Luukku 14
rimpstonttu toivottaa hyvää lauantaita (vuonna 2010 aloitetun ja vihdoin loppuun saatetun) jouluisen fikin merkeissä, kun ei tämä nyytiäinen ole vieläkään halunnut tulla ulos.
Otsikko: Herkkusuut
Kirjoittaja: kukapa muukaan kuin itse rimpsessa
Oikolukija: Chuuko<3
Ikäraja: K-18
Paritus: Tonks/Fleur
Tyylilaji femme, romance, seksi
Vastuunvapautus: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä vaan vähän leikin.
K/H: 2013 vuoden Joulukalunterin 14. päivän luukku
Herkkusuut
”Minä en kestä enää yhtään ainutta epävireistä sointua siltä 'irvittävältä naiselta!” puoliveela huudahti heittäytyen dramaattisesti sängylleen. Säkenöivän vaaleat hiussuortuvat muodostivat sädekehän hänen kauniiden kasvojensa ympärille.
”Mutta Molly pitää hänestä kovasti ja olemme hänen vieraitaan. Annetaan hänen kuunnella kaikessa rauhassa joululaulujaan, meidän ei suinkaan ole pakko”, pirtsakan pinkkihiuksinen nainen lepytteli toista ojentautuen tämän viereen päiväpeitteellä sijatulle vuoteelle.
”Ja voimmehan me aina luoda omat taustahälymme”, hän jatkoi hymyillen ilkikurisesti vieden samalla ohuet sormensa toisen vitivalkealle kaulakuopalle. Hitaita askelia ottaen sormenpäät astelivat kaulaa pitkin niskalle nostaen askel askeleelta alaspäin venähtäneet suupielet hymyyn.
”Millaista 'älyä sinulla oli miel-” Kysymys keskeytyi kovaääniseen kiljaisuun jäisen käden iskeytyessä koko kylmyydessään herkän niskan kimppuun.
”Kuinka monesti sinulle täytyy sanoa, etten minä 'alua sinun tunkevan kylmiä käsiäsi niskaani tai minnekään muuallekaan!” Fleur motkotti pyristellessään kauemmas toisen ulottuvilta.
”Etkö yhtään minnekään?” Tonks kehräsi ja hivutti kättään keveästi villapaidan peittämän kohouman ylitse, jääden silittelemään neuleen ja housujen kauluksen välistä pilkottavaa lantioluuta.
”En, jos ne ovat 'yisevän kylmät”, ranskatar vastusteli, mutta huomattavasti vähemmällä tarmolla.
”Mutta siellähän ne juuri lämpenisivät nopeasti”, metamorfimaagi vastasi availlessaan samalla näppärästi farkkujen nappeja.
”Lopeta! Minähän kielsin sinua jo. Minua ei 'aluta nyt.”
”Eikö edes, jos lupaan olla palelluttamatta sinua?” Nymphadora jätti napit rauhaan ja siirtyi takaisin seuraamaan pehmeän neuleen silmukkajonoja. Kummulle ehdittyään sormet ryhtyivät kuin huomaamatta silittelemään rinnan kaunista kaarta. Se ei ollut kovinkaan suuri, mutta se oli juuri sopiva kämmenen kupertua ympärille.
”Mmh”, Fleur ynähti ja jatkoi:
”Ehkä minä sitten voin 'arkita.”
”Ai vain harkita?” Tonks kiusasi ja nojautui lähemmäs ylettääkseen painamaan huulensa vasten toisen vastaamaan auenneita huulia.
Suudelma alkoi keveänä, pienen pieninä pusuina, jotka pikkuhiljaa uskaltautuivat heittäytymään leikkisämmiksi, kiusoittelevimmiksi. Huulet hamusivat toisiaan, silloin tällöin hampaat näykkäisivät toisen alahuulta keveästi. Puraisu oli juuri sopivan hellä, ettei se sattunut, mutta riittävän vaativa saadakseen huulia raottumaan lisää päästääkseen kielen luikertelemaan tekemään lähempää tuttavuutta toisen kanssa. Kielten temmeltäessä keskenään kädet eivät malttaneet pysytellä paikoillaan, vaan tahtoivat ryhtyä mukaan leikkiin. Kuin vahingossa neule karkasi jo lämmenneen käden alta päästäen ihon vasten ihoa. Paidat jäivät epämukavina myttyinä kahden toisiaan haluavan vartalon väliin Tonksin vääntäytyessä Fleurin päälle.
Huulet eivät olleet ainoat suudelmia janoavat paikat. Leuan ja kaulan välinen herkkä kohta kutisi kielenkärjen lipaistessa sitä keveästi. Korvaan henkäisty keveääkin keveämpi huokaus lähetti kylmät väreet tanssahtelemaan ympäri Fleurin kehoa Tonksin jatkaessa matkaa kaulalle erkaantuakseen ihosta vain hetkiseksi saadakseen nykäistyä puseron toisen päältä. Huoneen aavistuksen viileä ilma nosti Fleurin paljastuneen ihon kananlihalle ja sai pitsisessä vankilassaan olevat rinnanpäät nöpöttämään karheaa kangasta vasten.
Vapautuessaan neuleen kahleista Fleur käytti tilaisuuden hyväkseen ja kiepautti itsensä puolestaan toisen päälle. Hän kohosi istumaan hajareisin Tonksin lantiolle ja ujutti vuorostaan paitaa toisen päältä. Tavoitteensa saavutettuaan hän ihaili työnsä tulosta toisen maatessa vain liivien peittämä rinta kohoillen kiihtyneestä hengityksestä. Kiusoitellen Fleur nitkutti lanteitaan toista vasten ja kumartui hamuamaan huulillaan paljasta ihoa jatkaen suudelmapolkuaan siitä mihin Tonks oli hänen kehollaan jäänyt. Kaulalta suudelmat etenivät rintalastaa pitkin, kielenkärki seurasi liivien rajaa pujahtaen kupin alle. Kauniskyntiset sormet raivasivat kangasta kielen tieltä päästääkseen sen tekemään kihelmöivää spiraalia, joka alkoi naiseuden kukkulan ulkokaarelta ja pienentyi joka kehällä edetessään kohti muuta ihoa tummempaa nännipihaa ja sen keskellä kohoavaa nuppua. Nupun saavutettuaan Fleur lipaisi sitä keveästi ja sai syvän huokauksen karkaamaan Tonksilta. Hymyillen tyytyväisenä vaaleaverikkö imaisi nupukan huuliensa väliin saaden huokaukseen mukaan oktaavia korkeamman voihkaisun.
Nautintoon keskittyvän Nymphadoran kädet vaeltelivat Fleurin selällä laskien kylkiluiden kaaria ja hapuillen rintaliivien selkämystä. Näppärästi sormet avasivat hakaset päästäen liivit valahtamaan rintojen edestä. Pienellä ravistuksella Fleur tipautti liivit kokonaan tarjoten Tonksille esteettömän näköalan täydellisen vaaleisiin kumpuihinsa. Huohotuksesta kuivuneita huuliaan lipaisten Nymphadora taivutti Fleuria eteenpäin ylettääkseen vuorostaan hänen rintojensa kimppuun. Kauaa ei ranskatar kuitenkaan malttanut kielen kiusoittelusta nauttia, vaan hän vetäytyi taaemmas, edeten alemmas allaan yhä makaavan naisen vartalolla painaen suudelmia sinne tänne pitkin vatsaa. Farkkujen vyötärölle ehtiessään hän avasi napin sormillaan ja nappasi hampailla kiinni vetoketjusta vetäen sen alas.
”Kätevää”, Tonks naurahti ja nosti lantiotaan auttaakseen Fleuria saamaan hänen housunsa alemmas. Housut jäivät tarpeeksi alas, jotta jalat aukenivat juuri tarvittavan paljon naisen päästä käsiksi violettien hipstereiden alla piilottelevaan naiseuden salaisimpaan sopukkaan, mutta riittävän ylös jotta Nymphadora olisi sopivasti Fleurin armoilla. Mielessään myhäillen Fleur kaiveli avonaisten housujensa taskuja löytääkseen tuotteen, jonka hyötykäyttöä hän oli halunnut kokeilla siitä asti, kun oli nähnyt kuinka Tonksille oli käynyt hänen maistettuaan sellaista vahingossa. Mokoma herkkusuu ei koskaan osannut sanoa ei herkuille, ei vaikka tarjoajana olisivatkin olleet Weasleyn pilailumaineiset kaksoset.
Puoliveela avasi makeisen kääreen ja nakersi kulmasta palasen hyväillen samalla toisella kädellä puuvillaisen kankaan peittämää häpykumpua. Samassa kun karamelli kosketti Fleurin kieltä, hän tunsi sen kihelmöivän ja alkavan paisua.
”Mitä sinä..?” Tonks ennätti aloittaa kysymyksensä, mutta huomatessaan alushousujaan alemmas vetävän naisen kielen tilan hän keksi itse jo vastauksen. Niin tutun, mutta silti niin uuden ja oudon kielen lipaistessa ensimmäistä kertaa Nymphadoran mielihyvää odottavaa vakoa hän ynähti hiljaa. Normaalia suurempi kieli oli hankala käyttää, mutta sen opettelu oli nautinnollista, ainakin jos Tonksin lipaisu lipaisulta koveneviin huokauksiin ja housukahleissaan aukeamaan pyrkiviin jalkoihin oli luottamista. Huulten imaistessa tykyttävän klitoriksen väliinsä Nymphadora voihkaisi kovempaa kuin oli aikonut. Hetken hänen päässään välähti ajatus jostakusta kuuloetäisyydellä ja kohusta joka syntyisi, jos joku saisi tietää heidän suhteestaan. Mutta Fleurin paisuneen kielen upotessa hänen sisäänsä, ei sen hetken ulkopuolisille ajatuksille riittänyt enää sijaa.
Kotikolon keittiössä Selestina Taigorin tahdissa ruokaa valmistanut Molly kehotti parahiksi paikalle porhaltaneet kaksospoikansa kutsumaan kaikki syömään. Tehden työtä käskettyä, ja haluten päästä mahdollisimman helpolla, pojat kaikkoontuivat räksähdyksen saattelemana jättäen säikähtäneen äitinsä mutisemaan heidän peräänsä jotain kurittomista lapsistaan.
Säikäytettyään kaikki muut Kotikolon asukkaat ja jouluvieraat ruokailemaan, Fred ja George ilmiintyivät viimeisen huoneen oven taakse. He olivat juuri avaamaisillaan oven, kun kuulivat vaimeita, mutta ilmiselvästi suuresta mielihyvästä kieliviä, huokauksia. Virnistäen toisilleen ilkikurisesti nuorukaiset kaivoivat yksissä tuumin taskuistaan uusimman keksintönsä, jota he olivat jo pitkään halunneet päästä kunnolla testaamaan. He laittoivat päähänsä aurinkolasit, joiden sankoihin oli kiinnitetty korvapari ja ujuttivat ohuet piuhat oven alta huoneeseen.
Lasien tarjoama näky oli vielä parempi kuin kaksoset olivat uskaltaneet toivoakaan. Naisten vähäiset vaatteet pysyivät miten kuten päällä heidän maatessaan sängyllä. Nihkeät vartalot kiemurtelivat päällekkäin Fleurin ja Nymphadoran tuottaessa toisilleen nautintoa turvonneilla kielillään. Fred vilkaisi veljeään ja vinkkasi tälle silmää tajutessaan oitis naisten keksineen kiehtovan käyttötarkoituksen nuorukaisten kehittämälle kilokielimellille.
Tirkistely toki oli epäkohteliasta, olihan Molly yrittänyt opettaa lapsilleen käytöstapoja, mutta kaksoset päättelivät, että olisi ollut vielä epäkohteliaampaa keskeyttää naiset. Etenkin kun nämä näyttivät olevan kovin lähellä hekumansa huippua. Housujen etumus kiristäen nuorukaiset seurasivat keksintönsä avulla viehättävää näytöstä, vaikka kuulokorvia he eivät enää olisi tarvinneetkaan voihkaisujen kantautuessa hyvinkin auliisti puisen oven lävitse.
Viimein Fleur seurasi vain hetki sitten lauennutta Tonksia nautintoon vartalo rajusti nytkähdellen. Hengästyneesti huohottaen naiset jäivät makaamaan sängylle vierekkäin päät eri suuntiin osoittaen. Kaksoset koputtivat oveen lasit edelleen silmillään säikäyttäen naiset kiskomaan peiton suojakseen. Nuorukaiset raottivat ovea virnistellen tietäväisen näköisenä pörröpäisille naisille.
”Äiti pyysi ilmoittamaan päivällisen olevan valmiina”, Fred sanoi.
”Tosin siitä on kyllä kulunut jo hetki”, George jatkoi.
”Emme vain viitsineet keskeyttää teitä”, Fred tokaisi saaden naiset punastumaan.
”Vaikka on kylläkin epäkohteliasta pilata ruokahalu aloittamalla jälkiruoasta”, George kommentoi ennen kuin sulki oven jättäen kirkkaanpunaisina kasvoiltaan helottavat naiset pukeutumaan kiireesti.
Hykerrellen tapahtuneen johdosta tyytyväisenä Fred ja George hypähtelivät portaat alas kohti ruokasalia.
”Miksi Joulupukki on aina niin iloinen?” George kysyi veljeltään.
”En tiedä, Fred. Kerro toki.”
”Koska hän tietää, missä kaikki tuhmat tytöt asuvat.”