Mutta miksi se on tärkeää? Miksi jonkun toisen amatöörin mielipiteiden pitäisi hetkauttaa pätkääkään?
Mä hirtän kiinni tähän, tietysti. Mä en erottelisi amatöörin tai ammattilaisen mielipiteitä, koska oikeasti kun näitä on vuosikausia kuunnellut, niin ei niillä mitään eroa ole. Toisella on ehkä ammattilaisuutensa kautta enemmän sananvaltaa, mutta ihan samaa nekin suoltaa kuin amatöörit.
Mä en tiedä kenellä mä kirjoitan. En kirjoita itselleni, koska mä en halua lukea mun tekstejä enkä lue niitä yleensä mitenkään innolla jälkeenpäin, mutta en myöskään kirjoita muille, koska haluan pitää pääni siinä, mitä sisältö on, eikä muut siihen oikeastaan vaikuta muuta kuin sillä, että kuinka innolla sitten ylipäänsä kirjoitan.
Aina tulen lopulta siihen lopputulokseen, että mun ei ole mitään järkeä julkaista, koska mua toisaalta harmittaa, jos julkaisen ja kukaan ei lue, mutta toisaalta harmittaa myös, jos se kommentoija sitten arvostelee jokaisen pilkunpaikkani tai juuttuu harmillisesti epäolennaisuuksiin tai ei ole yhtään ymmärtänyt koko jutun juonta tai ole selvillä fandomistakaan ja puhuu ihan järjettömiä.
Kommentoijat ei voi miellyttää minua ikinä, joten miksi edes keräisin kommentteja tai siis julkaisisin tekstejä. Ei, siinä ei ole vaan mitään järkeä. Ainoa syy taitaa olla turhamaisuus ja epätoivo, mutta niitäkään harvoin voi lievittää julkaisemalla ja yrittämällä kommenttikerjäystä, koska ei vaan kirjoita sellaista, joka iskisi yleisöön. Ei pysty siis edes egobuustausta julkaisemalla harrastamaan.
Ehkä sitten ainoa syy julkaista nykyään onkin se, että on saanut jotain aikaan. Plussaa sitten siihen on se, jos joku pitää.
Onhan se akateemista uteliaisuutta herättävää, että mitä joku sanoo, mutta pääsääntöisesti olisin iloinen, jos tekstejäni lukisivat vain ne, jotka niistä nauttivat ja muut kiertäisivät tosi kaukaa tai korkeintaan kommentoisivat, että olipas tämä paska. No jaa, onhan se kiva tietää, miksi oli paska, koska asiasta voisi sitten esittää erilaisia näkemyksiä, mutta tekstien suhteen ei kukaan voi olla oikeassa eikä väärässä. En ole ikinä oikein tajunnut sitä, että jotkut lukevat ficcejä kritisointitarkoituksessa. Se on sitten eri asia, jos jotkut jutut häiritsee, mutta on pystynyt nauttimaan. Ehkä just tämän ristiriitaisen suhtautumiseni takia vältän yleensä kommentoimasta ficcejä, joista mulla on päällimmäisenä tosi negatiivista sanottavaa, koska en koe että se ketään auttaa mitenkään. Varsinkin kun yleensä on kyse hahmotulkinnoista.
//En tiedä mitä kommentit toisille antaa tai mitä niiden pitäisi antaa, mutta ihan parhaimmillaan ne antaa uskoa siihen, että maailmassa on muitakin ihmisiä, jotka nauttii teksteissä samoista jutuista kuin itse nauttii ja se on ehkä se positiivisin voimavara. Jos pitäisi määritellä, kenelle sitä kirjoittaa, niin taitaa se olla se fraasi että kirjoittaa kaltaiselleen lukijalle, koska se on se, jotka voi ehkä miellytää vaikka itseään ei voi. Silloin myös antaa eniten painoa sille, että mitä se itsensä kaltainen lukija sanoo ja miten se tekstin kokee ja jos se kokee jotenkin eri lailla kuin olisi kuvitellut, pystyy arvioimaan ehkä, että miksi ja mistä se johtuu ja se on kiinnostavaa. Tai sitä on kiva kaivaa esille.
Kommenteista, joissa lukija tuntuu päässeen lähelle kirjoittajan aivoituksia, saa parhaimmillaan hyvää inspiraatiota ja se on riittävä syy tekstin jakamiseen. Pahimpia kommenteissa on sellaiset kommentit, joista ei oikeasti osaa sanoa lukiessaan, että mistä se ihminen puhuu.
Miten voi vastata kommenttiin, jota ei edes ymmärrä? Siihen tekee mieli vastata, mutta siihen on vaikea vastata, koska sori mutten ymmärrä mitä sä tarkoitat.
