Enkä usko, että pääsen kirjoittamisesta ikinä oikeasti eroon enää - se on kuin oksentamista tai sairautta.
Joo! Niinku joku syndrooma!
En usko, että voisin lopettaa kirjoittamista. Olen ollut kerran vuoden kirjoittamatta paljon mitään, mutta se johtui siitä, että olin Japanissa, eikä mulla ollut omaa konetta. Yritin kyllä väkerrellä jotain käsin, mutta kun minä ei oikein osata silloin hyvä suomi, niin aika säälittäviä tekstipätkiä ne oli.
Ei kun Suomeen palattuakin meni muuten aikaa, ennen kuin pystyi kunnolla kirjoittamaan. Yritin kyllä heti varmaan jonkun kuukauden jälkeen, mutta se oli aluksi niin hankalaa, kun piti miettiä kaikkia tyhmiä verbi- ja sanantaivutuksia. Mut kyllä se sitten alkoi luistaa kun yritti vaan...
Virta vie veneen varmaan lähivuosina takaisin Nipponiin, niin hermoilen jo etukäteen sitä kielen unohtamista. Kirjoittaminen on kuitenkin niin tärkeää, enkä haluaisi tyytyä englantiin (saati japaniin) kirjoittamiskielenä kun olen vähän tällainen fennomaani. Ehkä jos löytäisi vaikka jonkun suomenkielisen juttukaverin tai jonkun...
Aika monet äidinkieleltään englanninkieliset kirjailijathan asuu ja kirjoittaa ulkomailta. En tajua miten niiden äidinkieli pysyy niin hyvässä kunnossa, että ne kykenee. Mullakin on yksi kaveri, jonka äidinkieli on englanti, mutta on asunut vieraskielisessä ympäristössä yläasteikäisestä saakka, eikä hänen englannissaan kuulu mitään outoa aksenttia tai kieliopissa ole mitään sen kummempia omituisuuksia. Ja hänen kotikielensä ei siis milloinkaan ole ollut englanti, eikä hän ole missään säännöllisessä kosketuksessa kielen kanssa.
Ehkä suomi on vaan niin vaikeaa (mulle).
