Yksi kaikkien, kaikki yhden (Sirius/Harry, angstia, K-12)

[Beelsebutt]

Jotain hän sentään tietää elämästä ja sen menettämisestä eikä halua itse imeä sielua.


Nimi: Yksi kaikkien, kaikki yhden
Kirjoittaja: Beelsebutt
Esilukijat: Lizlego & Nappeli
Päähenkilöt: Sirius/Harry
Lajityyppi: synkistelyangstiahan tämä
Sanamäärä: < 500
Haasteet: FF100 (91. Syntymäpäivä) & Neliapila
Ikärajasuositus: K-12
Varoitus: AU (Harry täytti juuri 18 ja Sirius on edelleen hengissä)! Lisäksi hahmojen välinen ikäero varsinkin, kun on vihjailuja menneisiin tapahtumiin. Pedofiliavaroitus? Ei kuitenkaan mitään tarkkaa.


Luin monta Sirius/Harrya putkeen, liian monta, ja sitten siitä syntyi tämmöinen. Ehkä muustakin, mutta kuitenkin. Taitaa olla ensimmäinen oikea Sirius/Harryni koskaan, se edellinen oli kuitenkin vain Harryn päässä kokonaan. Ehkä tämäkin on, mene ja tiedä =P Kiitokset Lizille ja Nappelille esiluvusta ja rohkaisusta. Ja ei, tämä ei sitten jatku.

Hox! En omista Pottereita, J.K. Rowling omistaa, joten kaikki kunnia The Ladylle. En saa tästä rahaa, elekää haastako oikeuteen!




Yksi kaikkien, kaikki yhden

"Mutta miksi?"

Sirius kävelee edestakaisin kuin häkkiin suljettu villieläin. Kieltäytyy näkemästä Harryn kosteita silmäkulmia, juonteille vääristyneitä suupieliä. Sylissä väänteleviä käsiä. Haluaa eikä osaa olla vastuullinen ja aikuinen, kun menetti oppimisvuotensa. On epävarma, huopaasoutaa, kunnes pää räjähtää ja kutistuu ja valkenee, koska Siriuksen on pakko! Jotain hän sentään tietää elämästä ja sen menettämisestä eikä halua itse imeä sielua, ottaa sitä vastuulleen ja henkensä päälle. Ei Harrya.

"Siksi koska sinä olet lapsi ja minä aikuinen", Sirius lopulta viskaa viimeisen vahvimman totuuden Harryn silmille, ja tämä heilahtaa kuin lyötynä. "Eikä sitä muuta aika eikä sota eikä minkäänlainen läjä hyvääsyntymäpäivääkortteja", Sirius vielä murahtaa ja valuu vasten nurkkaa, kädet silmillään. "Olen pahoillani, Harry, kaikesta. Olin liian heikko."

Tuolinjalat riipivät lattiaa ja Sirius tietää, että hänen pitäisi nousta, pahoitella jälleen ja lähteä, ennen kuin... Harry polvistuu Siriuksen jalkojen väliin ja pyyhkii suortuvat hänen silmiltään. Painaa arpisen kätensä Siriuksen elämännähneelle poskelle. Pyyhkäisee kuolemaa maistaneilla huulillaan Siriusta otsalta, nenänvarresta. Painaa nuoren, vuosikausia taistelleen vartensa Siriukseen kiinni ja kietoo jalkansa tämän ympärille. Ne joilla polki Voldemortin kumoon.

"Olen voimakas meidän kahden edestä", Harry kuiskuttaa Siriuksen korvaan ja täyttää sen toivolla, hurmiolla, nuoruudella, ennen kuin... Sirius työntää Harryn pois ja pakottaa silmänsä porautumaan, imee itseensä loukkaantunutta pelokasta uhmaa kuin kuiva taulusieni. Tallentaa muistoihinsa ilmeikkäät silmät, leuan itsepäisen kaaren, kalpeat huulet ja rakastaarakastaarakastaa väärin ja kierosti ja syntiä tihkuen viimeistä kertaa ennen kuin... Harry hypähtää jaloilleen ja kääntää selkänsä.

"Eikö minulle jää sananvaltaa tässä? Kuitenkin olen maailman silmissä aikuinen, sanot sinä mitä hyvänsä." Harryn jännittyneet hartiat puhuvat tärinällään, pidättelevät, toivovat ja uskovat vielä viimeiseen asti, ennen kuin...

"Ei sinulle jää", Sirius valehtelee ja punnertaa ylös, vaivalloisesti, vastoin tahtoaan haluaan järkeään, mitä mielettömyyttä! Mutta kuitenkin, milloinkaan ei ole liian myöhäistä korjata virhettään. Harry on nuori, hän unohtaa kyllä. Sirius ei koskaan unohda, mutta painolastia on jo tarpeeksi, ei siinä pieni lisä enää tunnu. Vuorenkorkuinenkaan.

Sirius laskee kätensä Harryn olalle, viimeistä kertaa, vihoviimeistä! ja valuttaa rakkautensa takaisin sinne, mistä sen varasti. Ei yritäkään saada Harrya ymmärtämään, koska ei ole mitä ymmärtää. On vain vanha mies ja hänen virheensä.

Ei ole olemassa onnellisia loppuja, ja Siriuksen on nyt oltava vahva.

Heidän molempien puolesta.

[Jolandina]

Ei tämän kanssa joutunut kyllä yhtään pettymään, paritus ja genre lupasivat hyvää ja todella lunastivatkin lupaamansa!  Voi voi voi Siriusta. :/ Vaikka poski onkin elämännähnyt (mikä on muuten mun ehdoton lempparijuttu tässä ficissä, tosi ihana että se on juuri noin <3), niin silti uskoa tai ehkä ennemminkin luottamusta johonkin parempaan ei ole kuitenkaan ihan riittävästi. Tosin ei Siriuksen kokemuspohjalla varmasti olekaan, sitä elämää on todella nähty tarpeeksi ja liikaakin, mutta surettaa kyllä molempien puolesta, että asia on noin.

Ja no, mä ehkä haluan nähdä Sirius/Harryssa vain pehmeyttä ja puhtautta hieman kieroutuneella taustavireellä, mutta tästä tuli niin voimakkaasti sellainen fiilis ettei se sellaista pelkästään ole, joten ihan hyvä, että Sirius onnistuu olemaan tarpeeksi vahva. Quotekohta on äärimmäisen pysäyttävä! Mun mielestä se on tosi oivaltava näkökulma Siriuksen mielenmaailmaan ja paritukseen, tuli ihan sellainen olo että tuohan pitäisi tajuta ehdottomasti, mutten vaan ole osannut ajatella sitä ennen juuri noin.

Tässä on tosi ihanaa se, että näinkin lyhkäistä ficciä saa lukea useaan kertaan, ja silti joka kerralla löytyy jotain uutta. Niin, ja ff100-sana toi tähän myös ihan uuden merkitystason, kun en sitä ekalla lukukerralla katsonut. Ehkä mun makuun tyylillistä leikittelevyyttä on hivenen liikaa (tää olis mun mielestä ollut vaikuttava huomattavasti vähemmälläkin!), mutta kyllähän se kaikki sopii tähän oikein mainiosti. Sen verran on pakko hehkuttaa, että tuo ennen kuin.. on kyllä ihan mahtavuutta! <3

En mä taida saada mitään järjellistä koottua, mutta pointtina oli että tykkäsin kovin, ja kirjoita lisää angstia joooooko, kun se sulta todella sujuu!

[Beelsebutt]

Määhän kirjoitan, kun henki käskee, just sitä mitä se käskee mun kirjoittaa! Nyt sattui (sun kannalta) hyvä sauma ja tuli angstia

Ja joo, Sirius on ehkä tässä enemmänkin moraalinen. Tai niin mä asian näen. Se tietää ettei se voi viedä Harrylta elämää nyt, kun sen pitäisi alkaa. Ja niin kliseistä kuin se onkin, se ei halua sitoa itseään Harryyn, koska se estäisi Harrya elämästä. Ficeissä on joskus kiva leikkiä, ettei se tekis sitä, mutta kyllä se reaalimaailmassa taitaa aika paljon tehdä Emmä kyllä tiedä mitä elämällä noin muuten tekee, en mä ainakaan oo sellaista koskaan kaivannut x)

Juu, tässä on tosiaan tää ikäeroteema painavana plus sitten tietysti se, että Siriuksen pitäisi olla se vastuullinen aikuinen, se kummisetä, se isänkorvike Harrylle. Aikuinen, johon Harry voi luottaa ja joka on sille mentorina. Sen sijaan Sirius antaa periksi himolleen ja käyttäytyy vähemmän vastuullisesti ja Harry-parka tulee 18-vee synttäreiden jälkeen (henkkareitaan heilutellen) julistamaan, että "ähä, nytpä oon täysi-ikäinen!" mutta Sirius tietää kuitenkin paremmin kuin tuijottaa tällä kertaa numeroita. Njoo. Katkeruutta, mutta mä nään tän kuitenkin sellaisena tarinana, jossa Sirius loppujen lopuksi, monien väärien valintojen (ja herrajumala, tekojen!) jälkeen tekee kuitenkin niin kuin tietää olevan oikein. Ei lain mukaan, ei yhteiskunnankaan mukaan, mutta omantuntonsa mukaan.

Tai jotain :F

Mua kiinnostaa, mitä sä tarkoitat tuolla tyylillisellä leikittelevyydellä? Tässä on kyllä paljon kursivoituja sanoja, mutta onkohan se mitä sä tarkoitat? Joo, mä sorruin tässä käyttämään kaikenlaista paljon, mutta se johtui tekstin yleisestä tyylistä. Normistihan mä oon äärimmäisen suora, mutta joskus sitten repäistää ihan kunnolla Mukavaa, että ennenkuin upposi, siitä uhkasi jo tulla ficille nimikin mutta ei sitten tullutkaan.


Kiitos kaunis kommentista, ihanaa että jaksoit sellaisen nakutella <33

[Lizlego]

Mä olen Jolandinan linjalla mitä Harry/Siriukseen tulee ja mulle tulee usein sitä lukiessa ällöttävän insestinen olo, mikä on jännää, koska mä luen sujuvasti myös insestiä, mutta ehkä se johtuu siitä, että koin Azkabanin vangin niin vahvasti ja pidin huutavana vääryytenä että Harry ei päässyt Siriuksen luo asumaan. Jotenkin mulle jäi siitä voimakas pakkomielle, että Harrylla pitäisi olla elämässään edes yksi aikuinen ja tuntui tragedialta, jos sitten siihen ainoaan luottamukselliseen aikuissuhteeseen sotkettaisiin seksiä ja nimenomaan himoa Siriuksen puolelta, Harryhan nyt voi nuorena poikana himoita komeaa Siriusta.  No, ficeissä kaikkeen sotketaan seksiä, että sikäli se on ymmärrettävää, mutta jotenkin se on säilynyt mun mielessä vuosienkin yli jotenkin vastenmielisenä ajatuksena, että Sirius ja Harry pariutuisivat, vaikka varsinkin leffa-Sirius on selkeästi siihen valmis. 

Toisaalta kun Sirius ei muutenkaan ole niin vastuullinen aikuinen niin niiden parisuhteessa olisi epäselvää, kumpi se aikuisemp osapuoli edes olisi. Tässä Harry käyttäytyy nuoren oloisesti, mutta mitä muutakaan se voisi tuossa tilanteessa tehdä, kun alkaisi ottaa päähän. Mä oon silti Harryn kanssa samaa mieltä, Harry olisi vahva molempien edestä enkä oikein pääse selvyyteen Siriuksen perimmäisistä motiiveista kieltäytyä, kun Harry on kuitenkin nyt täysi-ikäinen. Ajankohta jotenkin viittaisi siihenkin, että kyse on ollut kielletystä leikistä, joka on lakannut olemasta kielletty niin ei enää kiinnosta. Nyt kun pitäisi ehkä kantaa se oikea vastuu ja ryhtyä vakavampaan suhteeseen, Sirius peräytyy.

[Susimus]

En pysty enää ikinä lukemaan Sirius/Harrya samalla tavalla kuin ennen. Ehken lue sitä enää ollenkaan. En pysty lopettamaan itkemistä.

Ei se ole sinun vikasi. Ficcisi on kaunis, toisella ja kolmannellakin lukukerralla. Nyt kolmannella se on vain hyvin erilainen, oikea ja silti väärä. Tässä on jonkin verran tämän parituksen peruselementtejä, joita on ollut aina alusta alkaen, sitä soutamista nimenomaan, painiskelua, periksi antamista ja katumista myöhemmin. Tavallaan ymmärrän Harrya ja ymmärrän Siriusta, mutta en ymmärrä heitä yhdessä, en ymmärrä miten tähän on päädytty ja miksi Harry ei tajua ettei se kahdeksantoista mitään muuta ja miksi Sirius luulee silti olevansa ainoa aikuinen ja vastuunkantaja.

Lopussa Sirius yllättää vahvuudellaan, jota ihailen kyynelten seasta. Jonkun on oltava, niin. Silti minä uskon onnellisiin loppuihin, näidenkin kohdalla. On olemassa myös fluffista ja onnellista Sirius/Harrya, ihan varmasti, ja se voi olla uskottavaakin.

Kiitos silti, olen aika sanaton.

[Beelsebutt]

Olen pahoillani kyynelistä, mutta kiitos silti että jaksoit nakutella kommenttia <3

Voihan näille kahdelle toki fluffiakin saada, mutta mä luulen että se menee aina AU:ksi. En usko että canonissa sellainen olis mahdollista. En mä tiedä onko puhdasta fluffia olemassa millään parituksella, toisaalta, mutta toisilla ehkä potentiaalisempana kuin toisilla.

Ihmettelen Siriusta tässä, miten se pysyykin kannassaan. Ehkä se rakastaa Harrya tarpeeksi ollakseen sortumatta.

Kiitos


// Jestas, Liz, mulla on mennyt aivan ohi silmien sun kommentti, anteeksi :F

Ajankohta jotenkin viittaisi siihenkin, että kyse on ollut kielletystä leikistä, joka on lakannut olemasta kielletty niin ei enää kiinnosta. Nyt kun pitäisi ehkä kantaa se oikea vastuu ja ryhtyä vakavampaan suhteeseen, Sirius peräytyy.

Mielenkiintoinen näkökulma. Mä en ajatellut asiaa noin vaan lähinnä sen kautta, että Sirius kantaa vihdoin vastuunsa tekemästään virheestä eli siitä, että antoi alun alkaenkin periksi mielihaluilleen. Se tiesi alusta asti, ettei Harryn kanssa ole tulevaisuutta, ettei suhde kummipoikaan ole oikein, mutta se oli liian heikko.

Kieltämättä kielletyn leikin kiehtovuuskin kuulostaa Siriukselta

Kiitos kommentista, näin jälkikäteen