Otsikko: Wannabe-kirjailijan joulu
Ikäraja: K-12
Tyylilaji: Huumori
Yhteenveto: Sari Sillanpää aikoo kirjoittaa menestysromaanin, johon sisältyy sarjamurhaajan joulu
Kirjoittajan sana: Tässä ei ole mitään järkeä. Pahoittelen. Musta on vaan hauskaa yhdistää vitsailu wannabe-kirjailijoista, joiksi luen myös itseni ja lätkäfaniudesta. Tämä on nopeasti kirjoitettu ja varmasti sisältää paljon virheitä, mutta älkää antako niiden häiritä.
Oli synkkä ja myrskyinen jouluaattopäivä. Tuuli vihelsi oksistoissa, vihmoi vettä sysipimeältä taivaalta eikä lumihangista ollut tietoakaan. Perinteinen suomalainen joulu ilmastonmuutoksen aikaan siis.
Aloitteleva 22-vuotias kirjailija Sari Emilia Sillanpää puursi tulevan menestysrikosromaaninsa parissa. Hän ei ollut sukua Frans Emil Sillanpäälle eikä myöskään Jari Sillanpäälle, mutta molemmat olivat olleet hänen kirjallisuusharrastuksensa innoituksen lähteinä. Frans Emil luontokuvauksen suhteen ja Jari sen suhteen, että uutuusromaaninsa murhaaja vihelteli murhatessaan kappaletta Kaduilla tulee.
Sari oli ylpeä keksinnöstään, että murhaaja murhasi vain tuulisella säällä. Silloin uhria oli helpompi lähestyä, kun tämä ei kuullut mitään tuulen kohinalta. Kyseessä oli sarjamurhaaja, joka oli saanut Sarin päässä lempinimen Salkku-Saku, sillä murha-aseeksi oli valikoitunut salkku, jolla murhaaja mätki uhrinsa kuoliaaksi.
Sari oli varma, että kaikki lukijat luulisivat murhaajaa mieheksi, vaikka tosiasiassa murhaaja oli nätti IT-miljonääriblondi Tuulia Tulinen, jonka elämästä oli miljoonien ja fitness-treenien myötä tullut jo 28-vuotiaana niin tylsää, että hänen piti etsiä jännitystä elämäänsä murhilla.
Juttu alkoi Sarin mielestä olla jo kuosissaan, mutta vielä jotain puuttui. Mitä sarjamurhaaja tekisi jouluna? Kaduilla olisi pyhinä niin hiljaista, että uutta uhria olisi aika turha etsiä. Sitä paitsi Tuulia metsästi vain tuulisina puolikuun öinä eikä sellaista ollut kalenterin mukaan tarjolla jouluna.
Sari imeskeli kynäänsä mietteliäänä ja katseli olohuoneen nurkkaan asettamaansa joulukuusta, jolle hän oli ripustanut massoittain NHL-joukkue Colorado Avalancheen liittyviä esineitä, koska oli unohtanut ostaa oikeat joulukoristeet ja muuten hän ei keräillyt mitään muuta. Öisin villeissä fantasioissaan hän meni naimisiin Matt Duchenen kanssa, mutta Matt oli tosiasiassa korvike, koska hänen tosirakkautensa oli edelleen Ryan O' Reilly, joka oli särkenyt hänen sydämensä siirtymällä Buffalo Sabresiin.
Olisikohan hänen pitänytkin kirjoittaa suuri romaaninsa englanniksi ja lähettää siitä kopio Colorado Avalanchen toimistoon? Ehkä se vielä käännettäisiin, mutta omasta joulukuusestaan Sari sai loistoidean.
Tuulia oli näppärä tyttö käsistään, kutoi viidetkymmenet sukat viikossa. Hän varasti uhreiltaan hiustupon, sormukset, kaulakorut, sukat ja hammasraudat. Kaikilla niillä oli hänelle oma merkityksensä, koska hän oli vakavasti traumatisoitunut lapsuudessaan. Hänen omat hiuksensa menivät aina takkuun, sormuksensa tuppasivat katoamaan ja putoamaan vessanpönttöön, kaulakorut katkeilivat kun hän pureskeli niitä, hän oli saanut lapsena vain rumia sukkia, vaikka oli toivonut nättejä ja äiti oli kieltäytynyt hankkimasta hänelle hammasraudat, vaikka hän oli nimenomaisesti sellaisia pyytänyt. Tuulian elämä oli ollut kovaa.
Totta kai Tuulia juhlistaisi joulua ripustamalla uhreilta kähveltämänsä tavarat kuusen oksille ja ihailisi niitä.
Sari piti itseään nerona, mutta edelleen jotain puuttui. Mitä kotimainen sarjamurhaaja söisi jouluna? Kinkkua ja laatikoita? Riisipuuroa? Sari oli varma, että Tuulia oli jotenkin traumatisoitunut myös jouluruokien suhteen. Ehkä hänen pitäisi muuttaa tekstiä niin, että Tuulia leikkeli uhreistaan palasia, pakasti ne ja keitteli sormia kuin nakkeja jouluruuaksi, mutta ei se oikein kuulostanut hyvältä. Monet sarjamurhaajat pakastivat uhrinsa. Se oli turhan käytetty juttu.
Sari itse keitteli luumusoppaa riisipuuron kera ja siitä hän saikin idean. Tuulia harjoittaisi vain näennäistä kannibalismia ja keittelisi riisipuuron seuraksi hiuskeittoa, joka vahvistaisi häntä ja antaisi hänelle uhriensa takkuun menemättömät hiukset. Hiusten myötä Tuulia kokisi itsensä voittamattomaksi.
Sarikin oli lähes tyytyväinen, mutta edelleen jotain puuttui. Hän katseli vähän televisiota ja mietti joulun olennaisia asioita. Kenen haudalle Tuulia veisi kynttilöitä ja katsoisiko Tuulia hiuskeittoa syödessään Lumiukkoa tai Joulupukin kuumaa linjaa? Vai molempia? Ja saisi niistä idean, että seuraavan uhrin pitäisi olla lapsi, koska aikuiset olivat käyneet liian yksitoikkoisiksi? Sari innostui. Ajatus oli niin yököttävä, että sen täytyisi upota yleisöön.
Sari laittoi ideansa ylös, mutta yhä jotain puuttui. Ne kynttilät jonkun haudalle. Jonkun, jota Tuulia vihasi. Tai ehkä niitä oli useampia. Tuulia oli joutunut teinityttönä maahanmuuttajien puskaraiskauksen uhriksi, mutta tapaus oli pimitetty. Ei! Vielä parempi olisi, että Tuulia kuvitteli joutuneensa maahanmuuttajien puskaraiskauksen uhriksi, vaikka ei oikeasti ollut joutunut minkään raiskauksen uhriksi vaan oli tullut homojen ruotsalaiskiekkoilijoiden torjumaksi ja oli lellikipentuna saanut siitä vakavan trauman.
Täydellistä!
Mutta se ei ratkaissut kynttilöiden ongelmaa. Ehkä Tuulia veisi kynttilöitä niinkin yllättävien ihmisten kuin sukulaistensa haudoille tai jos kirjoittaisi Juha Valjakkalan jo kuolleeksi ja haudatuksi johonkin tarpeeksi lähelle...
Lopulta kävellessään itse kohti hautausmaata, jonne hänen auto-onnettomuudessa kuolleet vanhempansa oli haudattu, Sari keksi, ettei Tuulia voisi muistella yhtäkään ihmistä. Tuulia muistelisi lemmikkikaniaan Puputtia, joka oli haudattu läheiselle lemmikkieläinten hautausmaalle. Tuulia oli valinnut nykyisen asuinpaikkansa hautausmaan sijainnin perusteella. Haudalla Tuulia tirauttaisi pari kyyneltä niin kuin Sari tirautti vanhempiensa muistoksi. Jouluna sitä kaipasi rakkaimpiaan.
Silti Sari oli onnellinen, kun hänen tuleva läpimurtoromaaninsa alkoi nyt yksityiskohdissaan olla uomissaan. Enää puuttui jouluilta. Väkeviä vai mietoja juomia? Lahjoja? Sari lämmitti itselleen lasillisen halpaa alkoholitonta glögiä ja pani lasin pohjalle mantelilastuja ja rusinoita, mutta hän oli vähällä vetää rusinan henkeensä.
Siinä se oli! Yllättävä loppu! Murhaaja ei ikinä jäisi kiinni vaan tukehtuisi joulukuusen oksalta munatotin sekaan pudonneeseen sormukseen. Tragedia olisi siinä, ettei Tuulia ehtisi avata itse itselleen antamaansa joululahjaa, toisin kuin Sari, joka avasi itse itselleen lahjoittamansa Colorado Avalanchen kapteenin Gabriel Landeskogin perseen suurennetun kuvan. Tuulia oli valinnut itselleen lahjaksi uuden salkun entisen käytössä jo pahasti kuluneen sijaan.
Tapaus jäisi tutkijoille mysteeriksi. Ja jatko-osassa seikkailisi Tuuliasta inspiraation ottanut räävitön räppäri Kullervo Kusinen.
Sari huokaisi itsekseen väsyneenä ja onnellisena. Juttu oli nyt loppuun prosessoitu. Hän antoi suukon Landeskogin perseelle, jonka hän oli ripustanut seinälle ja mietti, pitäisikö hänen sittenkin kirjoittaa romaaniinsa Colorado Avalanchen joukkue torjumaan Tuulian lähentelyt. Hän tyytyi kompromissiin - Landeskog voisi olla yksi niistä ruotsalaisista homoista, vaikkei sitä edes mainittaisi. Se jäisi Sarin omaksi salaisuudeksi, jonka hän paljastaisi sitten, kun hän olisi suosittu ja kuuluisa.
****
