Kirjoittaja Aihe: Rautakahleet | K-7 | Angst, Romance  (Luettu 3072 kertaa)

Poissa Lumoojatar

  • Sydänvaras
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 4
  • Love my Wolf
Rautakahleet | K-7 | Angst, Romance
« : 13-08-2014, 19:28:54 »
Name: Rautakahleet
Author: Lumoojatar
Rating: K-7
Genre: Angst, Romance
Pairing: H/D
A/N: Mie halusin kirjoittaa kahleista, mutta en otsikkoon keksinyt mitään muuta kuin Rautakahleet. Olisihan se voinut olla kultaa tai hopeaakin, mutta rauta kuulosti hyvältä ja sopivasti angstaavalta.


Rautakahleet


Jo neljännellä luokalla Draco oli huomannut sen. Se oli hiljaisena hiipinyt nurkan takaa ja lamaannuttanut vaaleahiuksisen pojan täysin. Se oli hitaasti hiipinyt Dracon sydämeen ja jäänyt sinne. Rakkaus oli tullut jäädäkseen.

Punaisina leiskuvat hiukset muistuttivat tulta. Villiä, kaunista tulta. Vaalea iho toi mieleen kauniisti hohtavat, valkoiset lumihanget. Suloisenruskeat silmät muostuttivat eläväisiä suklaanappeja. Hymy valloitti ja sekoitti. Harry oli rakastunut Ginevraan. Ginnyyn.

Tällainen oli Dracolle erityisen nöyryyttävää. Nuori poika, kohta viisitoista vuotta, halusi kieltää tunteensa itseltän. Hän ei halunnut kuulla tai tuntea Harrya. Hän ei tahtonut nähdä Harrya. Hän ei tahtonut rakastaa eikä saada rakkautta. Ei Harrya. Ei mitään.

Ginevra tiesi kyllä Harry Potterin tunteista, tiesi aivan erinomaisesti. Ginevra ei kuitenkaan kyennyt rakastamaan Harrya. Ginevra rakasti Draco Malfoyta. Luihuisen prinssiä.

Harry Potter ymmärsi enemmän kuin Draco ja Ginny ajattelivat. Hän ymmärsi Dracon tunteet ja Ginnyn rakastumisen. Vai yhtä hän ei ymmärtänyt. Harry Potter ei enään ymmärtänyt omia tunteitaan.

Ginny vihasi salia ja juhlia. Ginny vihasi sitä, miten vaaleahiuksinen Draco Malfoy katseli Harryn perään. Ginny vihasi sitä, että oli rakastunut tuohon vaaleahiusiseen poikaan. Ginny istui salin nurkassa näkymättömissä, mutta silti kaikkein näkyvimpänä. Niin hän tunsi. Niin hän ajatteli. Mutta ajatukset saattavat erehtyä. Aivan kuten ihmisetkin. Aivan kuten peilitkin.

Draco sulki kaiken sydämeensä. Hän sulki sinne Ginnyn ihailun, rakkautensa Harryyn, vihansa. Draco kiersi sydämensä ympärille rautakahleet, jotta ei koskaan avaisi tunteitaan. Jotta hän pärjäisi, eikä murtuisi koskaan.
Hiukset kuin hopeinen putous,
Niin hohtava ja hentoinen.
Silmät kuin kirkkaat ja pohjattomat lähteet,
Aina näkemisen arvoiset.
Väreinä hopea ja jää,
Sen huomaa silloin kun ymmärtää.

Poissa Antelope

  • anti
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 85
Vs: Rautakahleet | K-7 | Angst, Romance
« Vastaus #1 : 23-10-2014, 21:49:50 »
Täähän oli tosi mielenkiintoinen! Oikein kunnon kolmiodraama, tosi fiksusti kehitelty se, että kaikilla tuntui olevan vain tunteita, jotka eivät saaneet vastakaikua. Mut yllätti toi Ginnyn rakastuminen Dracoon, kun parituksissa ei ollut mitään vihjettä, mutta ehkä parempi niin. Se olisi saattanut karkottaa mut, kun en Ginnystä oikeen perusta, haha. Rautakahleet on aika oiva otsikko tälle -- ei mikään kulta tai hopea olisi ehkä sopinut, kun niistä tulee mieleen lähinnä jotain kaunista. Ja vaikka tässä oli jotain sen tapaistakin niin enimmäkseen mä ajattelin tän semmosena jatkuvana noidankehänä, joka ei koskaan etene mihinkään suuntaan. Harry on just niin taukki, että se voisi pallottella edestakas Ginnyn ja Dracon kanssa niin kauan, että kummallakin menee hermot. ;D

Kiitos! <3 Kiva iltapala kaakaon ohella. :)