Vesisodassa ja rakkaudessa
fandom: Free!
paritus: Makoto/Sousuke
ikäraja: K-16
genre: joku heruttelu
yhteenveto:
Kuin Makoto olisi jo kahlannut reisiä myöten mereen ja sitten muisto siitä vähäeleisestä hymystä sekä leveistä hartioista nostattaisi voimakkaan, valkeana vaahtoavan hyökyaallon huuhtomaan hänen ylitseen.A/N: Oli kolmas ficcini fandomista. Kahden suht asiallisen tekstin jälkeen olikin jo korkea aika päästä tähän "facepalmaan kohta käden pääni läpi" -vaiheeseen
Makoto on kilttinä poikana kyllä ollut kaikilla niillä kaameilla terveystiedon tunneilla, joilla masturboinnin ja fantasioinnin on tolkutettu olevan mitä oivallisimpia keinoja tutustua omaan seksuaalisuuteen. Omassa hiljaisuudessaan jokaisella on kuulemma oikeus ajatella mitä (ja ketä) tahansa, ei ole oikeaa tai väärää tapaa maalata mielessään omien viehtymysten mukaisia eroottisia päiväunia, haaveiden tasolla ei tuomita...
... ja silti sen visioista kaikkein kuumimman silkka sivuaminenkin saa Makoton olon syylliseksi.
Hän tietää, että
sellainen on ihan normaalia, ei hänessä mitään vikaa ole, vaikka “vaiheen” ohitse menemistä lieneekin hänen kohdallaan turha odotella. Erinäisten tuntemusten ja halujen kanavoituminen jotakuta tuttua kohtaan on myös aivan tavallista, joku nettisivukin väitti valtaosan miehistä käyttävän huomionarvoista otantaa jokapäiväisestä tuttavapiiristään materiaalina aikuisviihteen lisäksi. Ei se vahingoita ketään. Makoton tunnontuskia moiset faktat eivät lievennä lainkaan, luvattomalta kajoamiselta se silti tuntuu, katsoo asiaa miltä kantilta hyvänsä.
Mutta ei hän osaa olla sitä ajattelemattakaan. Ne trooppisten vesien sineä toistavat silmät raskaine, raukeine luomineen välähtävät jossain tajunnan rajamailla juuri silloin, kun fyysiset tarpeet on miltei saatu täytettyä jotain muuta ajatellen ja tyydytys vain parin vedon päässä. Kuin Makoto olisi jo kahlannut reisiä myöten mereen ja sitten muisto siitä vähäeleisestä hymystä sekä leveistä hartioista nostattaisi voimakkaan, valkeana vaahtoavan hyökyaallon huuhtomaan hänen ylitseen.
Jos Kisumi ei olisi eksynyt paikalle, Makoto olisi saavuttanut Sousuken kahden kesken kuten oli ollut tarkoituskin, ahdistanut hänet nurkkaan, selkä auringon lämmittämää tiiliseinää vasten. Hänen sihdillään sellaiseen maaliin olisi toki osunut kauempaakin, mutta onhan kohtalokkaat kuolinkamppailut hauskempaa hoitaa lähietäisyydeltä.
Äärimmäiselle paineelle pumpattu vesipyssy sopisi painaa koville vatsalihaksille, hän tuntisi aseen värähdysten välityksellä Sousuksen naurun tämän kysyessä, onko Makoto iloinen nähdessään hänet. Liipaisimen hyväilystä vesi leviäisi paidalle kasvavana tummana läiskänä, eikä olisi lainkaan selvää, kumman huulilta tukahtunut huokaus karkaa ensimmäisenä. Osuman saatuaan Sousuke vajoaisi hitaasti polvilleen, seuraavaksi Makoto ampuisi ylemmäs, suoraan sydämelle, ja märkä paita nuolisi Sousuken ihoa paljastaen kylmän veden kovettamat nännit sekä täydellisen, timmin kropan lihasten linjat.
Silloin voittaja voisi tyhjentää aseensa säiliön valloitetun kasvoille ja kaulalle, seurata katseellaan runsaiden vesivanojen hengästyttävän hekumallista matkaa alaspäin, kyllä niin mieluisa vastustaja tuli selättää kaikkensa antaen, ei kai nyt Sousuke vähempään tyytyisi. Ja osansa mukaisesti Sousuke ottaisi Makoton aseen piipun huuliensa väliin, kehottaisi jokaisella eleellään ampumaan aivot pellolle, räjäyttämään hänen tajuntansa, jalat kun tulivat jo vedettyä alta — Makoto ei oikein usko, että kuluneen sananparren kaiken salliva asenne ulottuu vesisotiin saakka. Eikä sillä varmastikaan
tuota tarkoitettu.
Sisältyyhän siihen vanhaan viisauteen myös toinen vaihtoehto, mutta niin pitkälle Makoto ei haluaisi ajatella. Se sana tuntuu turhan vahvalta. Liioittelulta. Vielä toistaiseksi ainakin.
