VIRHE! (Harry/Ron & Harry/Ginny, K-7)

[Beelsebutt]

Harryn sydän läpätti viimeistä kertaa ennen kuin se sullottiin häkkiin ja säkkiin ja kahlittiin tiukasti.


Nimi: VIRHE!
Kirjoittaja: Beelsebutt
Oikolukija: Jolle
Päähenkilöt: Harry/Ron & Harry/Ginny
Lajityyppi: angsti [huumorilla ]
Sanamäärä: < 500
Haasteet: Aakkos & FF100 (49. Miekka)
Ikärajasuositus: K-7


Joo. Tää on tilausficci, jossa piti olla Rarrya ja toki fluffia, mutta angstisella pohjavireellä. Ngh. Noh, ei ihan fluffiksi mennyt vaan tästä tulikin uudelleenrenderointi PP:n sivujen 573–574 kohtauksesta, vaikka lähtikin liikkeelle sanonnasta "Canonissa on virhe!" sekä tietysti Harryn karjuvasta leijonasta, joka pohti "Ginny vai Ron?" =P Pari sanaa poimin suoraan kirjasta, bongailehan Ei liity mihinkään sarjaan eikä verseen \o/ Kiitos Jollelle haasteesta ja betailustakin <3 ja perhana, laitoin ton huumorin sulkeisiin, koska TÄÄ ON ANGSTIA, PISTE!

Otsikosta sen verran, että olen ehkä betannut Renneä liikaa ja CAPSLOCK on jäänyt päälle, suokaa se anteeksi. Tavallinen Virhe! ei kuitenkaan tuntunut sanovan sitä ihan niin hyvin

Hox! En omista Pottereita, J.K. Rowling omistaa, joten kaikki kunnia The Ladylle. En saa tästä rahaa, elekää haastako oikeuteen!




VIRHE!

Virhe!

Harryn päässä kajahti, kun Ginny liimaantui häneen kiinni. Oli kuitenkin myöhäistä estellä, kun Tylypahkan kiviseinätkin vaativat hänen käsiään kietoutumaan pienen ja kapean vartalon ympärille, komensivat yrittämään parhaansa suudelman eteen. Silti Harry näki silmissään vain Ronin iloisen virneen ja hopeapokaalin ja tajusi, puolta minuuttia liian myöhään, että juuri tuolla hetkellä hänen olisi pitänyt suudella Ginnyn sijasta Ronia.

Väärä Weasley!

Mutta Ginnyn huulet tekivät kieltosanat mahdottomiksi, tämän pihtiote esti peruuttamisen. Harryn sydän läpätti viimeistä kertaa ennen kuin se sullottiin häkkiin ja säkkiin ja kahlittiin tiukasti. Hän upposi syvälle meren pohjaan, pimeään ja kylmään, hyiseen veteen.

Virhe!

Harry ei voinut hengittää, ei tehdä mitään. Veri pakeni hänen sormistaan ja vatsasykkyrä kasvoi niin, että se pian räjähtäisi. Mitä tahansa muuta kuin tätä. Mitä tahansa!

Vihellykset alkoivat, ja Harry menetti ajantajunsa. Hänen huulensa jatkoivat sitä, mitä niiltä odotettiin, mutta hänen turrat sormensa puristuivat nyrkkiin Ginnyn selkää vasten. Ei Ginnyä. Ron! Hän halusi Ronin!

Ja kun Ginny vihdoin päästi Harryn irti imukuppiotteestaan, katse loimuten tuimasti, Harry katsoi pois. Ginnyn sydän pamppaili hänen rintaansa vasten, mutta Harry kiemurteli, etsi, haki, kasvoista kasvoihin, kunnes näki Ronin. VIRHE! Harry halusi huutaa, mutta Ron nyökkäsi ja hymyili, eikä edes irvistellen. Kuin hänestä olisi ihan sama, kenen kanssa Harry suuteli. Kuin hän ei haluaisi samaa kuin Harry. Kuin hän ei haluaisi Harrya itselleen vaan sisarelleen.

Huone heilahti, tai ehkä se oli vain Harry, jonka elämä vinksahti juuri raiteiltaan, niiltä onnellista loppuelämää kohti matkanneilta. Nyt ne vyöryivät syrjään, kohti valkoista aitaa ja jälkikasvua. Kohti lauantai-iltoja, jolloin Ron tuli kylään vain näytelläkseen omaa nyyttiään, ehkä Hermioneakin.

Kun jäljellä oli enää vain salattuja vilkaisuja, satoja entäjoskuitenkeja ja sammuneita toiveita.

Ginny pujotti kätensä Harryn käteen ja kääntyi päin vihellyskuoroa, rinta rottingilla kuin leijonankesyttäjällä, Harryn lävistetty sydän miekkansa kärjessä tip-tip-tippuen verta kohti perustuksia. Eikä Harry halunnut katsoa, kun Hermione tarttui Ronin sormiin, varasti ne häneltä.


VIRHE!

[malla]

Aww, tää oli haikean suloinen. Mun fiilikset vaihteli tätä lukiessa ihan hirveetä kyytiä!

Ja kun Ginny vihdoin päästi Harryn irti imukuppiotteestaan, katse loimuten tuimasti, Harry katsoi pois.

Imukuppiote sai mut virnistämään; ihana sana.

Ginny pujotti kätensä Harryn käteen ja kääntyi päin vihellyskuoroa, rinta rottingilla kuin leijonankesyttäjällä, Harryn lävistetty sydän miekkansa kärjessä tip-tip-tippuen verta kohti perustuksia.

Tää oli kiva, tykkäilin tosta rinta rottingilla kuin leijonankesyttäjällä, ja tip-tap-tip-tap-tipe-tipe-tip-tap-tip-tippuvasta verestä.

Eikä Harry halunnut katsoa, kun Hermione tarttui Ronin sormiin, varasti ne häneltä.

Ja sitten tää vei sen kaiken huvittuneisuuden mennessään, ja jäin sellainen baaaww-olo. ;___; Voi parkoja!

Mua häiritsi tuon virheen(!) toisto tuolla - tuli sellainen olo, että kyllä mä jo ekasta virheestä ymmärsin pointin.

Tätä oli kyl ehdottomasti hauska lukea! Jäi päällimmäiseksi tunteeksi se angsti tuon viimeisen lauseen vuoksi, mutta lukiessa sai myös virnistellä ja hymähdellä. Tunteiden vuoristorata, heha.

Kiitokset tästä!

[Beelsebutt]

Haha, no ehkä se huumori on sitten hyvä tuolla genremäärityksessä x) Ja lol sun tipetipetapeille, onneksi ei tullut mieleen kirjoittaessa, koska oisivat varmaan päätyneet ficciin x)

Olen saattanut langeta tehotoiston ylikäyttöön, mutta en tietenkään myönnä mitään Henki käski ja mä kirjoitin sen siihen mihin sen piti tulla


Kiitos kommentista <3

[Jolandina]

Voi, jotenkin mulle tuli tästä nyt uudestaan lukiessa, useemman lukukerran ja pienenpienen tauon jälkeen paljon lohduttomampi fiilis kuin aikaisemmin, kun ei enää tarvitse bongailla mitään erityisiä kohtia vaan voi vaan nauttia.  Niin, lohduton fiilishän se on ideakin, joten hyvä hyvä hyvä! Tosin, tällä kertaa ” Ron tuli kylään vain näytelläkseen omaa nyyttiään” aiheutti huomattavasti enemmän hihitystä kuin aiemmin, mutta vika on minussa

Mä tykkään hirveesti siitä miten tämä istuu kirjaan, juuri noinhan sen pusuttelun olisi kuulunutkin mennä: canonissa ON virhe! Näinkin lyhykäisestä ficceröisestä voisin lainata toista kymmentä kohtaa, jotka olivat erityisen ihania, mutta ehkä mä tyydyn pariin lemppariin:

kun Tylypahkan kiviseinätkin vaativat hänen käsiään kietoutumaan pienen ja kapean vartalon ympärille

Tämä iski muhun jo heti ensimmäisellä lukukerralla äärettömän voimakkaasti, kuinka paljon tästä tykkäänkään! Voi tuota yhteisöpainetta..

sekä tämä:

tai ehkä se oli vain Harry, jonka elämä vinksahti juuri raiteiltaan, niiltä onnellista loppuelämää kohti matkanneilta. Nyt ne vyöryivät syrjään, kohti valkoista aitaa ja jälkikasvua.

Vaikka ’raiteiltaan pois’ onkin kuluneempi ilmaus, niin tässä se kuitenkin on päälaellaan, ainakin normien mukaisesti , mikä tekee tästä oikein kivan!  <3 Näiden kaltaiset kohdat venyttävät tän ficin näennäisen mittansa ulkopuolelle, reilusti!

Mutta voi, kiitos paljon paljon tästä (ja siitä että tää iltasatu pelasti mut tekemästä omaa VIRHE!ttä ), fluffin uupuminen ei haittaa mua ainakaan laisinkaan, tykkäilen tästä ihan älyttömästi! <3

[Beelsebutt]

Tädin ohjaavat kädet on aina valmiit auttamaan, tuota, turman alle miltei joutuvia lapsukaisia - eli ole hyvä! <3

Ron ja sen nyytit. Ja vielä tulee, joo, mut mä tajusin sen vasta jälkeen päin, joten enenenenenen vaihda enää miksikään Ja hyvä pointti toi päälaellisuus, niinhän se menee, kyllä. Mutta niinhän se menee Harrylle, koska canonissa on VIRHE!


Kiitos kommentista <3

[Herkkuoone]

UU! LISÄÄ RARRYA! (Ja Herkku haukkana paikalla meh )
Mä oonkin oottanut, milloin joku keksii kirjoittaa Rarrya juuri tästä samasta aiheesta, juuri samasta kohtauksesta, koska tässä on kunnolliset ainekset Rarryyn, koska Harry + väärä Weasley = ei todellakaan hyvä yhdistelmä. :< Kohta ois todellakin pitänyt korjata niin, että Harry kieltäytyy ja pukkaa Ginnyn syrjään ja ryntää Ronin luo selittelemään, ettei hän oikeasti Ginnyä tahdo… *vajoaa ajatuksiinsa*

Noi kursivoidut, Harryn ajatukset on todella loistokkaita, mutta koska kyseessä on joku yhtä vaikea tapaus kuin Harry, niin eihän se nyt tietenkään järjenääntä kuuntele ja tee omaksi parhaakseen. Hölmö-Harry, pöh. :< Otsikossa tulee kivasti ilmi ficin pääasia, Harryn väärä valinta, virhe, jota caps lock vielä korostaa. Otsikko on kivan yksinkertainen, mutta silti kuvaava olematta lainkaan tylsä. :3

Huone heilahti, tai ehkä se oli vain Harry, jonka elämä vinksahti juuri raiteiltaan, niiltä onnellista loppuelämää kohti matkanneilta. Nyt ne vyöryivät syrjään, kohti valkoista aitaa ja jälkikasvua. Kohti lauantai-iltoja, jolloin Ron tuli kylään vain näytelläkseen omaa nyyttiään, ehkä Hermioneakin.

Oi tää kohta oli ehkä ihan superihana, koska toi raide-juttu. <3 Kuolen, kuolen, kuolen. Tosi nerokasta kuvata Ronia onnelliseksi loppuelämäksi, kun taas Ginnyä  yhteiseksi pikkukodiksi jälkikasvulla höystettynä. Ja hahah, hauskasti tässä puhutaan lauantai-illasta, kun mekin lauantai-iltaa/yötä parhaillaan eletään.

Ginny pujotti kätensä Harryn käteen ja kääntyi päin vihellyskuoroa, rinta rottingilla kuin leijonankesyttäjällä, Harryn lävistetty sydän miekkansa kärjessä tip-tip-tippuen verta kohti perustuksia. Eikä Harry halunnut katsoa, kun Hermione tarttui Ronin sormiin, varasti ne häneltä.

Saanko nyt kuo-kuo-kuolla ihan totaalisesti? Ei mitään Ginny/Harrya tai Hermione/Ronia, hyi :< Rarrya sen olla pitää! Tämä kohta nousi tuon ylemmän kanssa suosikkikohdikseni, koska tuo leijonankesyttäjä ja miekkavertaus <3 Mä oikeasti kadehdin kaikkia, jotka osaavat tollaisia nerokkuuksia keksiä, sillä itselleni jotkut tosi yksinkertaisetkin vertauskuvat ovat työn ja tuskan takana. :<

Kiitokset jälleen kivasta, angstisesta Rarrysta! Tää pelasti mun lauantai-iltani :>

//offilol Bbuttiiiis, yhyhyy senkin Beelover perkl :< Miksi oon ollu niin tyhmä, enkä oo tajunnu tätä aikasemmin? Hitto, oon Tyhmä isolla T:llä :< Mut nyt mä tiedän, etkä voi vedättää mua pidempään, muhahahahaahahaa!

Varoitus - sillä aikaa kun luit aihetta, 4 uutta viestiä lähetettiin siihen. Haluat varmaan lukea nekin.
Hei, come on! :< Mitä tää nyt on? Mun piti olla eka, PÖH!  :'(

[Beelsebutt]

LOL Mä mitään oo vedättänyt, kenellekään en oo mitään valehdellut!

Mutta voi herkullista kommenttia <3 Mun oli tarkoitus kirjoittaa ficci, jossa Harry pukkaa lähestyvän Ginnyn pois ja menee sen sijaan ja suutelee Ronia, MUTTAKUN JOLLE HALUSI ANGSTIA! Syytetään sitä yhdessä <3 Kyllä mä ehkä saatan jopa joskus kirjoittaa sen toisenlaisen version tästä. Ehkä. Tai sitten en.

Mutta ihanata lauantai-iltaa EIKU sunnuntaiaamua vain! <3


// Niin ja jos tää oli sit kuitenkin eka herrrrrkullinen kommenti?