Voin itse myöntää olevani kauhuelokuvien suurkuluttaja. Voi vitjat, omnomnom, kauhuelokuvat on vaan niin lähellä sydäntä. <3 Leffaklubista tipahtelee melkeen kuukauden välein uutta kauhuleffaa postilaatikkoon, leffateatterissa kävin kauhua (nojaa, kauhua ja kauhua, Paranormal activity 2) katsomassa viimeksi viikko sitten ja koneelle latailen (hyi, pois se minusta) kiinnostavia kauhuelokuvia aina kun törmään sellaisiin. Ihan kaikenlainen kauhu iskee, mutta lähimpänä sydäntä on psykologinen kauhu.
Yleensä noita tulee katsottua avovaimokkeen tai kavereiden kanssa, ja vaikka mä vaan virnistelen kun muut kiljuu/pelkää/piiloutuu tyynyn taakse, voin paljastaa teille olevani yleensä eniten paniikissa.
En vaan
ikinä näytä sitä ulospäin. Kaikki aina ihmettelee miksei mua pelota ollenkaan, vaikka mun päässä ne hirveimmät ajatukset kuitenkin majailee öisin. Mulle on jäänyt ihan uskomaton määrä sellaisia pelkoja, mitä olen vain ja ainoastaan kauhuelokuvista napannut. Olen katsonut niitä ihan pienestä pitäen (yksi hatara muisto ensimmäisistä kauhuelokuvista liittyy Stephen Kingin Pet Semataryyn) ja joka ikinen päivä suihkussa en voi sulkea silmiäni, kumartuessani lavuaarin ylle naamaa/hampaita pestessä seison jalat harallaan jotta näen seisooko kukaan takanani (ja mulla on aina silmät ihan saippuassa/puhdistusmaidoissa kun on vaan pakko kurkkia jatkuvasti olenko yksin), peiliin ei saa katsoa ollenkaan hämärässä vessassa, sängystä on noustava nopeasti ja astuttava mahdollisimman kauas ettei mikään tartu jalkoihin (pikkuveli sai kerran kokea miltä potku naamaan tuntuu kun erehtyi kokeilemaan tätä minuun), en uskalla yksin nukkuessa sammuttaa kaikkia valoja jotta erotan jos jokin liikkuu pimeässä, en voi pitää julisteita seinillä tai pehmoleluja näkyvillä sillä kuvittelen niiden katselevan minua (ja pehmolelut äiti joutui viemään olkkariin pienempänä kun itkin niiden heräävän henkiin ja rankaisevan mua kaltoinkohtelusta), eläimiä ei saa katsoa silmiin pimeässä (yritä nyt vältellä meidän kissojen katsetta kun ne linnottautuu rinnan päälle nenä kiinni omaasi), mikään kaapin ovi ei saa olla auki eikä raollaan nukkumaan mentäessä, jos yöllä sängyssä sulkee silmät, ei niitä saa enää avata hetken kuluttua, tullessani yksin yöllä esim. baarista on edes esitettävä puhuvansa puhelimessa kaverilleen (ja kaikista koomisinta tässä on, että en tosiaankaan pelkää että joku tulisi ryöstämään tai raiskaamaan mua, vaan lähinnä jotain ihmissusia sun muita yliluonnollisia asioita pyörii päässä
), en yksinkertaisesti voi poistua viimeisenä kellarista (tämä tosin juontaa juurensa eräästä "leikistä", kellarihipasta) jajajaja mitäs kaikkea. Tämä lista jatkuisi loputtomiin, mutta ehkä säästän teidät näiltä omilta kummallisuuksiltani tässä vaiheessa.
Oon yrittänyt "astua askeleen taemmas" niin että leffaa katsoessa nään kuvausporukan, mutta mulle Ringistä tuli paha juttu lähinnä sen takia, mitä tapahtui sen katsomisen jälkeen. Ensimmäisen (ja toivottavasti ainoan) kerran elämässäni mulla oli sellainen hetki, jolloin, jos jotain kummallista/äkkinäistä/mitä tahansa olisi tapahtunut, olisin menettänyt järkeni.
Ring ei ollut mun mielestä kovin vakuuttava, mutta auta armias mikä paniikki muhun iski kun katsottiin kyseinen elokuva joskus veljen kanssa neljän aikoihin yöllä, ja kännykkäni pirahti soimaan lopputekstien pamahtaessa ruutuun. Tuntematon numero. Eeeeeehhhh. .________.
Splatterit toimii muhun myös, tosin Saw -elokuvissa (lasketaanko niitä edes tähän?) iskee enemmänkin huono olo katsoessa. Pitäisi se uusin katsastaa vielä leffateatterissa, mutta mietin vaan meneekö se liian oksettavaksi sen 3D:n ansiosta.
Niin joo, ja mulla on ihan armoton piikkikammo, ja voin surutta katsella miten päitä tippuu ja muuta, mutta jos joku vetää kamaa tai saa rokotteen edes elokuvassa, mulla lentää oksennus enkä voi katsoa.
Säälittävää...
Ai joo, ja vielä se, että ehkä hieman lolled, mutta mun oli vaan
pakko etsiä käsiini the Disappeared kun kuulin Tom Feltonin näyttelevän kyseisessä kauhuelokuvassa.
Ahihi.
// Okei, vaihtakaa puheenaihetta, en voi puhua kauhusta ilman että kommentistani muotoutuisi samantien hirvittävä romaani.
