Nimi: Yllätyssuudelma
Kirjoittaja: zilah
Fandom: Patrick O'Brianin meriseikkailusarja
Henkilöt: Jack Aubrey/Stephen Maturin
Lajityyppi: Romantiikkaa, söpöilyä, tuplaraapale
Ikärajavaroitus: K-7
Vastuuvapaus: Minen omista kumpaakaan näistä charmikkaista herrasmiehistä, pahus sentään. He kuuluvat Patrick O' Brianille. Mutta leikkiminen heillä on takuulla sallittua, siksi vahva homoeroottinen lataus näissä kirjoissa on.
Varoitukset: Slashia, täyslaidallinen siirappia
Kirjoittajan alkusanat: Kuninkaan laivaston kapteeni Jack Aubrey ja lääkäri ja vakooja Stephen Maturin ovat tajunnanräjäyttävän ihana pari, joten eipä siinä auta muu kuin levittää ficcifregatin purjeet ja purjehtia heidän kanssaan auringonlaskuun.
Yhteenveto: Eipä tässä muuta juonta ole kuin tuplaraapaleen verran siirappia.
Kertokaahan, mitä pidätte,
zilah
YllätyssuudelmaStephen oli ollut merellä jo useita vuosia ja oli oppinut kulkemaan rajustikin keinuvassa laivassa itseään satuttamatta. Tänään tuuli oli kuitenkin ollut koko päivän harvinaisen oikullinen ja hän saanut useita mustelmia
Surprisen äkillisten kääntymisten vuoksi. Kukaan ei kuitenkaan pilkannut häntä maakravuksi, sillä myös useampi miehistön jäsenistä oli saanut samanlaisia vammoja. Loukkaantumiset olivat onneksi olleet toistaiseksi lieviä, eikä mitään vakavampaa ollut vielä sattunut. Illalla Stephen meni väsyneenä, mutta toiveikkaana Jackin luo, ajatellen että soittaminen varmasti auttaisi unohtamaan päivän vaivat. Jack toivotti hänet ilahtuneena tervetulleeksi, mutta Stephen ei ehtinyt edes ottaa selloaan laatikosta, kun laiva äkkiä keinahti rajusti ja hän paiskautui kajuutan läpi suoraan Jackin syliin.
Vahvat käsivarret kietoutuivat Stephenin ympärille ja kun heidän katseensa kohtasivat, hänen aivonsa pyyhkiytyivät tyhjäksi. Jack oli niin lämmin ja turvallinen ja tämän silmät hehkuivat sinisinä kuin kaunein kesätaivas. Tuntui taivaalliselta painautua vasten Jackin lujaa rintaa, tuntea tämän sydämen tasainen syke ja haistaa ihon lämmin tuoksu. Hän mietti hämärästi, mahtaisiko Jack maistuakin yhtä herkulliselta.
”Onko kaikki hyvin, kultaseni? Eihän sinuun sattunut?” Jack kysyi huolestuneena. Stephen vain hymyili ja nosti kätensä hyväilemään ystävänsä poskea. Se tuntui lämpimältä ja sileältä ja Stephenin sydän hypähti Jackin punastuessa.
”Voin vallan loistavasti”, hän henkäisi juuri hetkeä ennen kuin heidän huulensa kohtasivat.
Sen pituinen se.