Sinä niitä aiheutat! (Harry/Ron, K-12)

[Beelsebutt]

Heidän kesänsä oli vihdoinkin alkanut ja lämpöä piisasi harvinaislaatuisesti vielä syyskuullekin. Ja mitä Ron halusi tehdä? Penkoa hänen hiuksistaan harmaita!


Nimi: Sinä niitä aiheutat!
Kirjoittaja: Beelsebutt
Oikolukija: Jolandina
Päähenkilöt: Harry/Ron
Lajityyppi: kevyt ilkamointi seksuaalisella jännitteellä = huumori härppimisellä
Sanamäärä: < 1000
Sarja: Totuudentorvet
Haasteet: FF100 (63. Kesä) & Saaga
Ikärajasuositus: K-12


Mä syytän Susimusta! Se sanoi jotain ja siitä tuli tää ficci. Ai niin, se sanoi lauseen :E Ja se lause oli: "päivänä jona he makasivat auringossa" ja siriously, eihän tuosta voi tulla muuta mieleen kuin Rarry <3 (tässä kohdassa oli ennen kuva, jossa nuori Rarry makaa niityllä auringonpaisteessa hempeine ilmeineen, mutta en enää löydä sitä :E) Tosin tässä ficissä poijjaat on miehiä ja aikuisia ja... ketä yritän oikein huijata. Poikina ne aina pysyvät, vaikka numerot muuttuisivatkin <3 Ficci sijoittuu vuoteen 2019 kun viimeisetkin lapset menevät (vihdoinkin!) Tylypahkaan.

Suurkiitokset Jollen lisäksi myös kanitukselle, joka luki läpi ja rohkaisi (vaikka kyllä sovittiinkin nillittämisestä :F).

Kuriositeettina mainittakoon, että kun suunnittelin tän ficin loppua ja että miten sen hanskaisin, alkoi playlistilta kuulua "The Verve — Catching the Butterfly" Ja vielä lisäinfona sellaista, että aloitin tän ficin kirjoittamisen joskus alkuvuodesta (Jollen kanssa oon tästä kuulemma puhunut jo tammikuussa, joten ehkä jo viime vuonna aloitin?). Tää on kummitellut mun päässäni miltei yhtä pitkään kuin Hiustenhalkomista aikanaan, liekö syy sitten teemassa =D

Hox! En omista Pottereita, J.K. Rowling omistaa, joten kaikki kunnia The Ladylle. En saa tästä rahaa, elekää haastako oikeuteen!




Sinä niitä aiheutat!

Se oli hyvin erikoinen päivä. Ei siksi, että Britanniaa helli epätavallisen korkeapaineen aikaansaama helle eikä edes siksi, että Harry ja Ron olivat juuri palanneet Lontoosta, jonne he olivat jättäneet nuorimmat lapsensa aloittamaan matkan kohti ensimmäistä kouluvuottaan.

Päivä oli siis erikoinen siksi, että—


"Uskomatonta!" Ron puuskahti ja säikäytti mukavaan päiväunihorrokseen vajonneen Harryn.

"Lömsnrhsms?"

"Harmaa hius!" Ron kailotti niin, että sen kuulivat aina Scamandereilla asti. "Olet tullut vanhaksi!"

"Pyh", Harry vastasi nasevasti ja huitaisi Ronia kauemmas.

"Toinenkin!" Ronin ääni kuulosti voitonriemuiselta.

"Äh, anna jo olla", Harry ärähti ja yritti siirtyä kauemmas.

"Synnyitkö ihan varmasti 1980 etkä 1880?" Ron ilkkui. "Hei, löytyi jo neljäs. Viides! Kehtaako tässä käydä yhdessä edes Viistokujalla, johan sinulle nauravat harakatkin!"

Harryn mitta oli täysi. Heidän kesänsä oli vihdoinkin alkanut ja lämpöä piisasi harvinaislaatuisesti vielä syyskuullekin. Ja mitä Ron halusi tehdä? Penkoa hänen hiuksistaan harmaita! Luuliko tämä itse olevansa vielä joku parikymppinen kloppi?

"Montakohan sinulta löytyy?" Harry päätti ottaa selvää ja kampesi Ronin alleen.

Pikaisen painin jälkeen Ron makasi mahallaan nurmikossa toinen käsi tiukasti Harryn otteessa, taitettuna hänen lapojensa väliin. Harry istui Ronin päällä hajareisin ja virnisteli ohi lepattavalle perhoselle.

"Päästä irti!" Ron ähisi nurmikkoon, mutta ei kyennyt liikkumaan lainkaan. Kirottu Harry ja kaikki ne ylimääräiset lähitaistelutunnit, joilla tämä oli hikoillut sillä aikaa, kun Ron oli tehnyt rästiin jääneitä paperihommia. Hän avasi juuri suunsa sanoakseen Harrylle jotain, mitä tahansa, mikä saisi tämän irrottamaan otteensa, mutta suuren kiven takaa ilmestyvät Ginny ja Hermione keskeyttivät hänet.

"Se on sitten kesäloma alkanut", Ginny sanoi vakavana.

"Siltä näyttää", Hermione myönteli ja päästi Ginnyn kädestä irti poimiakseen kukan Harryn paljaiden varpaiden viereltä. "Voimmeko jäädä hetkeksi vai onko tämä kehkeytymässä sivullisille sopimattomaksi kohtaukseksi?"

"On", Ron sanoi.

"Ette", Harry sanoi yhtä aikaa Ronin kanssa.

Hermione pyöräytti silmiään ja Ginny purskahti nauramaan.

"Okei, okei, me mennään", Ginny hymähti, kun Harry sinkosi häneen salamia kipunoivan katseen. Ennen lähtöään hän kumartui vielä lähemmäs tutkailemaan Ronin punaista kuontaloa. "Siinähän on pälvikaljun alku."

"Eikä ole!" Ron huudahti niin suivaantuneena kuin nurmikosta kykeni. "Ei varmasti ole!"

Harry möyhi sormenpäillään tavallista ohuempaa kohtaa Ronin päälaella.

"No niinpä onkin. Ainakin kahden peukalon levyinen!"

"Ajatella! Eikä se ole vielä neljääkymmentäkään", Ginny päivitteli.

"Harryllapa on harmaita hiuksia!" Ron julisti ruohonkorsien seasta.

"Mitä siitä, nehän voi värjätä", Ginny tokaisi harteitaan kohauttaen. "Minä olen värjännyt jo jokusen vuoden."

Harry tihrusti Ginnyä siinä määrin tarkkaavaisena, että Ron onnistui luistamaan hänen otteestaan.

"Hahaa, irtosipa!" Ron julisti ja pyörähti nopeasti kontalleen, kasvot Harryyn päin. Hän näytti aivan taisteluvalmiilta sonnilta, vain leukaan tarttuneet multakokkareet pilasivat vaikutelman.

"Varsin söpöä", Harry sanoi virnistellen.

Ron pyyhkäisi leukansa puhtaaksi ja kohotteli Harrylle kulmiaan. "Rrrruff!"

Harry tajusi enää hämärästi, kuinka Ginny veti Hermionen käsikynkkäänsä ja talutti tätä kohti Kotikoloa. Hänellä oli juuri silloin muuta ajateltavaa, kuten vaikkapa kaikki yli yhdeksänkymmentä kiloa Weasleyä, jotka kävivät hänen päälleen ja kaatoivat hänet maihin alle murskaantuvien voikukkien suureksi harmiksi.


Siis, se oli erikoinen päivä, sillä—


Ron näykkäisi Harryn korvalehteä ja murahti tyytyväisenä Harryn työntäessä kätensä hänen paitansa alle. Vieno tuulenvire pyyhkäisi Ronin paljasta alaselkää ja nosti ihon kananlihalle. Toki siihen oli muitakin syitä, kuten Harryn reisi, joka—


KUTEN SANOTTUA, se oli erikoinen päivä, sillä ensimmäistä kertaa koko Britannian historiassa äärimmäisen harvinainen kolosiipiperhonen laski munansa räävirusettikukan lehdykälle—


Ron imaisi äänekkäästi Harryn herkkää kaulaa, ja Harry reagoi rutistamalla sormensa nyrkkiin ja raastamalla, repimällä, murskaamalla heinikkoa ympärillään valittaen ääneen, puskien lanteillaan—


Se oli... oli... oli...






Hox!
Jos "lömsnrhsms" kuulosti tutulta, niin se olikin sitä, sillä se on peräisin Normipäivästä

[Susimus]

Ääk! Enpä muista milloin olisin viimeksi lukenut jotain ja tyrskinyt ja hekottanut näin paljon (ja näin aidosti!). Apua. Uskomatonta, tämä oli, oli... Sanat ovat nyt täydellisen hukassa, mutta ei anneta sen haitata, eihän?

Ensinnäkin minua naurattaa tavattomasti tuo lause josta joko sait tai vain väität saaneesi idean tähän (koska minun mielikuvitukseni ei riitä vetämään yhtäläisyyttä kesäpäiviin ja vanhenevaan Rarryyn), sillä kysyin aikoinani lähinnä ettei tuollainen ilmaus olisi sinusta ihan hirveä, päivänä jona. Enkä voinut kysyä sitä alkuperäisessä yhteydessä, koska se päätyi synttärificciisi. Lol tätä elämän kummallisuutta.

Voisin varmaan sanoa jotain ficistäsikin? Njää, mitäpä siitä nyt voi sanoa, muuta kuin että minä otan tämän talteen, tulostan vaikka paperille ja kaivan esiin aina kun surettaa, sillä tämän tunnelma oli ihana. Leppoisa ja ilkikurinen ja älyttömän hauska - kuumakin vielä rakastin tuota perhosselostusta tuolla välissä, kuinka se aina katkesi ja jäi lopussa junnaamaan. Vähän niin kuin minä kommentoimisen kanssa! x)

Pidin kovasti Harryn ja Ronin sanailusta, mutta voiton vei kyllä Ginny pälvikaljuhuomautuksineen. Voi että, Ron-parka. Harrykin voi värjätä harmaansa, osta sinä peruukki! Aijai, kikatan vieläkin eikä tästä kommentista tule mitään, anteeksi. En kuitenkaan keksi mitään moitittavaa, tykkäilin tästä ihan kamalasti. Kiitos oikeasta lukunautinnosta!

Ooh, ja ficin nimi on parhautta! Muistin taas kuinka ihanaa Rarry onkaan, voi awwitus.

[malla]

On se kyllä kumma, kun ei jotkut paritukset kolahda sitten ollenkaan, mutta silti eksyy lukemaan niillä maustettuja ficcejä kerta toisensa jälkeen ja kun kirjoittaja on tarpeeksi taitava, ei se parituskaan enää häiritse. Eli siis niin, mua ei ole vieläkään saatu käännytettyä Rarryn ystäväksi, mutta teikä kirjoittaa niin kivasti ettei näitä oikein voi olla lukemattakaan, eikä se paritus sieltä niin pompi silmille kuin yleensä siellä oman pään sopukoissa. Miksi mun selityksissä ei koskaan ole mitään järkeä?!

Tää oli tosi suloinen ja hassu, sellainen hyväntuulen ficci, jota lukee hymyillen ja itsekseen myhäillen. Mun ei onneksi tarvitse huolehtia niistä harmaiden hiusten ilmestymisestä - se on oikea hiustenvärini nääs. :'D Komppaan Ginnyä; onneksi on olemassa hiusvärit.

Kiitokset tästä! :3

[Beelsebutt]

Susimus, sanat ovat hukassa, olisinpa sana <3 Eikun. Öööh O.O Ja joo, sulla on kapea nuoriin ja hyvännäköisiin hahmoihin keskittynyt mielikuvitus, niin mikäs ihme etteivät harmaat hiukset ja kaljuuntuminen sovi sinne Aww, ai se päätyi, aika hassua juu <3 No, ehkä Ron otti sen miehekkäästi vastaan, sen kaljuuntumisen, koska onhan sillä aina Harry ja sen harmaat hiukset ilonansa, vaikka oma tukka häviäiskin ajan myötä (kuten suvussa näyttää olevan tapana) Rarry on kyllä ihanaa ja tää oli mukava kirjoittaa loppuun näin puolen vuoden pohdinnan jälkeen. Ehkä nää kaksikin taas tässä pääsee vauhtiin mun "kynän" puitteissa \o/

malla, mä oon samalla periaatteella lukenut useamman hyvän Harry/Ginnyn ja jopa Hermione/Dracon! Myös H/D-ficceihin oon törmännyt, hyviin sellaisiin, jopa sen jälkeen kun paritus alkoi "tulvia ulos korvista" Tosin ainahan mä oon niistä välillä kirjoittanut, ettei ne nyt varsinaisesti koskaan mitään inhokkeja ole ollut. No ehkä jossain vaiheessa, mutta... Harmaat hiukset rules all <3 Mulla on kans harmaa oma väri, mutta kun tämmöisen räiskyvänpunaisen (tai kohta ilmaantuvan mustanruskeen) sekaan heittää pari harmaata, niin nehän kyllä näkyy x) Hienoa että tykkäsit ficistä


Kiitokset teille kommenteista, ihania ovat/ootte <33

[niumiliia]

Outoa, että mä päädyn lukemaan Potteria ja vielä tällä parituksella. No, laitetaan se kesäöiden syyksi. Mitäs hortoilen ficcifoorumeilla tähän aikaan :'D

Tää oli vähän hupsu ja ennen kaikkea suloinen ficceröinen. Harrya ja Ronia paritetaan toisilleen yleensä nuorina, kouluikäisinä, joten on todellakin kivaa vaihtelua lukea heistä vanhempia, jo aikuisiksi ehtineinä. Myönnän kylläkin, että alkuun mä ihmettelin harmaita hiuksia, mutta tajusinpahan sitten, että kai Harry nyt on jo pitkälti päälle parikymppinen, kun nuorimmainen lähti juuri Tylypahkaan.

Söpö, kevyt tunnelma säilyi koko ajan ja tämä oli juurikin sellainen hyväntuulen ficci, joka laittaa pakostakin hymyilemään. Nauroin Ronin ja Harryn naljailuille ja Ginnyn mahtavalle kommentille Ronin pälvikaljusta. Harry rassu, kyllä ne harmaat suortuvat piiloutuvat hiusvärillä x)

Kiitos tästä söpistyksestä!

[Beelsebutt]

niumiliia, Harry/Ron on oikein oiva paritus päätyä lukemaan, oli kesäyö tahikka ei! Ja täytyy sanoa, että mä oon parittanut Harry/Ronia toisilleen sekä aikuisina että lapsina, tosin kaikkein eniten ehkä 20–30-vuotiaina jo reilusti koulun jälkeen sijoittuvissa ficeissä. Mutta joo, kyllähän niistä taitaa ainakin enkkupuolella yleisimmät ficit sijoittua Tylikseen, joko ennen tai jälkeen sodan, mutta koulumaailmaan kuitenkin. Ehkä se johtuu kirjoittajien keski-iästä, joka taitaa olla alaikäinen

Tää ficci sijoittuu, kuten A/N sanotaan, vuoteen 2019 ja kyseessä on tietysti 1. syyskuuta, kun kerta lapset on viety jo junalle. Harry on täyttänyt paria kk aiemmin siis 39 vuotta ja Ron keväällä saman. Eli kyllä nää ihan oikeesti aikuisia miehiä on!

Olepa hyvä söpistyksestä ja SUURI KIITOS itsellesi ihanasta kommentista <333