui luistamaan hänen otteestaan.
"Hahaa, irtosipa!" Ron julisti ja pyörähti nopeasti kontalleen, kasvot Harryyn päin. Hän näytti aivan taisteluvalmiilta sonnilta, vain leukaan tarttuneet multakokkareet pilasivat vaikutelman.
"Varsin söpöä", Harry sanoi virnistellen.
Ron pyyhkäisi leukansa puhtaaksi ja kohotteli Harrylle kulmiaan. "Rrrruff!"
Harry tajusi enää hämärästi, kuinka Ginny veti Hermionen käsikynkkäänsä ja talutti tätä kohti Kotikoloa. Hänellä oli juuri silloin muuta ajateltavaa, kuten vaikkapa kaikki yli yhdeksänkymmentä kiloa Weasleyä, jotka kävivät hänen päälleen ja kaatoivat hänet maihin alle murskaantuvien voikukkien suureksi harmiksi.
Siis, se oli erikoinen päivä, sillä—Ron näykkäisi Harryn korvalehteä ja murahti tyytyväisenä Harryn työntäessä kätensä hänen paitansa alle. Vieno tuulenvire pyyhkäisi Ronin paljasta alaselkää ja nosti ihon kananlihalle. Toki siihen oli muitakin syitä, kuten Harryn reisi, joka—
KUTEN SANOTTUA, se oli erikoinen päivä, sillä ensimmäistä kertaa koko Britannian historiassa äärimmäisen harvinainen kolosiipiperhonen laski munansa räävirusettikukan lehdykälle—Ron imaisi äänekkäästi Harryn herkkää kaulaa, ja Harry reagoi rutistamalla sormensa nyrkkiin ja raastamalla, repimällä, murskaamalla heinikkoa ympärillään valittaen ääneen, puskien lanteillaan—
Se oli... oli... oli...Hox!
Jos "lömsnrhsms" kuulosti tutulta, niin se olikin sitä, sillä se on peräisin Normipäivästä