Otsikko: Mielenvirkistystä
Kirjoittaja: Jolandina
Esilukija: Sädekehä
Ikäraja: K-12
Paritus: Hermione/Hannah
Tyylilaji: Fantasiointia
Vastuuvapaus: En tietenkään omista mitään, mikä kuuluu J.K. Rowlingille (Potterversumi hahmoineen kaikkineen). Eikä tällä tehdä rahaa.
Kunpa voisikin nukkua jonkun vieressä, saada lämpöä vaikka Hannahilta, jolla sitä tuntuu olevan liiaksi.Alkusanat: Tenttipapereita mapittaessa törmäsin käsinkirjoitettuun versioon tästä – ilmeisesti Hermione ei ole ainoa, jolla on ongelmia keskittyä lukemiseen : P Suurkiitokset Säteelle betailusta! <3 Kiitokset myös Kuurankukkaiselle esiluvusta ja rohkaisusta <3
Femmekymppiin sekä Ficletvitoseen.
Mielenvirkistystä Hermione asettaa merkin huolellisesti paikalleen, sulkee huokaisten kirjan ja hieroo väsyneitä silmiään, ennen kuin valahtaa sängyllä alemmas ja laskee päänsä lepäämään ristityille käsivarsilleen. Jos ihan hetken vain lepuuttaisi silmiään.
Peiton alla on lämmin, ja Hermione heilauttaa olkapäätään ollakseen paremmin suojassa. Hannah oli vasta valittanut, kuinka hänen mielestään makuusalissa on niin kuuma nukkua. Hermionen mielestä kiviseinät hohkavat koleutta ja kosteutta, ja hänellä on lähes poikkeuksetta liian kylmä. Kunpa voisikin nukkua jonkun vieressä, saada lämpöä vaikka Hannahilta, jolla sitä tuntuu olevan liiaksi.
Hermione huokaisee ja antaa mielikuvan elää suljettujen silmäluomiensa sisällä. Kuinka mukava olisikaan, jos joku kietoisi kätensä hänen ympärilleen, painuisi häneen kiinni, pujottaisi jalkansa hänen reisiensä väliin – jos Hannah tekisi niin. Hermione liikahtaa hieman, löytää mukavamman asennon, kädet pujahtavat vartalon alle, ilmaa karkaa hitaasti ja hiljaisena huokauksena hänen huuliensa välistä.
Kuinka Hannah pyyhkäisisi hänen tuuheat hiuksensa tieltään, asettaisi huulensa hänen niskaansa, suutelisi korvan takaa, hiusrajaa, hartiaa.. Kuinka tämän kädet kulkisivat pitkin hänen kylkiään peiton alla, herkät sormenpäät kevyesti hänen reisiään kartoittaen. Kuinka kosketuksen aiheuttamat väristykset eivät loisi lainkaan kylmää tunnetta, vaan olisi niin lämmin, Hannah niin lähellä. Kuinka tämän kämmenet kaareutuisivat hänen rintojensa ympärille, sormet hieroisivat nännejä juuri sopivasti, ei liian hiljaa, ei liian voimakkaasti..
Ja kuinka Hermione kääntyisi, kohottautuisi, kulkisi alemmas, yhä alemmas katse kiinni Hannahin himosta laajentuneissa pupilleissa. Kuinka Hermione tarttuisi tämän reisiin, raottaisi niitä, painuisi lähemmäs katse yhä tiukasti Hannahin ruskeissa silmissä, kunnes –
Hermionen silmät rävähtävät auki, ja hän tuijottaa punaisen verhokankaan poimuilla leikkiviä valoja ja varjoja kiivaasti huohottaen. Hän vetää kätensä altaan, ristii ne taas päänsä alle ja yrittää tasata hengitystään, olla pitämättä liian kovaa ääntä. Hermione räpyttelee silmiään sydämen hakatessa kipeästi patjaa vasten. Ei tällaista ajatella ystävästä! Hän meni aivan, aivan liian pitkälle.
Päätään hitaasti pudistaen, epämiellyttäväksi muuttuneet ajatukset karkottaakseen Hermione kohottautuu taas kyynärpäidensä varaan. Hän avaa kirjansa merkin kohdalta ja yrittää keskittää edelleen omilla poluillaan villisti laukkaavat ajatuksensa Numerologian syventävään teoriaan. Yllättävän virkistyneenä.