humph, jooh, pakottava hiljaisuus ei oo kivaa.
Liz, mä hogasin kanssa ton, mutta Fio tuossa seuraavassa viestissä selittää nätisti, miksi Maria ajatteli niin
Fio, ihana selitys tohon ekaan kohtaan, joka selkeesti olis ollut mun moga, ellet olis pelastanut <3
Gale, ei tässä mitään jätkiä ole, molemmat on flikkoja
Gwyn, kyllä, vaaleanpunainen stetson!
Minä yritän jatkaa tätä, luin itse tän nyt pitkästä aikaa uudelleen, viimeksi oon tainnut palata tähän topikkiin joskus huhtikuussa. Lupaan yrittää uutta lukua ennen kuin vuosi tulee täyteen ficin aloittamisesta
Kiitos kommenteista, ovat minulle kovin tärkeitä <3
Sitten pari kohtaa, joista en tiiä haluatteko kuulla, mutta haluan kuitenkin sanoa:
Vaaleanpunainen stetson on tietysti siitä larpista, jossa sitä päässään piti ensin Liz ja sitten Gwyn.
Ande on Anden nettinikki, joka on lyhenne hänen oikeasta nimestään (jonka oon unohtanut jo, keksin sen uusiksi, jos sille tulee tarvetta).
Ande on tyttö, kuten Mariakin.
Marian ihastumismietteen lisäksi huomasin toisenkin "mogan" tässä tarinassa, joka on se, että ensin Anden piti olla puhetta ylläpitävä henkilö (omien sanojensa mukaan hän tuskin osaa olla hiljaa), mutta sitten hän kuitenkin oli hiljaa paljon tuossa kakkosluvussa. Mutta tämähän selitetään helposti sillä, että hiljaisuus tuntuu oikealta Andelle, sillä Marian seura on niin mukavaa. Ehkäpä hän joskus (kohta?) tajuaa, että se ei ole sitä Marialle. Eikun hetkinen, sehän tajusi jo sen. Hmh, tämä vaatiikin lisää pohdintaa! Ehkäpä Ande ei oo ihan niin cool kuin mitä itselleen vakuuttelee
Tapatteko te minut, jos tässä nousee ikäraja?