Nimi: Älä koskaan katoa
Kirjoittaja: Kuurankukka
Paritus: Sirius/Remus
Ikäraja: K7
Tyylilaji: Romance ja fluffy
Vastuunvapaus: En omista Rowlingin henkilöitä luonteineen, enkä saa tästä rahallista hyötyä.
A/N: Raapalehan siis syntyi Finistä löytyvän Raapalekaivon kautta,
Yökulkijan heittämästä haasteesta: Eli Sirius/Remusta (vanhempina kuin kouluikäisinä), ajankohtana aamu ja paikkana yhteinen sänky. Ikärajana S-K13. Jotain sellaista hakisin, että Sirius nukkuu mutta Remus ei. Sirius on pettänyt Remusta jotenkin, ja Remus on siitä tietoinen. Samalla hän tietää, ettei Sirius kuitenkaan jättäisi häntä. Remus on hereillä ja mietti edellistä iltaa ja Siriusta ja heidän suhdettaan. Genren voit päättää itse. Voit laittaa Remuksen hiplailemaan hellästi Siriusta, Siriuksen heräämään, yhdistää tuohon jotain muuta toimintaa, keskustelua tai mitä ikinä satutkaan keksimään. Kiitos siis Yökulkijalle tästä inspiroivasta haasteesta, sekä Jolandinalle pienestä korjausavusta. Tätä oli itse asiassa mukava kirjoittaa ja ne kommentit on erityisen toivottuja!
Älä koskaan katoaTalviaamun kirkkaus ja kylmyys, kauneus jota Remus ei nähnyt ulkona odottavissa lumiharsoissa, vaan Siriuksen kasvoissa. Miesystävän unen ansiosta rauhalliset kasvot parin yhteisessä sängyssä.
Tiedän, mitä sinä teit. Sinä suutelit Harrya ja minä näin, sen kaiken. Mutta minä tiedän muutakin, sen että sinä kaipaat Jamesia edelleen ja että näet isän kasvot pojan omien tilalla. Sinua ärsyttää joskus Harryn lapsellisuus, tiedän senkin, ettet vaihtaisi minua siihen salama-arpiseen velhopoikaan. Minä tunnen sinut paremmin kuin tiedätkään, minä olen ainut mitä sinulla on enää jäljellä; minulla on muutakin kuin sinut, mutta yksin kylminä öinä en kaipaa ketään muuta.Remus muisteli eilisiltana näkemäänsä suudelmaa. Muistikuvasta täyttyvät verkkokalvot, Sirius ja Harry kietoutumassa niin kauniisti, tiukasti yhteen.
Annan anteeksi, vaikket edes pyydä sitä, sinä et tee sitä uudelleen, koska olette liian samanlaisia selviytymään ja sinäkin tajusit sen. Me kaksi taas olemme ikuisuuden ajan kuu ja aurinko. Ongelmamme ovat varjolentoja, jotka ilmestyvät niin päivällä kuin yölläkin, mutta sisältäpäin loistava valo karkottaa ne aina lopulta takaisin. Eikö niin Sirius? Susi tuntee kumppaninsa salatuimmat tunteet, et sinä voi valehdella minulle, vaikka niin sattuisit haluamaankin. Sinä rakastat, vaikka rakkaus on puheidesi perusteella joskus pelkkä ruma klisee. Ei sekään haittaa, minä uskallan myöntää rakastavani sinua, vaikket sinä sitä aina teekään.Rentona lepäävä käsi siirtyi vähitellen lähemmäs Siriusta, kosketti ensin hyvin varovasti mutta ei pian malttanut pysyä poissa. Toisen miehen tietämättä hän juoksutti sormiaan hyvin kevyesti Siriuksen kasvoilla, solisluun selvien harjanteiden kautta luisevaan niskakuoppaan, ja sitä kautta suihkun puutteen takia aavistuksen rasvaisiin hiuksiin. Korpinmustat hiukset korvautuivat vähitellen iän takomalla hopealla, hänenkin hiuksistaan löytyi samoja raitoja. Ennen pitkää ne olisivat kokonaan hopeat, ne päivät hän tahtoi nähdä.
Kun sormet tukistivat niskahiuksia kevyesti, Sirius murahti jotain ja liikahti hänen suuntaansa, pysyen kuitenkin edelleen unen siipien huostassa. Hän siirtyi itsekin, niin että sai kierrettyä kätensä Siriuksen kyljen yli.
Minä rakastan sinua, Sirius. Älä koskaan katoa.