Kirjoittaja Aihe: Jälkikäteen | K-12 | Tonks/Fleur  (Luettu 1992 kertaa)

Poissa rimps

  • superhessu
  • Viestejä: 532
Jälkikäteen | K-12 | Tonks/Fleur
« : 19-07-2013, 11:29:05 »
Otsikko: Jälkikäteen
Kirjoittaja: kukapa muukaan kuin itse rimpsessa
Ikäraja: K-12
Paritus: Tonks/Fleur
Tyylilaji: fluffy, femme, korukielisyys
Vastuunvapautus: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä vaan vähän leikin.
K/H: Fanfic100-haasteen sanaan 38. Tunto. 95 to go \o/

Jälkikäteen

Sorjat yhteenkietoutuneet varret lojuivat toisiinsa takertuneina hempeän safiirinsinisellä satiinilla verhoillulla vuoteella. Siististi sijatut lakanat olivat rypistyneet ja päästyneet irti patjan alta vaaleahiuksisen ranskattaren kiemurreltua sängyllään yhdessä pirtsakan pinkkipäisen ystävättärensä kanssa.

Kiihkoisat huohotukset, kiivastuneet hengitykset, olivat vaimenneet nuorten naisten peuhauksen lakattua molempien saatua kaipaamansa tyydytyksen. Niin nautinnollista kuin rakastelu olikin, nauttivat he enemmän sen jälkeisestä hetkestä, jolloin he vain makasivat sylikkäin tasaamassa hengitystään, nauttimassa kuumien tykyttävien kehojen tunnusta toisiaan vasten.

Pehmeän kimmoisat rinnat likistyivät toisiaan vasten käsien etsiessä paikkojaan raukean rentoutuneilta varsilta. Tonks kuljetteli keveästi sormiaan vasten niskan herkän pehmeää ihoa. Kylmät väreet säntäilivät hohkavan ihon alla, aiheuttaen nautinnollisia väristyksiä Fleurin kananlihalle nousseessa kehossa.

Fleur huokaisi onnellisena kipittäen sormillaan selkärangan nikamia alas kuin pienenpieniä tikapuita. Siinä oli niin hyvä olla, hänen oman Nymphadoransa vartalon muodot olivat kuin luotuja sulautumaan hänen omiinsa. Kenenkään toisen kanssa hän ei ollut tuntenut samanlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kukaan muu ei ollut onnistunut löytämään juuri niitä kohtia, joiden koskettaminen sai hänet sulamaan.

Tonks tunsi aivan samoin, vaikka he eivät asiasta olleetkaan puhuneet. Sanoja ei tarvittu, toisesta kirvoitetut huokaukset kertoivat kaiken tarpeellisen. Enempää sen tietämiseen, tuntemiseen, ei tarvittu.

Höyhenmäisen kevyellä kosketuksella sipaisten piirrellyt päämäärättömät kuviot tuuduttivat heidät molemmat rauhalliseen unentuhinaan liikkeen lopettaneiden käsien jäätyä nojalleen heikosti kohoilevia selkiä vasten.
Tule käymään joskus, kun aurinko on matalalla, kun olet keijutuulella ja valmis olemaan se mikä olet.
Tule silloin kun unohdat, että oletkin jo aikuinen nainen ja muutenkin täydellinen.
~Nina Kolehmainen