Nimi: Polttorovio
Kirjoittaja: Kaitz
Fandom: Narnian tarinat
Ikäraja: K-12
Genre: Romance, angst
Paritus: Peter/Kaspian
Varoitukset: Slash, spoilereita Prinssi Kaspianista
Yhteenveto: Kaspian uneksii Peteristä, Narniasta, tulesta.
*
Kaspian näkee toistuvasti samaa unta.
Se ei ole painajainen, ei vielä, mutta hän tuntee tulevan kauhun sen väijyessä hänen näkökykynsä reunoilla kuin lymyilevä koira. Hän haluaa työntää sen pois, muttei pysty liikuttamaan käsiään.
Hänen unissaan on aina joku hänen kanssaan. Hän ei voi nähdä varmasti, mutta hän arvelee sen olevan joku, jonka hän tuntee.
Hahmo seisoo hänen edessään katsoen itään, alastomana ja kalpeana, ja hän näkee, että hahmolla on enkelin siivet, jotka ovat samaa sävyä kuin tämän iho.
Hahmo on mies, ja hänen siipensä ovat suuremmat kuin kotkan, suuremmat kuin hänen oma kehonsa. Höyhenet kuiskaavat hänelle kuin tuntisivat hänet, kuin haluaisivat koskea hänen kasvojaan ja kartoittaa hänen vartalonsa ääriviivat.
Mies ei koskaan käänny katsomaan häneen, ei koskaan puhu hänelle. Kaspian ei välitä; itse asiassa hän on iloinen, sillä hänestä tuntuu, että puhuminen olisi kauheampaa kuin hiljaisuus, sillä yhteenkään hänen kysymyksistään ei vastattaisi. Unessaan hän katsoo enkelimiehen ohitse ja kohti auringonnousua, ja siellä on Narnia palaen kuin polttorovio, ja siellä on huutoja ja itkua ja se on täynnä väkivaltaa ja ryöstämistä ja naisten huudot läpäisevät hänen sydämensä kuin nuolet.
Hän voi vain seistä ja katsoa, kuinka enkeli levittää siipensä, suuret ja voimakkaat, ja hyppää tornista tyhjyyteen.
Yhtäkkiä hän herää ja vastustaa halua nousta istumaan. Hän ei hikoile, sillä se ei ollut painajainen.
Hän voi vain ajatella, että enkeli näyttää hyvin paljon Peteriltä.
*
Uni tulee uudestaan ja uudestaan kunnes Kaspian ei ole varma uneksiiko hän vai ei. Onko hän nähnyt tämän epäinhimillisen olennon oikeasti vai onko hän tulossa hulluksi?
Hän vitsailee Susanin kanssa ja riitelee Peterin kanssa, mutta hänen sydämensä ei ole enää mukana. Edmund huomaa, mutta vain ohimennen. Hänellä on tärkeämpää ajateltavaa strategioissa ja sisaruksiensa turvallisuudessa.
Peter auttaa häntä pukeutumaan taistelua varten sinä iltana, hänen kätensä ovat varmat, ja Kaspianilla on tilaisuus tarkastella häntä.
Hän kalpea, aivan kuten Kaspianin unissa. Kalpea, mutta nopea hymyilemään ja hänessä on outoa viehätysvoimaa, jota Kaspian ei osaa sijoittaa. Hän peittää sen käännähtämällä poispäin ja lipumalla ulos huoneesta, hän on oppinut sen katselemalla kultaisen ajan kuninkaita ja kuningattaria.
Hän ei syö sinä iltana. Viini ja liha ovat katkeria, ja aterimet ovat raskaita hänen käsissään kun hän yrittää käyttää sormiensa niveliä. Hän tyytyy vesilasilliseen antaen nesteen polttaa tien alas hänen kurkkuaan, sillä se on niin kylmää.
*
Sota on lyhyt ja julma. Miehet kuolevat, ja Kaspian näkee painajaisia niin kuin tiesi näkevänsä. Hän taistelee, ja Peter tulee hänen kanssaan, sillä hän on Narnian toivo ja hän on Narnia.
Kun sota loppuu, Kaspian katsoo ympärilleen.
Miehet ovat väsyneitä. Hän näkee, että heidän silmänsä ovat surulliset ja tummat ja tyhjät, ja naiset ovat laihoja ja lapset eivät enää edes itke.
Sotilaat ovat vanhoja ja jäykkiä.
Peter näyttää edelleen nuorelta, mutta Kaspian on huomannut eron.
Hänen silmänsä ovat sinisemmät.
*
Myöhemmin sinä iltana hän herää unestaan vain löytääkseen Peterin seisovan vierellään.
"Kutsuit minua", ylikuningas sanoo, epäröiden, ja Kaspian näkee tämän silmissä, että Peter on sekoittanut huudot intohimoon. Hän pudistaa päätään ja lähettää pojan pois.
Prinssi katsoo auringon nousevan, ja juoksuttaa käsiään vartaloaan pitkin tarkistaakseen, että hän on vielä todellinen, vielä elossa.
*
Kaspian tuntee kruunun painon päässään. Hänet on nyt sidottu siihen. Hän näkee Peterin katsovan itseensä, ja haluaa katsoa poispäin, sillä Peter näyttää samalta ja silti niin erilaiselta kuin saapuessaan.
Kuningas Kaspian nousee seisomaan ja katselee saliaan. Kaikkialla on ihmisiä, kaikki tuijottavat häneen, ja hän haluaa niin epätoivoisesti lähettää heidät tiehensä, sillä hän haluaa minuutin itselleen. Tunnin, jopa. Päivän.
Peter tulee seisomaan hänen vierelleen.
Kaspian tuntee kyyneleet silmissään, vaikka yrittääkin kertoa itselleen, että tämän päivän täytyy olla täydellinen.
*
Viikot kuluvat, ja Kaspianin unet ovat pelottavampia nyt, ja hän huutaa enemmän, mutta Peter ei tule enää hänen vierelleen öisin. Hän on oppinut voivansa olla välittämättä vastakruunatun kuninkaan kutsuista pimeän aikana.
Kaspian väsyttää itsensä päivisin, harjoittelee miekankäyttöä, oppii hyökkäyksen siistit rivit ja menetyksen veren. Hän taistelee ystäviensä, toveriensa ja vihollistensa kanssa kunnes hän viimein ei voi enää taistella enempää, ja sitten hän käy makuulle rauhattomaan uneensa.
Kesä on pitkä Narniassa, ja Kaspian varttuu.
*
Hänelle suodaan vilaus enkelistä unissaan.
Se on Peter, ja Kaspian tuntee sydämensä puristuvan kasaan, sillä hän on tiennyt sen koko ajan. Peterin siivet ovat yhtä kalpeat ja kylmät kuin jää, ja höyhenet hyväilevät häntä kun he pitelevät toisiaan katsoessaan Narnian palavan.
Peter sanoo: "Minä suojelen sinua", mutta Kaspian ei tarvitse suojelua.
Nyt on hänen vuoronsa hypätä alas tyhjyyteen, tuntea ilman syöksyvän kasvojensa ohitse kunnes hänen silmänsä ovat kyynelissä.
Hän ymmärtää nyt, miksi Narnia palaa.
*
He menevät yhdessä metsästämään. Kaspian on oppinut ratsastamaan kunnolla, ja Peter nauraa kun he ratsastavat kilpaa villisian perässä. He eivät saa sitä kiinni; se ei ole kunnollinen metsästys. Kumpikaan ei ole pahoilla mielin, ja he pystyttävät leirin joen viereen.
Pimeydessä Kaspian menee juomaan vesiputouksesta, ja näkee Peterin, kalpeana ja valkoisena ja kylmänä, seisovan vedessä. Hän palaa leiriin ja kuulee oksien katkeavan. Väijytys on nopea ja tehokas, ja Kaspian tuntee kuinka hänen kätensä sidotaan hänen selkänsä taakse veren juostessa hänen otsaansa pitkin ruohikolle. Terät laskeutuvat ja putoavat maahan kuin väsyneet sotilaat, ja Kaspian toivoo, ettei Peter tule etsimään häntä.
Hän tulee, tietenkin, ja kun Kaspian katsoo ylös, miesten ruumiit makaavat maassa kuin marmoripatsaat, ja he heittävät ne veteen pyyhkiäkseen pois tämän illan muiston.
*
Kaspian huutaa nyt unissaan. Pitkään ja kovaa ja tuskallisesti, niin että hän herää kurkku kipeänä ja verta huulillaan.
Eräänä iltana Peter on hänen kanssaan, ja hän tuntee olonsa rauhalliseksi.
Peter ottaa hänen kätensä ja lämmittää niitä. Hänen päällään on ohut paita ja housut, mutta Kaspian tuntee kuinka kuuma hän on, ja ymmärtää, että Peter elää ainiaan.
Hän haluaa itkeä, sillä hän muistaa ajan, jolloin tämä oli pelkästään elossa tarinoissa.
Peter koskettaa hänen kasvojaan, hyväilee niitä, ja riisuu Kaspianin. Kaspian haluaa pysäyttää tämän, sillä Peter ei voi olla tätä hänelle, ei voi saada häntä huutamaan ja voihkimaan ja kiemurtelemaan ja anelemaan näin. Peterin täytyy olla parempi, sillä hän on parempi mies. Kaspian taipuu ja särkyy ja vie syntinsä mukanaan.
"Et voi kannatella meidän kummankin painoa", Peter kuiskaa. "En anna sinun tehdä sitä."
Hän suutelee Kaspiania, koskettaa hänen huuliaan, hänen olkapäitään, kaarretta jossa reisi kohtaa pohkeen. Kaspian itkee kuin lapsi, sillä hän on peloissaan.
Hän pelkää sitä, kuinka paljon haluaa Peteriä, kuinka paljon tarvitsee tätä, ja kuinka paljon hän haluaa pysäyttää tämän, sillä on paljon helpompaa suojella tätä kaukaisuudesta. Hän koskettaa Peteriä, hitaasti ja sitten kiireisemmin. Hän tuntee pitkät arvet Peterin selässä ja tajuaa, että ehkä Peter osaa pitää huolta itsestään.
He vaikeroivat yhdessä, äänet sotkeutuvat iltailmaan.
*
Eräänä päivänä Peter istuu Kaspianin vierellä, kun he katsovat vesiputousta.
"Minä rakastan sinua", hän sanoo seuraten jälkiä tämän kämmenessä.
"Tiedän", sanoo Kaspian ja hymyilee. Peterkin hymyilee, ja katsoo auringon välähtävän Kaspianin hiuksissa.
Hän ajattelee Kaspiania ennen kuin rakasti tätä.
Hän muistaa, kuinka antoi Kaspianin rakastaa Susania. Hän muistaa, kuinka Kaspian huusi öisin. Hän muistaa, kuinka Kaspian työnsi hänet pois. Hän muistaa, kuinka Kaspian huusi jälleen ennen kuin antoi Peterin pelastaa hänet.
Peter ymmärtää.
Hän on legenda. Kaspian on kuningas.
Peter tarttuu Kaspianin käteen, lujaa, ja katsoo häneen kuin tämä olisi kuolemaisillaan.
"Minä rakastan sinua", hän sanoo jälleen, ja Kaspian vastaa samoin.
Kohtalolla ei ole mitään tekemistä heidän rakkautensa kanssa, ei enää.
*
Peter ei nuku.
Joskus Kaspian kulkee linnan käytäviä yön pimeydessä, juoksuttaa sormiaan seiniä pitkin, jotta muistaisi mitä hänen täytyy suojella, ja näkee Peterin olevan vieläkin hereillä ja kynttilöiden vieläkin palavan, ja miettii, mitä Peterin mielessä on juuri nyt.
*
Kun Kaspian nyt uneksii, Narnia on rauhallinen kun aurinko nousee. Hän hymyilee, ja Peter ei ole enää siellä.
*
Myöhemmin Kaspian seisoo tornin huipulla katsoen itään, kohdaten nyt viimein unensa. Peter seisoo hänen vierellään, ja Kaspian ymmärtää.
Peter on kertonut, että he ovat kolikon kaksi puolta, ja vaikuttaa uskovan, että hänen täytyy suojella Kaspiania.
Kaspian tietää totuuden. Peter lähetettiin hänen luokseen ylikuninkaana, joka muistettaisiin hyvyydestään ja voimastaan. Kaspian särkyy ja taipuu, ja hänet muistetaan miehenä, mutta Peter elää ikuisesti. Kaspian on Peterin marionetti; he tekivät suuria asioita yhdessä, mutta Peterillä on todellinen voima.
Kaspian tuntee inhimillisyyttä, ja katsoo Peteriin. Tämän kaulan kalpea iho liikkuu tämän katsoessa takaisin.
Sinä iltana he rakastelevat yhdessä, eikä Kaspian uneksi.
Hänestä tulee kuningas ja hän on selvinnyt kokeestaan.
Peter ei nuku.
*
Talvi on pitkä Narniassa, ja Peter ei vanhene.
---
Rob Thomas - All that I am
I am the one winged bird for flying
Sinking quickly to the ground
See your faith in me subsiding
See you prime for giving in
I give you all that I am
I am the sound of love's arriving
Echoed softly on the sand
Lay your head upon my shoulder
Lay your hand within my hand
I give you all that I am
And I breathe where you breathe
Let me stand where you stand
With all that I am
I am the white dove for a soldier
Ever marching as to war
I would give my life to save you
I stand guarding at your door
I give you all that I am
I am the one winged bird for flying
Sinking quickly to the ground
I'm a blind man for a watchdog
I am prime for giving in
I'll show you all that I am
And I breathe so you breathe
Let me stand so you'll stand
With all that I am
