Helvetillinen liitto
paritus: Crowley/Adam
ikäraja: laimeahko K-16
genre: draama, tulkinnanvaraisesti hyvin hämy romance, AU (tosin kirjoittamishetkellä kaikki olisi vielä mahdollista!)
yhteenveto: Muotopuoliksi silvotuista sieluista ja sinetöivistä suudelmista.
A/N: Tehtiin notsniwin ja comatosecombatin kanssa yhteinen haaste, josta meidän kaikkien piti kirjoittaa ficci, ehdot löytyy tekstin lopusta. Kiitos Wikipedian random-nappulalle ja kotoa löytyvälle kirjallisuudelle materiaalista, sekä tietysti arvon kanssakirjoittajilleni, toivottavasti tykkäätte <3 Menee myös ficlet-haasteeseen.
Ficci spoilailee kahdeksatta kautta. Kommentit on aina kivoja.
*
Kun Helvetin uusi herra tempaisi Adamin pois pätsin pimeistä nurkista, mustista tulikivenkatkuisista huoneista, ja tarjoutui pitämään hänet infernaalisten kaltereiden paremmalla puolella pikku palveluksia vastaan, ei pojan tarvinnut kahta kertaa harkita. Oli toki ikävää olla velkaa itselleen pääpirulle, mutta kuten jokainen epätoivottu äpärälapsi, oli Adamkin oppinut aikoja sitten, ettei mikään ole ilmaista. Ja mihinpä ei piinattu liha olisikaan suostunut päästäkseen takaisin maan kiinteälle kamaralle, vetämään ilmaa ahnaina henkäyksinä sisäänsä, tuntemaan ja maistamaan jotain sellaista, joka ei ole Kadotus.
Crowley varusti suojattinsa matkaan luottokortteja pullistelevin lompakoin, kiitti yhteistyöhalukkuudesta ja käski pysymään poissa vaikeuksista. Hän ottaisi yhteyttä sitten, kun tarvitsisi Adamia hoitamaan osuutensa diilistä.
*
Neljän tähden hotellin logolla varustettu pyyhe lanteillaan Adam astui kylpyhuoneesta sviitin puolelle ja kohotti kulmiaan eteensä avautuvalle näkymälle; entinen seuralainen oli tiessään, fuksianpunaiset rintaliivit tosin lojuivat edelleen tuolinselkämyksellä, ja tytön paikalle myllätylle vuoteelle oli asettunut Crowley aina yhtä huolitellussa mustassa puvussaan. Paholainen tuijotti ilmeisen tylsistyneenä banaalia tositv-ohjelmaa yksityisen sektorin ambulanssikuskeista, otti huikan taskumatistaan ja kysyi, oliko tyttö edes ollut hyvä. Adam ei vaivautunut vastaamaan.
Crowley käänsi katseensa televisioruudusta Adamin heittäessä pyyhkeen yltään, seurasi hänen pukeutumistaan kiinteästi, kuin kyseessä olisi hyvinkin tarkkaa huomiota vaativa projekti, hymähti kerran hyväksyvästi. Adam ei vaivautunut vastaamaan siihenkään. Saatuaan farkut ja teepaidan ylleen hän istui sängylle kohtuullisen välimatkan päähän Crowleysta, nojasi sängynpäätyyn ja otti vastaan tarjotun ryypyn. Hänelle olisi kuulemma hommia.
Ryystäessään rivakkaan tahtiin viskiä pohjattomalta tuntuvasta astiastaan Adam kuunteli, kuinka Crowley runoili ummet ja lammet jostain profeetanklopista, jonka liikkeiden kartoittamisesta oli määrä tulla Adamin elämän uusi tarkoitus. Toisin kuin useimmat kuolevaiset maksun hetkellä, Adam ainoastaan nyökkäsi.
*
Kevin Tran oli liukas liikkeissään ja neuvokas miltei yli oman tarpeen, mutta pitipä hän hallussaan sitten millaista jumalallista tietoa tahansa, ei ajatus ihmisestä työskentelemässä Crowleyn piikkiin ilmeisesti mahtunut hänen tajuntaansa. Ja siksi Adamin olikin helppoa seurata häntä, Adam tunsi omakohtaisesti kaikki inhimillisen olennon matkanteon hankaluudet; nälkä, väsymys, pakottava tarve tyhjentää rakkonsa. Eikä hän pelännyt vihkivettä tihkuvaa kanisteria, häntä eivät suolavallit tai krusifiksit pidätelleet - vaikka maa olisi mustanaan demoniansoja, hän eteni kurssissaan suunniteltuun tahtiin.
Se ei jäänyt Crowleylta huomaamatta.
Se ei jäänyt Crowleylta mainitsematta.
Kerran Adam näki Crowleyn läksyttävän demoneitaan siitä hyvästä, että ihminen hoiti hommat näitä pätevämmin, ja jokin melkein liikahti Adamin sisällä.
*
Kuva oli rakeinen kuten europornoon sopikin ja Adam löysäsi vyötään nojautuessaan taaksepäin tuolissaan. Isotissinen blondi huohotti kameraa kohden muovia täyteen pumpatut huulet avoimina, kummallisella kielellä rivouksia ladellen, ja Adamia melkein nauratti se, että joku oli jaksanut vääntää rainalle tekstitykset. Pätkä oli aikuisviihteeksikin kohtalaisen paska, mutta Adam ei välittänyt, hän oli kaikesta huolimatta vielä liian nuori nirsoilemaan runkkausmateriaalin suhteen.
"Vielä vähän aikaa sitten minulla oli naapurina nymfomaani, vähän tuon naisen näköinen", Crowley naurahti huoneen nurkasta eikä Adam edes värähtänyt, "nykyään vain pari perverssiä enkeliä. Tosin senhän sinä jo tiesitkin. Olin aikeissa esittää toiveeni, ettet suotta antaisi minun häiritä, mutta moinen lienee turhaa...?"
"Kuten näkyy", Adam vastasi ja kohdisti katseensa takaisin ruudun täyttävään paljaaseen pintaan, valtavaan miehiseen elimeen painumassa sileäksi ajeltuun määränpäähänsä. Hän tunsi Crowleyn tuijotuksen kehollaan ja veti housujaan hieman alemmas, kai tästä voisi saman tien tehdä kunnon esityksen, ei hänen asemassaan Helvetin valtiaalle mieliksi olemisesta ainakaan mitään haittaa olisi.
Ja se oli omalla tavallaan miellyttävämpää kuin tyydytyksen saaminen omasta kädestä motellihuoneen yksinäisyydessä, vaikka orgasmin jälkeen silmät avattuaan Adam huomasikin Crowleyn jo poistuneen. Hän käsitti vasta jälkikäteen arvon pimeyden ruhtinaan unohtaneen esittää varsinaisen asiansa.
*
Aikaa myöten kävi selväksi, että joka ainoa demoni vihasi Adamia, ne eivät voineet sietää häntä mustissa silmissään, sillä hän sai kaiken kunnian, vaikkei joutunutkaan sotkemaan käsiään siihen kaikkein likaisimpaan työhön; hän oli sellaiseen liian arvokas, ei korvaamatonta tykinruoaksi tuhlata. Ja kun demonit saivat ravata maailman kulmalta toiselle, Kyushun saarelta Karudzhikhin kautta Cuando Cubangoon kaivelemaan maata ja kiduttamaan mistään mitään tietämättömiä informantteja joidenkin kivitaulujen toivossa, Adam ajeli prätkällään typerän kersan perässä ainoastaan pitäen kirjaa tämän liikkeistä. Eihän se tietenkään ollut niin helppoa kuin muutamat manalan kasvatit kuvittelivat, mutta vähemmän vittumainen hänen asemansa oli kuin tyytymättömien pikkupirujen.
Julkeudessaan Adam kysyi kerran syytä siihen, hänhän oli vain ihminen, ja punainen usva kietoutui pehmeästi hänen ympärilleen Crowleyn hyristessä, kuinka demoneissa ei lopulta ollut mitään ihmeellistä, ne olivat pelkkiä muotopuoliksi silvottuja sieluja, niitä kyllä Helvetissä piisasi. Adamilla sen sijaan ei ollut enää sielua lainkaan.
*
Rastapäinen baarimikko näppäsi uuden levyn soimaan ja epävireinen pilvenpolttelurock määkivine solisteineen täytti ilman. Jos Adam olisi osannut ennustaa musiikin vaihdoksen, hän ei olisi tilannut uutta olutta. Muu asiakaskunta ei vaikuttanut sen tyytyväisemmältä.
"Uskomatonta sontaa", Crowley tuumasi hänen vieressään, tavalliseen tapaansa tyhjästä ilmaantuen ja kysyi tiskin takana hääräävältä hipiltä, kuinka monta vuotta paikan vanhinta viskiä oli kypsytetty. Kundi ei tiennyt. Crowley maiskautti suutaan paheksuen ja tilasi lasillisen kaikkein kalleinta. "Uskomatonta sontaa", hän toisti siemaistuaan nuhjuisesta lasistaan, ja Adamin oli pakko hymyillä.
"Kuulin, että otit profeetalta pienen matkamuiston."
"Eipä siinä juurikaan muisteltavaa ole."
"Jätkä on mutseineen nyt Mississippillä jossain asuntolaivassa."
"Ja Winchesterit...?"
"Ovat tietoisia, mutta toisaalla."
"Hyvä poika", Crowley kehräsi ja laski kätensä Adamin polvelle. Hiveli häntä. Puristi reittä ja kuljetti sormiaan pitkin farkkujen sisäsaumaa.
Nahkaliiviin sonnustautunut kaljupää viereisessä pöydässä sylkäisi voimasanoin väritetyt homottelut ilmoille. Onnettoman idiootin niskojen napsahtaessa kaksinkerroin Crowleyn rennosta ranneliikkeestä Adam kohotti nivusiaan tapailevan käden huulilleen, suuteli sormenpäitä ja rystysiä jättäen jälkeensä märkiä vanoja. Crowleyn takin harmaassa silkkivuorissa hehkuivat himmeästi sudenkorennot ja perhoset, hänen huulensa tapailivat Adamin suupieliä, ja poika nousi istumaan baaritiskille housujensa metallisella vetoketjulla leikitellen.
Ilma oli huudoista sakeaa ja jossain taisi palaakin, kaiuttimista raikui edelleen nasaali laulu. Latteat lyriikat julistivat elämään astumista ja huumaantumista.
*
"Ehkä sitten kun olette valmis hänen kanssaan, voitte tulla hakemaan meitä muita."
"Ehkä."
Järjestys oli ilmiselvä, Crowleyn prioriteetteja ei tarvinnut enää kenenkään kysellä. Muut tulivat vasta Adamin jälkeen, seuraavaksi ne saataisiin kumartamaan häntä. Tosin tietysti ainoastaan jos Adam sitä halusi. Pojan ei tarvinnut harkita kahta kertaa.
Crowleyn mukaan Adam olisi niitä kaikkeen sekaantuvia velipuoliaan vastaan täydellinen ase ja ennen kaikkea täydellinen ansa, voi sitä velvollisuuksiin sekoittuvaa syyllisyyttä ja muistoja muinaisista maailmanlopuista. Pelkkänä Crowleyn kätyrinä vaikutus ei kuitenkaan olisi aivan toivotunlainen, joten ylennys oli paikallaan, ja olihan kaikella toki muutenkin hintansa. Mikään ei ollut ilmaista, sen tiesi alakerran valtiaskin. Ja mitä arvokkaampi liikekumppani, sitä suuremmista palkkioista puhuttiin.
"Luulin jo, ettet koskaan kysyisi", Adam vastasi ehdotukseen lakonisesti hymyillen ja Helvetin uuden hallitsijaparin liitto sinetöitiin kiihkeällä suudelmalla.
*
Ficissä täytyy jollain tavalla mainita:
- mustat huoneet
- yksityinen terveydenhuoltokuljetus
- ruotsalainen elokuva
- Karudzhikh
- sudenkorennot
Pakolliset lauseet (oli pakko muuttaa toista ihan vähäsen, sorry):
"Vielä vähän aikaa sitten minulla oli naapurina nymfomaani."
"Ehkä sitten kun olet valmis hänen kanssaan, voit tulla hakemaan meitä muita."
Lisäksi ficissä täytyy olla seksiä ja jollain tavalla tulee hyödyntää Supergrassin kappaletta Cheapskate. Fandomina Supernatural.