Musta leski (Angelina/Charlie, S)

[Beelsebutt]

Charlie oli joskus sanonut, ettei voinut sietää valkoista marmoria.


Nimi: Musta leski
Kirjoittaja: Beelsebutt
Oikolukija: Jolandina
Päähenkilöt: Angelina/Charlie
Lajityyppi: PTP
Sanamäärä: < 300
Haasteet: Hahmot & Neliapila & Tärkkelys
Lisukkeet: unkariksi käännettynä Fekete özvegy (kiitos Susane <3)
Ikärajasuositus: S (sallittu kaikille)


Paritus tuli Tärkkelyshaasteesta, vaikkakin alkuperäinen idea oli jotain aivan muuta. Sitten yhtäkkiä joku sanoi mun päässäni "Sehän on musta leski!" ja sitten seuraavaksi Angelina kysyikin jo Charlielta tuon kursivoidun kysymyksensä. Niistä tämä lähti liikkeelle. Tietämättömille tiedoksi, että mustaleski on hämähäkkilaji, jonka naaraan väitetään syövän koiraan heti parittelun jälkeen. Juu, levinneisyyskartan mukaan ei ehkä Brittilästä pitäisi niitä löytyä, mutta väitettiinhän niiden rantautuneen jo Ruotsiinkin x) Niin ja mustiksi leskiksi kutsutaan myös naisia, joiden puolisot tuppaavat kuolemaan. Blaisen äiti taisi olla yksi sellaisia

Kiitokset Jollelle niin hinkkaamisesta kuin henkisestäkin tuesta <3

Hox! En omista Pottereita, J.K. Rowling omistaa, joten kaikki kunnia The Ladylle. En saa tästä rahaa, elekää haastako oikeuteen!




Musta leski

Hautausmaalla oli liian pilvetön, liian miellyttävä ilma, eikä Angelina halunnut lähteä pois. Aurinko lämmitti hänen surupukuun verhottua vartaloaan, mutta ei silti kyennyt sulattamaan luiden ytimiin pesiytynyttä kalseutta. Siihen eivät olleet pystyneet edes kaikki kaksitoista kuukautta, jotka Angelina oli miltei elänyt Charlien kuoleman jälkeen.

"Ikävä", hän kuiskutti harmaalle graniitille.

Charlie oli joskus sanonut, ettei voinut sietää valkoista marmoria. Kuin valolaikku keskellä pimeää metsää, kuka sellaisen alla haluaisi elää ikuisuutensa? Parempi vain sulautua harmaaseen taustaan. Silloin he olivat kuljeksineet hautausmaalla kahdestaan. Silloinkin oli ollut lämmintä, kuin nyt, vieläkin lämpimämpää.

"Eikö sinua häiritse, että olen haudannut kaksi veljeäsi?" Angelina oli kysynyt.

Charlie oli purskahtanut nauruun. Se oli kummunnut syvältä hänen sisältään, pulpunnut ulos rehevänä ja aitona. Se oli hiipunut vasta, kun hän oli huomannut, ettei Angelina nauranut hänen mukanaan. Miten voit edes ajatella noin? Fred kuoli sodassa ja George, hänen kanssaan sinulla oli niin monta onnellista vuotta. Sitä paitsi George olisi aina halunnutkin lähteä sillä tavoin, saappaat jalassa. Se olisi ollut hänestä mainio pila.

Silloin Angelina oli nauranut, sillä aikaa oli kulunut tarpeeksi — eikä hän olisi ollut vuoroin kummankin kaksosen kanssa jos olisi ollut tosikko.

"Yksi oli teini-ihastus ja toiselle tein lapset, mutta sinä, Charlie, sinä olet elämäni rakkaus."

Pilvi kulki auringon editse, ja Angelinan selkäpiitä valui väristys. Hän nousi ylös ja puisteli ruohot polvistaan, heitti vielä viimeisen katseen jälleen auringonkilossa kylpevään koukeroiseen C-kirjaimeen ennen kuin lähti astelemaan kohti porttia, kohti autoaan.

"Katso! Musta leski!"

Angelina pyörähti kipakasti ympäri valmiina puolustamaan itseään syytöksiä vastaan, mutta näki ainoastaan pensaan juurella kyyköttävän isän tyttärineen.

"Ei, ei, ei saa koskea, se on myrkyllinen", isä sanoi ja otti tytön syliinsä juuri ennen kuin tämä tarttui kuolettavaan hämähäkkiin pulleroisine käsineen.

Angelina hymähti ja laski suruharson silmilleen. Ainakin hänen puolisonsa lepäsivät kunniallisesti maan povessa.

[Lizlego]

Toi loppu jotenkin hajottaa tämän tai ei tunnu istuvan tähän ainakaan näin yöllisellä lukemalla. Tämän tunnelma on aivan ihana juuri siihen asti kunnes tulee tuo lopun tytön lausahdus ja sitten tämä jotenkin lässähtää siihen ja varsinkin tuo Angelinan loppuajatelma on suorastaan ankea kaiken jälkeen tai jotenkin kylmä puolisoja kohtaan. Hmm... itse asiassa nyt kun mä ajattelen sitä niin se sopii tuohon, koska se palauttaa Angelinan ja lukijan nykyhetkeen. 

Siihen eivät olleet pystyneet edes kaikki kaksitoista kuukautta, jotka Angelina oli miltei elänyt Charlien kuoleman jälkeen.

Tämä on lause, josta mä tykkään. Kaksitoista kuukautta, jotka Angelina oli miltei elänyt Charlien kuoleman jälkeen. Miltei elänyt, muttei aivan.

[Beelsebutt]

(Hähä, enpäs mennytkään vielä nuq kun kirjoitin IAta lisää )

Tuo loppu muakin vähän vaivasi, mutta kuittasin sitten epäilykset sillä, että Angelina on tässä ficissä jo vanhempi nainen, kokenut paljon ja Charlienkin kuolemasta on kuitenkin jo pitkä aika. Eikä kaiken tarvitse aina olla niin vakavaa kuitenkaan

Musta jotenkin tuntuu, että Angelina kantoi murhetta aina välistä siitä, että Charlie oli sen "kolmas yritys" Weasleyn pesueesta, koska Charlie kuitenkin oli on sen elämän rakkaus. Se, jota varten se oli Feorgen kanssa vain harjoitellut. Tai jotain sinne päin.

Hihii, hyvä että miltei löytyi sieltä, se oli kiva piilottaa sinne kaikkien nähtäväksi

Kiitos kommentista <3

[Susimus]

Tämä oli erikoinen, tosi erikoinen. Mutta pelkästään hyvällä tavalla. Idea Angelinasta mustana leskenä on hyytävä, kulki ihan kylmät väreet pitkin selkää. Hui, olen vaikuttunut!

Charlie oli mielenkiintoinen mutta toimiva valinta Angelinan kolmanneksi puolisoksi. Tarpeeksi samanlainen kuin kaksoset ja silti omanlaisensa, eli juuri se elämän suuri rakkaus. Pidin kovasti. Erityismaininnan ansaitsee naurava Charlie, koska kaiken ei tarvitse olla liian vakavaa ja hän on minusta hahmona mukavan rento. Oi, ihastuin paritukseen kaikkiaan aika paljon. Kuvasit Angelinan tunteita koskettavasti vaikka teitkin sen näinkin pienessä tilassa.

Toisin kuin Liz, minä en nähnyt tunnelman rikkoutuvan lopussa, muuttuvan vain. Tulee ikään kuin yhtäkkinen pysähdys ja herääminen ja puolustautuminen. Ainakin Angelinan puolisot lepäävät kunniallisesti maan povessa. Hieno ja katkera lopetus. Pidin kuitenkin eniten Lizin lainaamasta kohdasta, koska sanojen merkityksillä leikittely on toisinaan oikeaa taidetta. Niin kuin nyt. Kiitos!

[Beelsebutt]

No, myönnettäköön, että kuolleita hahmoja voi kyllä aika suvereenisti parittaa toisilleen välittämättä siitä, sopisivatko hahmojen luonteet toisilleen vaiko eivät x) Eihän sitä elävässä elämässäkään osaa etukäteen mistään sanoa mitään. Ja toisaalta, oli hahmo kuollut tai ei, kun on kyseessä ER niin mikä ettei ketkä tahansa voivat elää auvoisaa elämää yhdessä \o/

Ja sitten pyörrän heti puheeni, koska oon täysin samaa mieltä tuosta, että Charlie muistuttaa kaksosia. Charlie on ehkä se lunkein Weasleyistä. Lunkimpi kuin kaksoset, koska näiden pitää aina pitää yllä imagoaan ja olla hurjan hauskoja ja kaikkea. Charliella ei ole sellaisia ennakko-odotuksia Haha, nyt mä oletan, että kaksoset ajattelevat asiaa tuolla tavalla, ehkä se on vain niin syvään juurtuneena heidän luonteisiinsa (niin kuin varmaan onkin!) että tulee automaagisesti. No, joka tapauksessa

Juu, kaiken ei tarvitse olla aina niin vakavaa, true words!

Kiitosta kommentista <3

[Chuuko]

Oih, kaunista.

Ei mulla muuta. 

//onnistuin vielä typoamaankin. >_<"

[Beelsebutt]

Aw, kiitosta  Niin ja onneksi olkoon, typottaminen on jalo taito! \o/