Kirjoittaja Aihe: Free!: Ensimmäisiä | Rei/Nagisa, K-12  (Luettu 3653 kertaa)

Poissa Celeporn

  • saukkolaatikko
  • superhessu
  • Viestejä: 1701
  • destiel = lets die
    • Insanitorium
Free!: Ensimmäisiä | Rei/Nagisa, K-12
« : 19-01-2015, 02:13:39 »
Ensimmäisiä
fandom: Free!
paritus: Rei/Nagisa
ikäraja: K-12
genre: teiniromance

yhteenveto: Ensirakkaudesta, ensisuudelmista ja sen sellaisesta. (ajatukseen ensimmäisestä sisältyy kuitenkin myös aina piilotettu oletus sitä seuraavasta toisesta)

A/N: Tumblrissa vietetään Reigisa-viikkoa, joten päätin minäkin kokeilla söpöisestä parituksesta kirjoittamista. Mukaan taisi valahtaa vähän turhankin ronski annos omaa ihmissuhdehistoriaa, mikä ei erityisemmin ilahduttanut näissä shippaus-feelseissä, mutta tällaistahan tämä kirjoittaminen tuppaa olemaan. Ehkä ensi kerralla jotain vähemmän haikeaa. Osallistuu täällä Fifissä ficlet-pakkaan.







Ensimmäisyys on kulttuurinen konstruktio, joka perustuu jaetun sosiaalisen todellisuuden konventionaalisiin tapoihin määritellä, vetää rajoja ja nimetä tapahtumia.

Siihen sisältyy ajatus toiminnan toistuvuudesta; mikäli uusia kertoja ei tapahdu, ei tulisi lainkaan puhua ensimmäisestä vaan poikkeuksesta. Teorian tasolla problemaattista on myös se, milloin toistuva toiminta on muuttanut hienoisen variaation tuloksena muotoaan niin paljon, että kyse on toiston sijaan uudesta ensimmäisestä. Samalla tavalla voidaan kysyä, miksi ensimmäisyyteen tulisi ylipäätään kiinnittää minkäänlaista huomiota — kaikkein kauneimmat asiathan ovat pitkällisen harjoituksen tulosta, eivät timantitkaan hiomattomina loista, ensimmäinen on lopulta vain yksi muiden joukossa ja pelkästä sattuman syystä järjestyslukujen kärkeen asetettu.   

Ja silti tätä kaikkea logiikkaa uhmaten jotkut ensimmäiset hitsautuvat mieleen ja sisikuntaan niin lähtemättömästi, ettei loputtomienkaan toistojen voi uskoa niitä koskaan todella kuluttavan.



Nagisalta Rei sai ensimmäisen suudelmansa, lempeän ja varovaisen, melkeinpä ujon. Hänen ihonsa oli lämmin ja hiuksensa tuoksuivat kevyesti kloorille, ja katsoessaan suukon päätteeksi Nagisaa niin kovin läheltä Reistä tuntui, ettei hän ollut koskaan aiemmin kunnolla tajunnut, miten suuret Nagisan silmät olivat. Niihin voisi hyvinkin hukkua.

Toinen suudelma oli jo kömpelömpi, siihen kuuluivat niin empivät, uteliaat kielet kuin yhteen kalahtavat hampaatkin. Edellistä syvempänä sitä saattoi kutsua myös omassa luokassaan ensimmäiseksi, vaikka toisaalta olikin kyseenalaista, saattoiko niitä suudelmia loppupeleissä kahtena täysin erillisenä tapahtumana ajatella — niiden välillä ei ehtinyt kulua montaakaan hetkeä, vain muutama sydämen kiihtynyt sykähdys, kai kaiken käsien pitelemisestä ja hartioiden silittämisestäkin asti pystyisi lukemaan siihen samaan ensimmäiseen kuuluvaksi.

Sellaiset sumeat rajanvedot harasivat ankarasti Rein kauneudentajua vastaan, mutta olisi valhetta väittää, etteikö hän olisi sillä istumalla ollut valmis kieltämään kaikki vanhat harmoniaa koskevat käsityksensä, mikäli sellaista olisi vaadittu.

Sillä vaikkei suuteleminen sinänsä ollutkaan kaunista — niin hallitut linjat kuin symmetriakin loistivat poissaolollaan, hänen haparoivan tekniikkansa eleganssista puhumattakaan — Rei ei keksinyt parempaakaan termiä kuvaamaan sitä tunnetta, joka hänessä heräsi kehräämään Nagisan ollessa niin lähellä, painaessa huulensa hänen huulilleen. Jokin siinä epätäydellisyydessä ylsi suorastaan esteettisen elämyksen mittoihin.



Nagisaa nauratti usein se, että Rei oli “päässyt hänen pöksyihinsä” jo aikoja sitten, aivan orastavan ystävyyden ensimetreillä. Rei puolestaan ei halunnut muistaa sitä, että oli joskus suostunut pukemaan päälleen jotain niin naurettavaa. Että hän oli ottanut ja keksinyt tukun perusteluja (lähinnä kai itselleen), jolla tehty ratkaisu oli kuulostannut melkeinpä pätevältä.

Vieläkin ihmeellisempää oli se, kuinka niin monet Rein silmää kauhistuttavat pukineet näyttivät Nagisan yllä suorastaan suloisilta. Ne houkuttelivat katsomaan kauan, kiinnittämään huolella huomiota jokaiseen yksityiskohtaan; kutsuivat koskemaan, ottamaan syliin ja pitämään kiinni. Pitämään lähellä. Niiden vaatteiden riisuminen oli ensimmäisillä (monikossa!) kerroilla ollut vaikeaa ja vaivaannuttavaa, vaikka olikin mahdotonta keksiä mitään, mitä Rei olisi halunnut yhtä paljon. Hänen koko kehonsa oli vapissut ja hänen kasvonsa palaneet punaisina käsien kulkiessa paidan alle, vyönsoljelle ja lopulta housujen sisään.

Nagisa oli kihertänyt hiljaa sanoen, että kutittaa.

Ja aina, kun Rein oma kömpelyys oli alkanut nolottaa melkein liikaa, Nagisa oli kuiskannut Rein olevan superkuuma ja että hänen vartalonsa taipui suorastaan herkullisen kauniille kaarille ja että Nagisa halusi häntä mielettömästi. Oli kuulemma hoopoa olla niin hämillään pinnan paljastumisesta, hehän olivat alvariinsa toistensa seurassa pelkissä speedoissa, ja kun Rei oli yrittänyt kumota tämän järkeilyn huomauttamalla kontekstin merkityksestä, Nagisa oli lakannut kuuntelemasta ja alkanut kiskoa housuja Rein jaloista.



Vähemmän ilahduttavia ensimmäisiäkin siihen pakettiin kuului. Kun ne tavanomaiset nälvimiset jalostuivat riidaksi asti, piti sen vaikutusta heidän väleihinsä pelätä enemmän kuin koskaan aiemmin. Huonoina päivinä se, että he katsoivat joitain asioita niin tyystin erilaisista vinkkeleistä, tuntui yllättävän loukkaavalta, ja ensimmäiset lahjojen hankkimiset asiaankuuluvina juhlapäivinä muovautuivat joksikin tosirakkaudesta tyhjentävästi kertoviksi suorituksiksi.

Nagisa oli ensimmäinen ihminen, jonka kanssa jatkuva fyysinen läheisyys tuntui luontevalta ja jonka vetäytyminen siis satutti. Hän oli ensimmäinen, jonka tunteita Rei tosissaan yritti arvailla (koska kenelläkään ei ollut koskaan aiemmin ollut niin paljon merkitystä ja koska Nagisa oli huono kertomaan jatkuvasta pälätyksestään huolimatta), joka osasi oikeasti pahoittaa Rein mielen (yleensä tosin vahingossa) ja jonka suun surumielinen mutristus sai Rein häpeämään kohtuuttoman paljon omaa ajattelemattomuuttaan.

Nagisa oli ensimmäinen, jota Rei toivoi voivansa muuttaa.

Silti Nagisa oli myös täydellisin olento, jota kuvitella saattoi. Hänen nukkumistaan halusi katsella suupielen sylkivanasta huolimatta ja häntä saattoi suukottaa heti herättyään jopa ennen hampaidenpesua, vaikkei sellainen ajatustasolla kovin kaunista ollutkaan. Kaikki, mitä hän teki, värittyi vilpittömällä ja välittömällä ilolla, jollaiseen Rei ei sen puhtaimmassa muodossa edes kyennyt, hän kun oli liian orientoitunut jatkuvaan suunnitteluun. Nagisan mielestä se oli (useimmiten) hurmaavaa.

Nagisa oli ensimmäinen, jonka saattoi sanoa tuntuvan hyvältä millä tahansa viidestä aistista havainnoidessa. Jonka tähden Rei suostui epäkäytännöllisiin kiertoteihin ja loputtomasti venyviin aikatauluihin. Jolle Rei kertoi kysyttäessä ne nolotkin runkkausfantasiat. Jonka mielipiteen hän halusi tietää kaikesta. Jolle hän halusi hetkittäin olla mieliksi jopa enemmän kuin itselleen.






Rei oli aina hallinnut taustatutkimuksen sekä tilannekartoitukset. Hän laski mielessään alituisesti optimaalisia kulmia ja nopeuksia, mittasi ja arvioi, muodosti keräämistään tiedoista tilanteiden vaatimusten mukaan uusia kokonaisuuksia ja muunsi todennäköisyyksiä vertailukelpoisiksi numeroiksi. 

Hän rakasti Nagisaa. Rajattomasti

Hän oli myös selannut ne sata ja yksi internetissä käytyä keskustelua etäsuhteista.

Kun tuli aika pakata tavarat yliopiston perässä Tokioon muuttamista varten, oli syytä palauttaa mieleen hänen ja Nagisan erottavan välimatkan pituus, junalippujen hinnat sekä matkustamiseen kuluva aika. Ne saattoi kertoa lomien määrällä. Karut faktat eivät himmentäneet ensirakkauden hehkua hänen sisällään, mutta kuten jo todettu, ajatukseen ensimmäisyydestä sisältyy myös piilotettu oletus sitä seuraavasta toisesta.

Kenties siis piankin muiden kiireiden vallatessa aina vain lisää tilaa

olisi aika valmistautua

ensimmäisten suudelmien

ja sen sellaisten jatkoksi

kokemukseen

ensimmäisestä —


 

« Viimeksi muokattu: 05-05-2015, 14:03:59 kirjoittanut Celeporn »
Oedipus was the first motherfucker.
- Bo Burnham

I want to shave your head and eat your hair like spaghetti.