Otsikko: Mombasa
Genre: Humour/songfic-parodia
Paritus: Sirius/Remus
Ikäraja: K-16
Vastuuvapaus: J.K. Rowling omistaa Siriuksen ja Remuksen, minä omistan halun kirjoittaa heistä yhdessä mitä omituisimmilla tavoilla
Summary: Sirius muistelee päivää Mombasassa...
A/N: Tää on Hautausmaahuvien kanssa sellainen, joka pitää pitää tallessa ja tunkea joka paikkaan aina kun muistaa. Yleensä ei muista. Tämä on vuodelta 2003, joten ajan hammas on voinut puraista.
Jäi mombasaan
vain päivä elämään
ja elämään
nyt mombasa vain jää
Ja se on muuten hyvä se! Minä en koskaan ole tehnyt niin pahaa munausta kuin tuona päivänä Mombasassa. Se melkein voittaa sen kerran, kun jäin 17-vuotiaana kiinni harhailemasta Tylypahkan käytävillä umpihumalassa ja yritin sitten suudella minut kiinni ottanutta opettajaa Minerva McGarmiwaa. Mutta sitä en nyt tahdo muistella. Nyt olemme puhumassa Mombasasta. En edes muista, mitä hemmettiä me olimme Remuksen kanssa alunperin siellä tekemässä, mutta sen muistan, mihin päädyimme. Taisimme molemmat saada sinä päivänä pahemmanlaatuisen auringonpistoksen.
kuuman kostean
minä tunsin mombasan
ja meren, taivaan afrikan
Vähän turhankin kuuman ja kostean...voin vieläkin tuntea sen ja olen iloinen, ettette voi nähdä kasvojani juuri nyt. Nolostukseni ei varmaan koskaan katoa. Minähän siis en ole mikään homo. Tai vaikka olisinkin, niin Remus on onnellisesti naimisissa. Sen pituinen se...katson alas ja totean, että niinpä onkin.
mä ensin näin
vain meren sinisen
ja koralliin löi aallot jylisten
Maisemat ovat siis aivan upeat. Jos teillä vain koskaan on mahdollisuus, niin käykää katsastamassa Mombasa. Merta, hiekkaa, lämpöä ja kauniita naisia...tosin minä en noita viimeksi mainittuja tullut edes vilkaisseeksi.
pärskeen takaa näin
sinun hahmos yllättäin
sä nousit rantaan nauraen
Ja päästään vihdoin itse asiaan, tunnustukseeni, minun ja Remuksen hetkittäiseen harharetkeen. Hän meni eräänä kauniina päivänä uimaan ja minä satuin tarkoituksellisen tahattomasti paikalle häntä katselemaan. Siis hänhän on miehisesti kaunis ja karvaton ja ilo minun silmilleni, mutta en minä aikonut hänen kanssaan mitään tehdä. Mutta hänen hymynsä, kun hän nousi vedestä kohti rantaa, oli niin herkullinen ja valloittava, että jalkovälini taikasauva alkoi vaarallisesti kohoamaan.
ja simpukan
niin vaahdon valkoisen
sä ojensit
ja katsoit hymyillen
koskin simpukkaa
ja sen pintaa karheaa
kuin vartaloas kosteaa
Hemmetin Remus! Hän oli kaivanut rantavedestä jonkin rumannäköisen valkoisen otuksen, jota hän piti niin suloisena. Jos hän itse ei olisi ollut niin houkuttelevannäköinen, olisin käskenyt hänen heittää sen otuksen menemään sen sijaan, että kosketin sitä hymyillen. Voin jo etukäteen vannoa, että hänen vartalonsa tuntui paljon paremmalta kuin hänen kädessään pitämänsä nilviäisen limainen pinta.
nyt polttaen
löi tuuli kasvoihin
mun käsissäs
sä kannoit aaltoihin
En voinut vastustaa himojani enää kauempaa. Hyppäsin hänen syliinsä yhtä herttaisesti ja romanttisesti kuin kiimainen gorilla ja aloin suutelemaan hänen huuliaan, nenäänsä, poskiaan, korvaansa, leukaansa, kaulaansa ja...no, kaikkea, mistä vain kiinni sain. Hän teki minulle samoin, jippii! Siinä me tanssimme rantavedessä kuin kaksi kovasti kajahtanutta keijua. Minun pitäisi kai katua tekoani, mutta...tehty mikä tehty.
tyrskyn alle jäin
olit vahva sylissäin
niin lämmin
suolan makuinen
Saamarin laineet kaatoivat meidät ja hukuttivat alleen keskeyttäen meidän hyvin alkaneen toimintamme. Yritimme jatkaa veden alla, mutta hapenpuute alkoi pian vaikuttaa intoomme. Kuka on väittänytkään, että SEN tekeminen vedessä on mukavaa? Yskien ja pärskien vettä me hoipuimme rantaan ja kaaduimme sylikkäin lämpöiseen hiekkaan. Hänen ihonsa oli järjettömän suolainen nuolaistessani sitä kokeeksi kielelläni. Se oli vikatikki. Minulle tuli mahdoton jano, joten nuolin lisää hänen nesteitään. Lopulta jouduin jopa turvautumaan hänen paloletkuunsa ja se vihdoin tyydytti janoni.
kun saapui yö
niin tyrskyt lannistui
ja lahdelmaan
vain kevyt vaahto ui
Menimme Remuksen kanssa virkistävään vaahtokylpyyn ja olisimme tehneet lisää kiellettyjä ja noloja asioita ellei täysikuu olisi yllättänyt. Hemmetin kuunkierto! Täysikuu ei olisi voinut osua huonompaan ajankohtaan! Minä olin juuri pääsemässä HÄNEEN, kun hänen muutoksensa alkoi. Siihen se homma lopahti, sillä sutena Remus ei ole ollenkaan niin viehättävä kuin ihmisenä.
kuulin unessain
leopardin huudon vain
ja kosketin sua uudestaan
Leopardi-parka. Ihmissuden kanssa ei ole leikkimistä. Onneksi minä sentään olin koirana paikalla pelastamassa sen viattoman luontokappaleen hengen. Tartuin Remusta niskasta kiinni ja murisin, ja lopulta hän rauhoittui. Kiltti Remus.
Jäi mombasaan
vain päivä elämään
ja elämään
nyt mombasa vain jää
Siinä se tunnustukseni nyt sitten oli, kaikessa pervoudessaan. Remus lakkasi tämän tapauksen jälkeen tapaamasta minua kahden kesken. Hän uskoo, että minussa vaikuttavat vielä ne aineet, joita kouluaikana imppasin. Hänessäkin ne taitavat yhä vaikuttaa...
