Nimi: Nukkumisjärjestelyjä
Kirjoittaja: zilah
Fandom: Patrick O'Brianin meriseikkailusarja
Henkilöt: Jack Aubrey/Stephen Maturin
Lajityyppi: Romantiikkaa
Ikärajavaroitus: K-12
Vastuuvapaus: Minen omista kumpaakaan näistä charmikkaista herrasmiehistä, pahus sentään. He kuuluvat Patrick O' Brianille. Mutta leikkiminen heillä on takuulla sallittua, siksi vahva homoeroottinen lataus näissä kirjoissa on.
Varoitukset: Eipä oo.
Kirjoittajan alkusanat: Kuninkaan laivaston kapteeni Jack Aubrey ja lääkäri ja vakooja Stephen Maturin ovat tajunnanräjäyttävän ihana pari, joten eipä siinä auta muu kuin levittää ficcifregatin purjeet ja purjehtia heidän kanssaan auringonlaskuun.
Alkusanat II: Tämä siirappinen pikkupala on kirjoitettu Ficlettihaasteeseen. Sen inspiraationa on tuo alla oleva, kursiivilla kirjoitettu kirjasta otettu lainaus. POB tosiaan kirjoitti oman slashinsa.
Yhteenveto: Tarinan nimi kertoo kaiken
Kertokaahan, mitä pidätte,
zilah
Nukkumisjärjestelyjä”Stephen”, hän sanoi, ”sinähän nukut.”
”Enkä nuku”, Stephen sanoi. ”Kuulin viimeisen tavusikin. Mutta myönnän, että olen väsynyt. Matkustin koko yön, ja eilinen päiväkin oli aika rasittava. Menisin mielelläni nukkumaan. Missä saan nukkua?”
”Sepä onkin kysymys”, Jack sanoi. ” Missä sinä tosiaankin koisit? Tietenkin nukut minun punkassani, mutta missähän sinun virallisesti kuuluisi olla? Salomokin ihmettelisi.”* * * *
”Älä nyt mieti sitä, Jack kultaseni”, Stephen huokaisi haukotellen ja Jack jätti pohdintansa sikseen nähdessään miten väsynyt hän oli.
”Tule, Stephen. Sinähän nukahdat kohta seisaallesi”, Jack naurahti ja ohjasi Stephenin makuukammioon. Siellä roikkui ripustettuna kaksi punkkaa, vaikka toinen niistä olikin siinä vain näön vuoksi. Hän aikoi jättää paitansa ylleen ja punehtui yllättyneenä, kun Stephen kehotti häntä ottamaan sen pois.
”Minä luulin, että sinä olet liian väsynyt halutaksesi mitään muuta kuin unta”, Jack ihmetteli, saaden Stephenin hymyilemään. Hän hämmentyi vielä lisää, kun Stephen tuli lähemmäs ja nosti kätensä sivelemään hänen poskeaan. Ei niin, etteikö hän olisi pitänyt Stephenin hellistä eleistä, mutta ne saivat hänet tuntemaan itsensä kokemattomaksi koulupojaksi.
”Jack, rakkaani. Niin väsynyt minä en ikinä ole. En sinun kanssasi”, Stephen kuiskasi ja veti Jackin suudelmaan.
........
Ja sen pituinen se, tällä kertaa...
