A/N:Eli tää on mun eka ficci. Siinä on sekaisin LOTR, Harry Potter, Twilight, Nälkäpeli ja Arrow. Kirjoitan sen kuitenkin tähän osioon, koska tapahtumat sijoittuvat keski-maahan
Kirjoittaja: Velga
Fandom: Lotr/HP/Twilight/Nälkäpeli/Arrow
Hahmot: Frodo, Merri, Pippin, Sam, Aragorn, Legolas, Harry, Ron, Gimli, Hermione, Katniss, Peeta, Gale, Isabella, Edward, Jacob, Oliver, Malcom
Ikärajavaroitus: K-7
Lajityyppi: Draama
Varoitukset: -
Vastuuvapaus: Taru sormusten herrasta kuuluu J.R.R. Tolkienille, Harry Potter J.K Rowlingille, Nälkäpeli suzanne Collinsille, Twilight stephenie meyerille ja Arrow DC comicsille. En saa tästä rahallista korvausta.
Hobitit ovat rauhallista kansaa. He asuvat pienissä koloissa maassa nimeltä Kontu. Sen ajan kuuluisimpiin hobiteihin kuuluivat Rapunreunan veljesnelikko Peregrin "Pippin", Frodo, Sam ja Meriadoc "Merri". Heidän isänsä Bilbo oli jo vanha ja 110 syntymäpäivänsä jälkeen hän päätti sanoa hyvästit kaikelle tutulle ja lähteä erään ystävänsä luokse viettämään vanhuuden päiviään. Bilbo antoi pojilleen perinnöksi kaiken, myös taikasauvansa, jonka hän oli eräänä aamuna löytänyt pihaltaan. Repunreunan hobitit ovat erityisen tarkkoja siitä ettei heidän elämäänsä kuuluisi mitään odottamatonta. Pippin, Merri, Frodo ja Sam eivät koskaan uskaltaneet käyttää sauvaa, vaan elivät tavallista normaalia elämäänsä vielä vuosia heidän isänsä lähdön jälkeen, kunnes eräänä iltana kaikki muuttui
Osa 1. Odottamaton käänne
Elettiin aivan tavallisen päivän tavallista iltaa monta vuotta Bilbon lähdön jälkeen. Merri, Pippin, Frodo ja Sam olivat juuri käymässä nukkumaan, kun ovelta kuului vaativa koputus. Frodo nousi ja muut seurasivat häntä ovelle. Oven takana seisoi pitkä ihmismies jolla oli pörröinen musta tukka ja salama-arpi otsassa ja toinen pitkä henkilö ilmeisesti haltia jolla oli pitkät vaaleat hiukset.
- Hyvää iltaa. Etsimme repunreunan veljeksiä. Olemmeko oikeassa paikassa?, haltia kysyi
Frodo tuijotti heitä hetken. Samassa hän muisti hyvät tavat ja sanoi sitten:
- Kyllä olemme käykää peremmälle. Olen Frodo. Tässä ovat Meriadoc eli Merri, Peregrin eli Pippin ja Sam.
He menivät kaikki istumaan repunreunan keittiönpöydän ääreen ja Sam keitti kaikille teetä.
- Anteeksi hyvät herrat, mutta voisitteko kenties kertoa ketä olette ja miksi tulitte tänne illalla siihen aikaan kun normaali Hobitti käy nukkumaan?, Merri kysyi hieman ärtyneesti.
- Toki. Ensiksi olen Legolas Viherlehti ja tämä on Harry Potter, haltia aloitti ja jatkoi:
- Asiamme koskee taikasauvaanne, jonka isänne teille jätti. Se on nimittäin erittäin voimakas ase jota eräs paha tavoittelee.
- Jos minä jatkan: Vuosia sitten taisi olla samana vuonna kun Bilbo isänne lähti täältä minä ilmestyin Synkmetsään eräästä rinnakkais ulottuvuudesta. Minut lähetettiin tänne, koska eräs meidän ulottuvuuden paha velho on myös täällä. Hän etsii tätä sauvaa sillä se on voittamaton hänen käsissään. Yhdessä Sauronin kanssa he voisivat peittää koko keskimaan pimeyteen. Lyöttäydyin yksiin Legolasin kanssa, joka tuntee tämän keskimaan parhaiten. Aloimme etsimään tätä sauvaa (Harryn yhä puhuessa Sam veti haki sauvan komerosta) ja loput varmaan tiedättekin, Harry sanoi
- Ensimmäinen kysymykseni on Miksi luottaa teihin ja toinen mitä olisi tehtävä, jos päätämme luottaa teihin?, Pippin kysyi
- Hyvä Pippin kysymyksesi ovat aivan oikeutettuja ja siksi vastaan niihin. Mitä ensimmäiseen tulee teidän on vain luotettava ja toinen menkää Briin kylään ja pomppivan ponin majataloon, jossa voisimme antaa teille lisää ohjeita. Sillä emme itsekkään tiedä mitä teidän pitäisi tehdä, Legolas vastasi.
- Hyvä on. Me lähdemme. Tämä vaikuttaa isolta jutulta. Me repunreunan hobitit emme ole kovin seikkailullista väkeä, mutta parempi katsoa kuin katua, Frodo sanoi.
- Tapasimme isänne Rivendellissä erään ystävän luona ja hän sanoi että te kyllä lähdette mukaan. Hän oli oikeassa, Legolas sanoi.
Hänen puhuessaan hobitit olivat jo pakanneet kaiken ja olivat valmiita lähtöön. Kaikki siirtyivät pihalle. Harry katsoi heitä ihmeissään
-Olette uskomattoman nopeita, Kuulkaa annan teille pienen neuvon. Älkää käyttäkö sitä. Matkustakaa tieltä poissa. Muistakaa tämä runo:
Ei kaikki kulta kiiltävää lie, Ei vaeltaja eksy jokainen, ei vahvalta vanhuus voimia vie, syviin juuriin ei ulotu pakkanen, tuli tuhkasta jälleen pilkahtaa, valo varjoista syttyvä on, terä murtunut miekan yhteen saa ja kruunataan kruunuton
Voitte tarvita sitä. Toivottavasti näemme kahden viikon kuluttua Briissä, hän sanoi
Niin Legolas ja Harry karauttivat pihasta hevosineen ja katosivat pimeään yöhön. Nelikko aloitti pitkän erämaavaelluksensa heidän peräänsä kadoten pimeään yöhön jättäen pimeän repunreunan kukkulalle.
Tämä oli siis eka osa ja myöskin eka ficci, jonka olen kirjoittanut. Kommentoikaa (tiedän että on kirjoitusvirheitä)
Jatkuu...