Nimi: Tanssin taikaa
Kirjoittaja: Pahatar
Oikolukija: Tämän ovat oikolukeneet ennen julkaisua Liz ja Vendela. Iso ja lämmin kiitos teille molemmille kommenteista ja kannustuksesta!
Ikäraja: K-12
Tyylilaji: Slash, romantiikka, draama
Paritus: Sirius / Remus
Vastuuvapaus: J. K. Rowling ja Bloomsbury omistavat tässä tarinassa esiintyvät hahmot. Minä vain lainaan näitä, enkä tosiaankaan tee tällä rahaa.
Varoitukset: Yksi maininta huumeiden käyttöön, ja jonkin verran vihjauksia seksuaaliseen toimintaan, ei kuitenkaan aktia.
Yhteenveto: Sirius on lähtenyt omine lupineen Tylypahkasta juhlimaan Lontooseen vain muutama viikko ennen valmistumista. Remus lähtee tämän perään tarkoituksenaan saada Sirius palaamaan takaisin, ettei tämä joutuisi erotetuksi koulusta.
Lukijalle: Halusin kirjoittaa tarinan, jossa musiikki olisi jollain lailla keskeisessä roolissa, ja tällainen siitä sitten tuli. Tässähän eletään 1970-luvun loppua, joten kappaleet ovat sen mukaiset. Tässä kuvattu yökerho on ollut oikeasti olemassa, mutta sen sisätilat ovat kirjoittajan mielikuvituksen tuotetta.
TANSSIN TAIKAA
”Sirius, minusta tämä on kertakaikkisen huono idea.”
”No, se on sinun mielipiteesi.”
”Sinä riskeeraat tällä aivan kaiken. Ja vain muutama viikko ennen valmistumista.”
Oli maanantai-ilta, ja Remus ja Peter olivat tulossa Rohkelikkojen oleskeluhuoneesta portaita ylös makuusaliin. Remus avasi makuusalin oven, astui sisään ja tajusi samassa, että siellä oli parhaillaan käynnissä väittely Siriuksen ja Jamesin välillä. Hän pysähtyi niille sijoilleen, samoin Peter. Sirius ja James seisoivat vastakkain vakavan näköisinä, eivätkä huomanneet Remuksen ja Peterin saapumista.
”Aika paksua sinulta. Muistatko kaikki ne kerrat, kun sinun mielestäsi oli ihan parasta tehdä jotain pelkästään sen sisältämän riskin vuoksi?” Sirius sanoi katsoen Jamesia haastavasti.
”Muistan, mutta ehkä minä olen kasvanut sen jälkeen aikuiseksi. Pitäisikö sinunkin?” James sanoi ivalliseen sävyyn.
”Ei ainakaan vielä, ihan liian ikävää. Pitääkö minun muistuttaa sinua, että kun tästä puhuttiin aikaisemmin, lupasit auttaa?”
”Niin lupasin. Mutta ihan oikeasti, voisitko vielä harkita asiaa?”
”Olen jo harkinnut, ja aion mennä.”
James pudisti päätään suuttuneen näköisenä, ja huomasi vasta nyt Remuksen ja Peterin.
”Mitäs täällä on menossa?” Remus kysyi. Sirius ja James tuijottivat häntä ja Peteriä sanomatta mitään, kunnes Sirius kääntyi uudelleen katsomaan Jamesia.
”No? Autatko, vai jatkatko moraalisaarnaa?” Sirius kysyi tuijottaen Jamesia vaativan näköisenä.
James meni matka-arkulleen ja kaiveli sitä hetken, kunnes tuli takaisin ja ojensi näkymättömyysviittansa Siriukselle.
”Siinä. Vastaat itse seurauksista. Ja jos jäät kiinni, minä aion sanoa, että otit sen ilman lupaa. Äläkä sitten hukkaa sitä”, James tokaisi harmistuneella äänellä.
”Ei tulisi mieleenikään”, Sirius sanoi hymyillen vinosti. Tämä kääntyi saman tien, käveli makuusalin ovelle ja nyökkäsi Remukselle ja Peterille ohimennen ohittaessaan nämä.
”Minusta sinä teet nyt ison virheen”, James sanoi juuri kun Sirius oli menossa ulos ovesta. Sirius kääntyi ja jäi katsomaan Jamesia.
”Jokainen tekee itse omat virheensä, eikö niin?” Sirius sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen ja poistui portaikkoon sulkien oven perässään.
”Mistä tässä on kysymys?” Peter kysyi vuorostaan katsoen Jamesia.
”Kysymys on siitä, että Sirius on ajattelematon hölmö”, James totesi.
”Eihän se ole mitään uutta. Mutta millä tavalla tällä kertaa?” Remus sanoi huvittuneena.
James huokaisi ja istui alas sängylleen. Remus ja Peter istuivat vastakkaiselle sängylle ja katsoivat Jamesia odottavan näköisinä.
”Hyvä on… mutta älkää levittäkö tätä. Sirius on saanut päähänsä, että haluaa ehdottomasti mennä tänä iltana juhlimaan Lontooseen johonkin jästipaikkaan. Yökerhoksi sitä kuulemma sanotaan. Ilmeisesti se on jonkinlainen iso baari tai joku sellainen.”
”Lontooseen? Niin kuin noin vaan? Ilman lupaa?” Remus sanoi tuijottaen Jamesia.
”On se hullu”, Peter totesi, mutta tämän äänessä kuului ihailua.
”Niin. Ja Siriuksella on jo ennestään sellainen määrä varoituksia tilillään, että jos jää vielä tästä kiinni, voi saada potkut koulusta. Muutama viikko ennen S.U.P.E.R. –kokeita. Ihan älytöntä”, James sanoi pudistellen päätään.
”Tiedätkö yhtään, missä se paikka on?” Remus kysyi.
”En… mutta Sirius puhui jotain Astoria-teatterista.”
”Minä tiedän sen. Se on ihan keskustassa, Charing Cross Roadilla. Itse asiassa… sehän on melkein Viistokujan vieressä!” Remus sanoi.
He tuijottivat toisiaan tyrmistyneinä.
”Sirius jää taatusti kiinni. Jos ei Tylypahkan alueella, niin ihan varmaan törmää johonkin tuttuun niillä kulmilla”, Peter totesi synkän näköisenä.
”James, etkö voisi lähteä Siriuksen perään? Yrittäisit vakuuttaa hänet siitä, että ihan oikeasti se ei kannata, ei nyt. Muutaman viikon päästä koulu loppuu, ja sitten Sirius voi juhlia miten paljon vain kenenkään estämättä. Vaikka joka ilta, jos huvittaa”, Remus sanoi huolestuneen näköisenä.
James levitteli käsiään.
”Minä yritin jo, tehän kuulitte. Ei se usko minua.”
”Eikä varmaan ketään muutakaan”, Peter sanoi.
”Sinua Sirius voisi uskoa”, James sanoi katsoen Remusta tutkivan näköisenä.
”Minua? Tuskin, jos ei kerran sinuakaan”, Remus tokaisi hämmästyneenä.
”Kyllä, juuri sinua. Sen jälkeen, mitä Kalkarokselle tapahtui… tai melkein tapahtui, Sirius on halunnut kovasti olla sinun kanssasi hyvissä väleissä. Jos se ylipäätään jotakuta kuuntelee, niin sinua. Etkö sinä voisi yrittää?”
”Et ole tosissasi! Ja entä jos minä jäisin kiinni?” Remus sanoi tuijottaen Jamesia järkyttyneenä.
”Sinulla on paljon puhtaammat paperit kuin Siriuksella. Ei Dumbledore sinua erota”, James totesi.
”Ei niin”, Peter sanoi nyökäten hyväksyvästi.
”Niin, mutta… onko siitä mitään hyötyä, vaikka menisinkin? Sirius lähti jo, joten eikö vahinko ole jo tapahtunut?” Remus sanoi epävarmasti.
”On siitä se hyöty, että jos saat Siriuksen palaamaan takaisin sinun kanssasi ja suunnilleen selvin päin, teillä on hyvät mahdollisuudet päästä tänne kenenkään huomaamatta. Verrattuna siihen, että Sirius tulee yksin joskus aamuyöllä… ja ympärikännissä”, James totesi synkästi.
Remus katsoi Jamesia ja Peteriä sanattomana. Takana oli pitkä koulupäivä, häntä väsytti, ja viimeinen mitä hän olisi halunnut, oli lähteä seikkailemaan Lontooseen Siriuksen perässä. Osa hänestä oli sitä paitsi vakaasti sitä mieltä, että Sirius saisi selvittää itse omat sotkunsa, kun oli ne kerran aiheuttanutkin. Mutta toinen osa muistutti Remusta siitä, että Sirius oli yksi hänen kolmesta parhaasta ystävästään, ehkä jopa se kaikkein paras, ja ystävää piti auttaa. Lisäksi Remus tunsi myös, että James oli oikeassa. Sen tapauksen jälkeen, melkein kaksi vuotta sitten, Sirius oli ollut jollain lailla erilainen ja selvästi aikaisempaakin ystävällisempi häntä kohtaan. Ehkä hän tosiaan onnistuisi vakuuttamaan Siriuksen siitä, että tämän ideassa ei ollut mitään mieltä, ja saisi tämän palaamaan kanssaan takaisin.
”Kai se on sitten pakko. Mutta jos tässä käy huonosti, minä kuristan Siriuksen”, Remus sanoi hitaasti.
”Hyvä. Ja me pidetään kiinni”, James sanoi nauraen. Tämä otti yöpöydältään Kelmien Kartan ja ojensi sen Remukselle.
”Sirius vei viitan, mutta ota sinä tämä, siitä on apua Tylypahkan alueella. Ja onnea matkaan.”
”Ole varovainen”, Peter sanoi.
Remus nyökkäsi, ja poistui makuusalista portaikkoon.
***
Vähän myöhemmin Remus kömpi salakäytävästä ylös maan pinnalle. Käytävän suuaukko oli metsän reunassa olevan valtavan kuusen kohdalla, jonka alaoksat peittivät aukon näkyvistä, ellei sitä tiennyt. Hämärä oli laskeutunut, ja metsä hänen takanaan oli synkkä ja pimeä, mutta toukokuun ilta oli vielä lämmin. Edessä kajasti himmeästi järvi. Remus oli päässyt kartan avulla kenenkään huomaamatta linnan alakerrassa olevasta salaovesta tunneliin, jonka oli valinnut sen perusteella, että sen loppupää sijaitsi syrjäisemmässä paikassa kuin muiden tunnelien. Hän napautti karttaa taikasauvallaan, taittoi sen kokoon ja työnsi kartan sekä taikasauvan paitansa sisällä olevaan taskuun. Sitten Remus keskittyi ajattelemaan Astoria-teatteria, ja kaikkoontui.
Samassa Remus tajusi seisovansa jalkakäytävällä ja tuijottavansa edessään olevaa valkoista rakennusta, joka oli peräisin 1920-luvulta. Lukemattomat valot loistivat hänen ympärillään. Vaikka ilta oli jo pitkällä, hänen ohitseen kulki jatkuvana virtana ihmisiä edestakaisin, ja autot ajoivat taukoamatta katua pitkin. Remus otti muutaman askeleen kohti rakennuksen ulko-ovia ja veti kahvasta, mutta ovet olivat lukossa. Ovessa oli iso kyltti, jossa luki SULJETTU MAANANTAISIN, ja teatteri näytti olevan pimeänä. Remus palasi takaisin jalkakäytävälle ja mietti neuvottomana, mitä nyt tekisi. Hän päätti kiertää talon ihan vain kokeeksi, ja päädyttyään rakennuksen sivustalle hänen silmänsä osuivat seinässä olevaan kylttiin, jossa luki Sundown Club. Sinne näytti jonottavan ihmisiä, ja Remus meni epäröimättä jonon perälle.
Päästyään ovelle Remus oli kävelemässä suoraan sisään, kun kookas ovimies pysäytti hänet.
”Iltaa. Näytät aika nuorelta. Onko papereita?”
”Papereita?” Remus kysyi hämmentyneenä. Hänellä ei ollut aavistustakaan, mistä oli kyse.
”Niin. Henkilöllisyystodistusta. Että voit todistaa olevasi 18-vuotias”, ovimies totesi leppoisasti.
Remus tuijotti tätä tuntien epätoivon valtaavan mielensä. Hän oli täyttänyt 18 vuotta pari kuukautta sitten, mutta tiesi, ettei pystyisi osoittamaan sitä millään jästien ymmärtämällä tavalla. Remus mietti nopeasti, voisiko hämäyttää ovimiehen, mutta totesi sen saman tien liian riskialttiiksi. Ympärillä oli ihan liikaa väkeä.
”Ei ole papereita… tarkoitan, ettei ole mukana… mutta olen kyllä 18. Ihan varmasti.”
Ovimies päästi hersyvän naurun.
”Niinhän ne kaikki sanovat! Varsinkin ne, joilla ei satu olemaan papereita mukanaan.”
”Kuule Jim, etkö sinä ole nyt vähän virkaintoinen?” toinen ovimies puuttui puheeseen hyväntuulisena.
”Niinkö sinusta?”
”Niin. Pitäähän nuoren miehen päästä sisään, kun niin kovasti haluaa. Varsinkin tällaisena iltana.”
Ovimiehet virnistivät toisilleen.
”Onhan se vähän niinkin. No, olkoon nyt tämän kerran. Tervetuloa!”
”Kiitos”, Remus sanoi saattaen tuskin uskoa hyvää tuuriaan ja käveli nopeasti sisään. Hän kuuli kuitenkin selkänsä takana hänet pysäyttäneen ovimiehen äänen.
”Sillä ei kyllä ollut ikää. Näitkö sen koulupuvun?”
”Ei varmaan ollutkaan, mutta samantekevää. Lisääpähän myyntiä.”
Remus jäi miettimään miesten sanoja työntyessään ahtaan eteistilan läpi, joka oli täynnä väkeä. Hän oli jättänyt velhokaavun makuusaliin, ettei näyttäisi niin silmiinpistävältä jästien keskuudessa. Ilmeisesti valkoinen kauluspaita, solmio ja suorat mustat housut tekivät hänestä kuitenkin koululaisen näköisen, mutta asiaa ei voinut auttaa. Ja nyt kun sisäänpääsy oli onnistunut, sillä ei ollut enää väliä, Remus ajatteli helpottuneena. Nyt piti vain toivoa, että hän oli tullut oikeaan paikkaan. Ja löytää Sirius. Eteisen takana olivat kahdet portaat, joista toiset johtivat ylöspäin ja toiset alas. Remus päätti aloittaa alhaalta, ja käveli portaat alakertaan. Hän totesi tulleensa pitkälle käytävälle, joka näytti olevan molemmin puolin täynnä WC-tiloihin johtavia ovia. Käytävä oli koristeltu isoilla kangaskylteillä, joissa luki TEEMAILTA: BANG! Mitähän sekin tässä tapauksessa tarkoitti, Remus ajatteli kävellessään käytävän läpi. Päästessään käytävän päähän hän jähmettyi paikoilleen ja jäi tuijottamaan edessään avautuvaa näkymää.
Hän oli tullut valtavaan ja korkeaan saliin. Salia reunustivat baaritiskit, joita oli varmaan parikymmentä yhteensä. Näiden viereen oli ahdettu iso määrä pyöreitä pöytiä. Remus näki, että ylempänä salissa näytti olevan jonkinlainen leveä parveke, joka kiersi myös salia, ja siellä näytti olevan lisää baaritiskejä ja pöytiä. Salin keskellä oli iso tanssilattia, jonka yläpuolella katossa loistivat kimaltelevat pallot ja värivalot, joita lukuun ottamatta salissa olikin hämärää. Diskomusiikki soi niin kovalla, että Remuksen olisi tehnyt mieli pidellä korviaan. Paikka näytti olevan tungokseen asti täynnä väkeä. Baaritiskeille jonotettiin, ja melkein jokainen pöytä näytti olevan varattu. Remus mietti epätoivoisena, miten hän ikinä onnistuisi löytämään Siriuksen tästä pimeydestä ja väenpaljoudesta. Pelkästään tanssilattialla oli varmaan satoja ihmisiä.
Ja millaisia ihmisiä! Miehiä, lähes yksinomaan, Remus tajusi katsellessaan väkijoukkoa. Useimmat saman ikäisiä tai vain vähän vanhempia kuin hän itse. Osalla oli kirkkaan väriset vaatteet. Jotkut olivat pukeutuneet mustaan nahkaan. Suurin osa näytti kuitenkin olevan pelkissä tiukoissa housuissa ylävartalo paljaana. Nämä tanssivat keskenään, tai hengailivat muuten vaan porukoissa tai pareittain. Jotkut miehet halailivat, suutelivat ja hyväilivät toisiaan. Remus tuijotti kyseisiä pariskuntia ja tunsi kasvojensa kuumottavan. Olihan hän joskus kuullut puhuttavan tällaisista paikoista, mutta oli ollut siinä käsityksessä, että nämä olivat pieniä, syrjäisiä ja salattuja, ja sijaitsivat jossain sivukujilla. Eivätkä ainakaan tällaisia suuria saleja Lontoon keskustassa. Saattoiko Sirius tosiaan olla täällä? Olisiko tämäkin jossain nurkassa kietoutuneena yhteen jonkun toisen miehen kanssa? Ajatus siitä sai suuttumuksen heräämään Remuksen sisällä.
Hänen seisoessaan edelleen paikoillaan tietämättä, miten tai mistä aloittaisi Siriuksen etsimisen, yksi paidaton mies tuli salista käytävän suuntaan. Tämä hymyili Remukselle leveästi ohittaessaan hänet.
”Moi muru! Mistä sisäoppilaitoksesta sinä olet karannut?” mies sanoi hilpeästi, ja jatkoi matkaansa odottamatta vastausta.
Remus tunsi olonsa entistäkin surkeammaksi. Jos hän herättäisi jatkuvasti asullaan huomiota, Siriuksen etsimisestä ei tulisi mitään. Ja muutenkin kaikenlainen silmiinpistävyys oli asia, jota hän yleensäkin oli elämässään yrittänyt aina välttää, ilmeisistä syistä. Olisiko mitään keinoa sulautua tähän joukkoon yhtään paremmin?
Remus kääntyi takaisin käytävälle ja meni sisään ensimmäiseen WC-tilaan, jonka näki. Hän käveli seinällä olevan kokovartalopeilin eteen ja mietti hetken. Sitten hän otti punakultaraidallisen rohkelikkosolmionsa pois ja työnsi sen taskuunsa. Paitaa hän ei riisuisi, se oli varma, mutta hän kääri kauluspaidan hihat ylös kyynärpäihin. Sitten Remus avasi paidasta kolme ylintä nappia, ja jäi katsomaan hetkeksi itseään. Nyt vaikutelma oli huomattavasti rennompi ja vähemmän koulupoikamainen. Ehkä se riittäisi.
Remus palasi takaisin käytävälle ja käveli saliin. Hän päätti kiertää paikan ensin, ja katsoa läpi baaritiskit ja pöydät, näkyisikö Siriusta niissä. Ellei tämä olisi alakerrassa, sitten hän kiertäisi yläkerran. Ja jos Sirius ei olisi sielläkään, sitten hänen olisi kai pakko mennä tanssilattialle etsimään tätä, vaikka jo pelkkä ajatus siitä hermostutti Remusta. Hän liikahti lähteäkseen, mutta tajusi samassa, että hänen tiellään seisoi mies. Tämä oli Remusta päätä pidempi, huomattavasti leveämpi ja oli pukeutunut kokonaan mustaan nahkaan.
”Hei söpöliini. Etsitkö jotain?” mies kysyi venyttelevällä äänellä.
”Etsin… kaveria…” Remus sai sanottua.
”Etsitäänkö yhdessä?” mies kysyi ja hymyili Remukselle monimielisen näköisenä. Remus tuijotti miestä sanattomana ja mietti kuumeisesti, pääsisikö jotenkin ohittamaan tämän, tai perääntymään.
”Ei tarvitse etsiä, minä olen tässä”, kuului tuttu ääni vierestä.
Remus näki suunnattomaksi helpotuksekseen Siriuksen seisovan vieressään, ja tunsi tämän kietovan kätensä hänen hartioidensa ympärille. Nahkapukuinen mies kohotti kulmiaan.
”Kyllä kolmen kimppakin sopii yhtä hyvin”, tämä totesi hyväksyvän näköisenä.
”Ei tällä kertaa”, Sirius sanoi naurahtaen, ja työntyi miehen ohitse pitäen edelleen Remuksesta kiinni. Heidän päästyään baaritiskin luokse Sirius irrotti otteensa Remuksesta ja jäi katsomaan tätä hymyillen.
”Remus, mikä yllätys! Käytkö sinäkin usein täällä?” Sirius kysyi ilahtuneen näköisenä.
Remus vastasi Siriuksen katseeseen tuikeasti sanomatta mitään, ja Sirius tuntui vakavoituvan.
”Tiedetään, huono vitsi, taisi vähän ontua.”
”Molemmilla jaloilla”, Remus totesi kuivasti, mutta hymyili samalla hieman. Hän oli kaikesta huolimatta suunnattoman ilahtunut löydettyään Siriuksen näin nopeasti. Tai oikeastaanhan Sirius oli löytänyt hänet. Ja juuri sopivalla hetkellä.
”Otetaanko juotavaa?” Sirius kysyi katsoen häntä huvittuneen näköisenä.
”Minulla ei ole jästirahaa”, Remus vastasi nopeasti.
”Minä tarjoan, se nyt on vähintä, mitä voin tehdä. Mitä sinä juot? Alkoholilla vai ilman?”
”Ihan sama, vaikka alkoholilla. Mitä vaan”, Remus totesi huokaisten. Hänestä tuntui vahvasti siltä, että oli lasillisen tarpeessa.
”Kaksi gintonicia”, Sirius ilmoitti baaritiskillä. Saatuaan juomat he ahtautuivat pöytien välitse ja istuivat alas ainoaan vapaaseen pöytään, joka oli melkein tanssilattian vieressä.
”Kippis”, Sirius sanoi ja kilautti lasiaan yhteen Remuksen lasin kanssa.
Remus maisteli juomaansa ja jäi katsomaan Siriusta ensimmäistä kertaa kunnolla. Sirius ei sentään ollut puolialaston, mutta tämän päällä oleva hihaton musta T-paita oli niin tiukka, ettei se jättänyt paljonkaan arvailun varaan. Vaaleat farkut olivat nekin kireät.
”Mistä sinä sait nuo vaatteet?” Remus kysyi muistaessaan, että Siriuksella oli ollut koulupuku ja velhokaapu päällään, kun tämä oli poistunut makuusalista.
”Hankin nämä joskus viime vuonna jästien vaatekaupasta. Sieltä muuten löytyy vaikka mitä velholiikkeisiin verrattuna. Minulla oli nämä koulupuvun alla. Jätin sen ja Jamesin viitan Rääkyvään röttelöön, ennen kuin tulin tänne.”
”Joo… okei”, Remus totesi ja nyökkäsi Siriukselle.
He istuivat ääneti. Remus oli miettinyt etukäteen, mitä sanoisi Siriukselle, mutta jotenkin kaikki se oli häipynyt hänen mielestään, eikä hän tiennyt, miten edes aloittaisi. Kaikki sinänsä hyvät syyt, miksi heidän kummankaan ei pitäisi olla täällä päinkään, tuntuivat yhtäkkiä jotenkin naurettavilta tässä ympäristössä. Remuksen ajatukset täytti sillä hetkellä vain yksi asia, jota hän olisi halunnut kysyä Siriukselta. Hänen päässään takoi, miksi Sirius oli halunnut tulla kaikista mahdollisista Lontoon juhlapaikoista juuri tähän nimenomaiseen? Sillä Remus ei uskonut hetkeäkään, etteikö Sirius olisi hyvin tiennyt etukäteen, millainen teemailta täällä oli. Samalla Remuksesta kuitenkin tuntui, että juuri se oli aihe, jota hän halusi välttää viimeiseen asti. Lopulta Sirius oli se, joka rikkoi hiljaisuuden.
”James sai sinut tulemaan tänne, vai mitä?” Sirius jatkoi katsoen Remusta kiinteästi.
”No tavallaan. Mutta tulin kyllä ennen kaikkea siksi, että olin huolissani sinusta.”
”Minusta? Minkä takia?”
”Vaikka sen takia, ettei seitsemän kouluvuoden jälkeen kannattaisi hankkia potkuja juuri ennen valmistumista. Vai kannattaako sinusta?” Remus sanoi katsoen Siriusta kulmat rypyssä.
”Sinä ja James teette tästä nyt turhan suuren numeron. Ei minulla ole mitään aikomusta jäädä kiinni”, Sirius sanoi katsellen Remusta hyväntuulisen näköisenä.
”Eihän sinulla koskaan ole. Silti joudut vähän väliä jälki-istuntoon”, Remus totesi huokaisten.
”Älä nyt, Remus. Nuoria ollaan vain kerran”, Sirius sanoi hymyillen.
Remus tunsi itsensä epätoivoiseksi. Ihan kuten hän oli jo etukäteen pelännyt, Sirius ei kerta kaikkiaan suostunut ottamaan asiaa vakavasti.
”Sirius, etkö voisi olla niin kiltti, ja palata minun kanssani takaisin koululle?” Remus sanoi katsoen toista pyytävästi.
”Totta kai minä tulen. Kunhan olen saanut ensin vähän tanssia. Sen takia minä tänne oikeastaan tulinkin”, Sirius vastasi.
”Tanssimaan?”
”Niin. Se on kivaa, huomaat kyllä, kun kokeilet.”
”Eikö voitaisi vain lähteä, mieluummin nyt heti? Ennen kuin jäädään kiinni.”
”Mitä kiinnijäämiseen tulee, niin eikö meillä ole siihen ihan yhtä iso riski nyt kuin vähän myöhemminkin?” Sirius sanoi katsoen Remusta kysyvästi.
”No varmaankin, mutta…”
”Sitähän minäkin”, Sirius sanoi naurahtaen. Tämä joi lasinsa tyhjäksi ja nousi seisomaan.
”Minä menen nyt tanssimaan. Tuletko mukaan?”
”En… en minä tanssi”, Remus sanoi tyrmistyneenä.
”Harmi. Mutta tule perässä, jos muutat mielesi”, Sirius sanoi ja hymyili Remukselle. Tämä käveli tanssilattialle ja alkoi liikkua musiikin tahdissa.
Remus jäi katsomaan Siriuksen perään neuvottomana. Hän oli viettänyt Siriuksen kanssa paljon aikaa kahden kesken viime kuukausina, kun James oli keskittynyt Lilyn piirittämiseen, ja Peter tuntui muuten vain jotenkin etääntyneen heistä. Siriuksesta oli vähitellen tullut hänelle entistäkin läheisempi, ja hän oli ajatellut, että Siriuskin viihtyi hänen seurassaan. Viimeisen kouluvuoden aikana Remuksesta oli myös tuntunut siltä kuin Sirius olisi jotenkin rauhoittunut ja vakavoitunut aikaisempaan verrattuna, vaikka tämä pelleilikin vielä ajoittain Jamesin kanssa vanhaan malliin. Niin hän oli ainakin tähän asti luullut. Mutta nyt sitten tällainen älytön päähänpisto!
Sirius näytti olevan tässä paikassa kuin kotonaan, Remus ajatteli katsoessaan tätä tanssilattialla. Sen sijaan hänen omat tunteensa olivat vähintäänkin ristiriitaiset. Hän ei erityisemmin pitänyt diskomusiikista, joka oli lisäksi aivan liian kovalla. Salissa oli kuuma, ja kaikkialla leijaileva paksu tupakansavu teki ilmasta vielä raskaamman ja kirveli silmiä. Remus vilkaisi vieressään olevaa pöytää, jossa istui kaksi miestä tuolit aivan lähekkäin toisiaan. Miehet suutelivat toisiaan ahneesti, ja Remus näki toisen miehistä pitävän kättään seuralaisensa jalkovälissä ja hivelevän tätä housujen päältä. Hän käänsi nopeasti katseensa toiseen suuntaan, jossa istui neljän miehen seurue. Yksi miehistä näytti jakavan jonkinlaisia pillereitä muille, jotka ottivat ne innokkaasti vastaan.
”Älä sitä nyt viinan kanssa vedä, menee pää sekaisin! On tässä vettäkin”, yksi miehistä sanoi toiselle.
”Eikö se ole juuri tarkoitus?” toinen vastasi, ja muut nauroivat.
Remus ajatteli kaipauksella heidän makuusaliaan ja omaa mukavaa vuodettaan, jossa voisi olla tällä hetkellä. Hetken ajan hän mietti, että lähtisi yksin pois, mutta hylkäsi ajatuksen. Ei hän voisi mitenkään palata takaisin Tylypahkaan ilman Siriusta, joten kai täällä oli nyt vain pakko vähän aikaa kestää. Remus jäi katsomaan täynnä olevan tanssilattian suuntaan, jossa ihmiset tanssivat innokkaasti lähellä toisiaan. Ilmeisesti nämä pitivät musiikista, tai sitten kappaleen sanoitus puhutteli, Remus totesi itsekseen.
You are the dancing queen
Young and sweet
Only seventeen…
Hän jäi katsomaan Siriusta, joka oli lähellä tanssilattian reunaa jonkin matkan päässä hänestä. Sirius tanssi hyvin, sikäli kuin hän nyt osasi asiaa arvioida, Remus huomasi ajattelevansa. Eikä hän näköjään ollut ainoa, joka oli sitä mieltä. Remus pani merkille aika monen miehen luovan pitkiä katseita Siriukseen… liian pitkiä. Yksi näistä, ilman paitaa oleva nuori mies, jonka tukka näytti niin oudolla tavalla vaalealta, että se oli luultavasti värjätty, siirtyi tanssimaan Siriuksen eteen ja yritti selvästi saada tämän huomion kiinnitettyä itseensä. Remus totesi helpotuksekseen, että kiinnostus oli yksipuolista, koska Sirius ei näyttänyt edes vilkaisevan miestä, vaan keskittyi pelkästään liikkumaan musiikin tahdissa. Blondia, kuten Remus tätä mielessään kutsui, ei kuitenkaan niin helpolla lannistettu. Tämä hivutti itsensä Siriuksen lähelle tuijottaen tätä hellittämättä, ja Remus näki miehen farkkujen etumuksessa selvän kohouman.
Remus nousi nopeasti pöydästä. Hän käveli tanssilattialle ja alkoi työntyä ihmisten välitse Siriuksen luokse.
”Minä olen David. Mikä sinun nimesi on?” Remus kuuli blondin sanovan Siriukselle.
”Sirius.”
”Ei kun ihan oikea nimi!” blondi sanoi nauraen.
Remus oli onnistunut pääsemään Siriuksen luokse. Sirius katsoi häntä yllättyneen ja blondi tympeän näköisenä.
”Eiköhän se ala riittää! Voisitko nyt tulla?” Remus huusi Siriukselle, että tämä kuulisi hänen äänensä musiikin ylitse.
Sirius ei tehnyt elettäkään lähteäkseen, vaan jatkoi tanssimista tuijottaen Remusta päättäväinen ja huvittunut ilme silmissään. Remus tajusi, että Sirius oli sillä tuulella, ettei hän saisi tätä millään pois tanssilattialta, ei ainakaan ilman tappelua. Vaikka hän tiesi pystyvänsä tarjoamaan Siriukselle halutessaan ihan tasavertaisen vastuksen, ajatus siitä ei miellyttänyt Remusta lainkaan. Toisaalta, jos hän ottaisi Siriuksen kanssa kunnolla yhteen, ehkä heidät molemmat heitettäisiin ulos täältä. Mutta entä jos he joutuisivatkin hankaluuksiin jästien viranomaisten kanssa? Hetken ajan Remuksen teki jälleen mieli kääntyä ja häipyä. Mutta ei, hän ei jättäisi Siriusta yksin tuon susilauman keskelle. Oivaltaessaan samalla ajatustensa koomisuuden Remus olisi halunnut puhjeta hysteeriseen nauruun. Mutta mitä hän oikein tekisi? Eikö tosiaan ollut mitään keinoa?
Blondi virnisti Remukselle voitonriemuisesti ja siirtyi taas hieman lähemmäksi Siriusta. Samassa musiikki vaihtui toiseen. Remus veti syvään henkeä ja puri hampaansa yhteen.
”Parinvaihto”, Remus tokaisi blondille, työntyi tämän ohitse suoraan Siriuksen eteen ja alkoi keinua musiikin tahdissa.
Remus ei ollut koskaan elämässään kokeillut diskotanssia, mutta hän huomasi nopeasti, ettei tässä tarvittu mitään muuta kuin rytmitajua. Ja sitä hänellä tuntui olevan ainakin sen verran, että se riitti tähän. Askeleilla ei ollut mitään väliä, ne sai vapaasti valita, kunhan liikkui musiikin mukana. Sirius hymyili Remukselle ilahtuneen näköisenä ja jatkoi tanssimista irrottamatta katsettaan hänestä. Remus totesi tyytyväisyydekseen, että blondi oli vetäytynyt nolostuneen näköisenä vähän kauemmaksi. Remus ajatteli, ettei tämäkään kappale ollut suorastaan hänen makuunsa, mutta musiikin keinuva rytmi oli jollain lailla mukaansatempaavaa.
Whether you´re a brother or whether you´re a mother
You´re stayin´ alive, stayin´ alive
Feel the city breakin´ and everybody shakin´
And we´re stayin´ alive, stayin´ alive…
He tanssivat vastakkain, ja Remus yritti parhaansa mukaan seurata Siriuksen liikkeitä. Tämä taas tuntui myötäilevän häntä ja katsoi häntä koko ajan silmiin. Remus ei voinut olla hymyilemättä Siriukselle huomatessaan, että Sirius ei vain tanssinut hänen lähellään, vaan selvästikin hänen kanssaan, ja Sirius hymyili takaisin. Remus ei osannut sanoa, pitikö hän tanssimisesta vai ei. Oli tämä nyt kuitenkin paljon parempi vaihtoehto kuin katsella vierestä, kuinka miehet yrittivät iskeä Siriusta.
Uusi kappale alkoi, ja Remus huomasi, että blondi työntyi jälleen heidän viereensä.
”Olisiko nyt minun vuoroni?” tämä sanoi katsoen Remusta haastavasti.
”Minä voisin tanssia sinun kanssasi”, Remus kuuli jonkun sanovan toisella puolellaan. Hän näki punatukkaisen paidattoman miehen, joka katsoi häntä suoraan silmiin ja hymyili leveästi.
Remus käänsi katseensa takaisin Siriukseen, ja näki tämän silmien välähtävän. Sirius ojensi Remukselle kätensä, ja hän tarttui siihen epäröimättä.
”Tule, mennään tänne!” Sirius huusi ja alkoi vetäytyä kauemmaksi väkijoukon läpi kiskoen Remusta perässään. Remus seurasi Siriusta ja kuuli selkänsä takana blondin äänen:
”Kundit hei, älkää viitsikö! On paljon hauskempi jakaa kuin omistaa!”
Heidän päästyään kauemmaksi Remus ei voinut olla nauramatta äskeisille sanoille, ja Sirius nauroi myös. He alkoivat tanssia vastakkain, ja Remus tajusi tämän musiikin olevan huomattavasti nopeampaa kuin mitä äsken. Sirius piti edelleen Remusta kädestä kiinni, ja Remus otti toisella kädellään kiinni Siriuksen vapaasta kädestä ajatellen, että nyt heidän väliinsä olisi kenenkään vaikea päästä. He liikkuivat aina samaan suuntaan niin, että kun Remus otti askeleen oikealle, Sirius siirtyi vastaavasti vasemmalle.
Daddy… daddy cool
Daddy… daddy cool…
Remus keskittyi liikkumaan kiivaassa rytmissä ja tunsi hikipisaran valuvan pitkin ohimoaan. Hän ja Sirius olivat niin lähekkäin, että aina välillä heidän polvensa hipaisivat toisiaan. Sirius katseli häntä silmät tuikkien, ja se sai Remuksen unohtamaan hetkeksi kaiken muun ympärillään. Oli vain Sirius ja hän ja musiikki. Sirius piti hänen käsistään lujasti kiinni ja katsoi häntä kiinteästi, ja Remus vastasi katseeseen tuntien miellyttävää jännitystä sisällään. Nyt hän alkoi ymmärtää, miksi Sirius oli sanonut tanssimisen olevan kivaa. Mutta Remus oivalsi samalla, että yksin tämä ei olisi tuntunut hänestä miltään. Tai kenenkään toisen kuin Siriuksen kanssa.
Sitten kappale vaihtui taas toiseen, aivan erilaiseen. Sen alkutahtien myötä tuntui yhtäkkiä siltä kuin koko salin tunnelma olisi sähköistynyt. Tanssilattialla oli jo ennestään paljon ihmisiä, mutta nyt sinne tuntui ryntäävän koko yökerhon väki. Remus tunsi väkijoukon puristavan häntä joka puolelta, ja hän piti Siriuksen käsistä lujempaa kiinni peläten heidän joutuvan eroon toisistaan. Kaikenlainen tanssiminen alkoi olla mahdotonta, pystyi hädin tuskin keinumaan paikoillaan. Ihmiset Remuksen ympärillä lauloivat musiikin mukana, ja Remus tajusi, että tällä kappaleella tuntui jostain syystä olevan näille jokin erityinen merkitys. Kun päästiin kertosäkeeseen, meteli ympärillä yltyi korviahuumaavaksi.
It´s fun to stay at the YMCA
It´s fun to stay at the YMCA
They have everything for you men to enjoy
You can hang out with all the boys…
Tungos ympärillä alkoi ahdistaa Remusta yhä pahemmin, ja hän olisi halunnut pois tanssilattialta enemmän kuin mielellään. Hän kuitenkin tajusi sen mahdottomaksi satojen ihmisten ympäröidessä heidät. Lukemattomat hajut tulvivat hänen nenäänsä, eivätkä ne kaikki olleet suinkaan miellyttäviä. Samassa Remus tunsi jonkun ottavan takapuolestaan kiinni ja puristavan sitä. Hän ärähti ja kääntyi valmiina lyömään tekijää, mutta tajusi lähellään olevan ainakin kymmenkunta mahdollista syyllistä. Sirius katsoi häntä huolestuneen näköisenä.
”Mikä on?” Sirius huusi hänelle.
”Joku lähenteli…” Remus huusi takaisin, ja Sirius tuntui heti oivaltavan, mistä oli kyse.
”Odota… käännytään näin…” Sirius huusi, ja Remus tajusi Siriuksen irrottavan otteensa hänen käsistään ja ottavan saman tien häntä hartioista kiinni. Sirius käänsi hänet niin, että hän oli nyt selkä Siriusta vasten. Tämä kietoi käsivartensa Remuksen ympärille ja piti häntä lähellään suojaten omalla vartalollaan, kun he keinuivat yhdessä musiikin tahdissa. Remus saattoi aistia Siriuksen lämpimän hengityksen niskassaan, ja tunsi Siriuksen läheisyyden myötä olonsa huomattavasti mukavammaksi ja turvallisemmaksi kuin vielä hetki sitten.
”Nyt ne sitten kähmivät sinua”, Remus kääntyi sanomaan Siriukselle ja tajusi tämän kasvojen olevan aivan lähellä omiaan. Jostain syystä se sai aikaan lämpimän tunteen Remuksen sisälle.
”Pääasia, etteivät sinua”, Sirius vastasi ja hymyili Remukselle.
Remus rypisti kulmiaan hämmentyneenä. Hänestä molemmat vaihtoehdot olivat yhtä huonoja, ja hän olisi halunnut kysyä Siriukselta, mitä tämä sillä tarkoitti, mutta keskustelu heitä ympäröivässä metelissä oli mahdotonta.
Samassa musiikki ja tunnelma tanssilattialla muuttuivat jälleen, mutta ihan eri tavalla kuin aiemmin. Rytmit olivat kadonneet, ja niiden sijaan kuului haikea kitaran ääni. Värivalot olivat lakanneet vilkkumasta, ja tanssilattia oli yhtäkkiä valaistu himmeän punaisella. Remus oivalsi hämmästyksekseen, että iso osa tanssijoista poistui lattialta, ja siellä oli taas tilaa. Sirius oli irrottanut otteensa hänestä, ja Remus kääntyi Siriukseen päin. Kaikki muut heidän ympärillään olivat nyt pareittain ja pitivät tiiviisti toisistaan kiinni… kaikki paitsi hän ja Sirius. He seisoivat vastakkain ja tuijottivat toisiaan. Remus näki Siriuksen katsovan häntä jännittyneen näköisenä, ja tämän kasvoilla oli ilme, jonka Remus oli nähnyt vain kerran aikaisemmin, mutta milloin? Samassa hän muisti, että Sirius oli näyttänyt tuolta silloin, kun heillä oli ollut se paha riita melkein kaksi vuotta sitten. Silloin täysikuuyön jälkeen, kun Sirius oli huijannut Kalkaroksen Rääkyvän röttelön salakäytävään…
Jokin Siriuksen katseessa sai aikaan voimakkaan tunteen Remuksen sisälle. Hän liikahti lähemmäksi, kietoi kätensä Siriuksen vyötärön ympärille, ja veti tämän itseään vasten. Sirius hengähti helpottuneen oloisena, ja Remus tunsi Siriuksen kietovan kätensä hänen kaulansa ympärille ja painautuvan lähemmäksi. He alkoivat keinua yhdessä hitaasti musiikin tahdissa.
On a dark desert highway
Cool wind in my hair
Warm smell of colitas
Rising up through the air…
Sillä hetkellä Remuksesta tuntui kuin hänen kaikki ajatuksensa olisivat kadonneet. Hän tajusi vain, miten hyvältä tuntui pitää Siriuksesta kiinni… miten hyvältä Siriuksen vartalo tuntui hänen omaansa vasten. Ja hän tajusi myös, että Siriuskin piti heidän läheisyydestään yhtä paljon kuin hän, sen tunsi tämän olemuksesta, kosketuksesta, kaikesta. Tunne siitä oli pyörryttävä… kaiken täyttävä… ihmeellinen. Ihana. Tätä, juuri tätä Remus oli halunnut niin kauan, vaikka ei ollut halunnut aina myöntää sitä edes itselleen. Hän oli ollut niin varma siitä, ettei Sirius voisi ikinä tuntea häntä kohtaan samalla tavalla. Ja nyt kaikki oli yhdessä hetkessä muuttunut.
Miten kauan siitä oli, kun Sirius oli alkanut olla hänelle niin paljon enemmän kuin paras ystävä? Muutos oli tapahtunut niin vähitellen, ettei Remus osannut sanoa varmasti, koska se oli alkanut. Mutta se, että Sirius ajatteli hänestä samoin… se oli jotain, joka tuntui vieläkin ihan mahdottomalta uskoa. Silti hänellä oli siitä elävä todiste sylissään, itseään vasten. Sillä hetkellä Remus oivalsi, miksi Sirius oli hänen mielestään käyttäytynyt joskus kummallisesti. Hän oli aina välillä huomannut Siriuksen katsovan häntä pitkään, eikä ollut ymmärtänyt syytä siihen. Ja joskus oli tuntunut siltä kuin Sirius olisi ollut aikeissa sanoa hänelle jotain tärkeää, mutta olikin sitten pysynyt hiljaa, tai alkanut puhua nopeasti jostain muusta. Nyt vasta Remus ymmärsi syyn. Ajatus siitä tuntui täyttävän hänen sydämensä ja sisimpänsä kokonaan.
Remus olisi halunnut sanoa Siriukselle niin paljon, mutta tiesi ettei pystyisi puhumaan, ei sillä hetkellä. Sen sijaan Remus tiivisti hieman otettaan Siriuksesta yrittäen kertoa tälle kosketuksellaan sen, mitä ei sanoilla voinut. Sirius ei vastustellut, vaan päinvastoin tämä painautui entistäkin lähemmäksi häntä. Remus huomasi ajattelevansa, että Siriuksen vartalo sopi niin hyvin hänen omaansa vasten. He olivat lähes saman pituiset, itse asiassa Remus oli hieman Siriusta pidempi, vaikka tämä ei suostunut myöntämään sitä. Remus tunsi Siriuksen hiusten kutittavan poskeaan, ja hän saattoi aistia Siriuksen tutun tuoksun. Se oli aina ollut hänestä miellyttävä, mutta koskaan ennen hän ei ollut tuntenut sitä näin läheltä. Remus tajusi Siriuksen silittävän toisella kädellään hänen tukkaansa, ja se sai aikaan ihanaa väreilyä pitkin hänen selkäänsä.
Remus tajusi, että kappale alkoi loppua, ja tunsi itsensä suunnattoman pettyneeksi. Ehkä myös sen vuoksi, että ensimmäistä kertaa sinä iltana Remus oli kuullut musiikkia, josta todella piti. Mutta ennen kaikkea siksi, että kun hän oli nyt saanut Siriuksen syliinsä, hän ei olisi halunnut millään luopua tästä. Musiikki vaihtui uuteen, mutta Remus tajusi ilokseen, että tämä toinenkin oli hidas. Eikä heidän tarvinnut vielä irrottautua toisistaan.
Time, it needs time
To win back your love again
I will be there
I will be there…
”Remus…” Sirius kuiskasi ja liikahti niin, että heidän kasvonsa olivat aivan vastakkain. Remus tuijotti hetken lumoutuneena Siriusta silmiin, jotka katsoivat häntä täynnä tunnetta, ja nojautui hieman eteenpäin. Sirius teki samoin, ja heidän huulensa painuivat yhteen. He suutelivat toisiaan ensin varovaisesti, mutta koko ajan halukkaammin. Se tunne, minkä Siriuksen huulet hänen omillaan saivat aikaan, oli Remuksesta pyörryttävä… uskomaton. Parempi kuin mikään oli koskaan ollut. Sirius… Sirius… Sirius… Remus ajatteli heidän suudellessaan ja maistellessaan toisiaan. Tämä ei voinut olla totta, hänen oli pakko uneksia. Mutta ei hän olisi osannut missään unelmissaan kuvitella sitä, miltä heidän kosketuksensa tuntui, ja millaisia kipinöitä se sai aikaan hänen sisälleen.
Remuksen mielessä kävi, voisiko hän ikinä saada Siriuksen suutelemisesta tarpeekseen? Luultavasti ei. Eikä Siriuksellakaan tuntunut olevan mitään kiirettä lopettaa tätä. Hän tajusi Siriuksen kietovan kätensä nyt hänen vartalonsa ympärille, ja Remus kiersi kätensä vuorostaan Siriuksen kaulalle ja hartioille. Suudelma jatkui, ja Remus tunsi Siriuksen hyväilevän hänen selkäänsä ja pitävän hänet tiiviisti lähellään. Remuksen mieleen tuli ajatus siitä, että hän ei edelleenkään voinut sanoa suorastaan viihtyvänsä tässä paikassa. Yhtä asiaa hän kuitenkin arvosti täällä suuresti. Hän ei olisi koskaan voinut kuvitellakaan olevansa Siriuksen kanssa sylikkäin ja suutelevansa tätä näkyvästi väkijoukon keskellä. Mutta täällä, tänä iltana, se ei herättänyt mitään huomiota, eikä kukaan pitänyt sitä outona.
You should give me a chance
This can´t be the end
I´m still loving you
I´m still loving you…
Kappale alkoi olla lopullaan, kun Remus irrottautui hitaasti Siriuksen huulilta ja jäi katsomaan tätä. Sirius hymyili hänelle, ja Remus vastasi hymyyn. Hänellä oli kuitenkin yksi asia mielessään, ja hänestä tuntui, että hänen oli pakko saada sanoa se heti.
”Sirius?”
”Niin?”
”Minä en halua… en voi… jakaa sinua näiden ihmisten kanssa. Tai kenenkään kanssa”, Remus sanoi katsoen Siriusta vakavana.
Sirius naurahti hänen sanoilleen ja katsoi Remusta lämmin ilme silmissään.
”Minä haluan sinut… vain sinut. En halua, enkä ole koskaan halunnut ketään muuta. Sen takiahan minä…” Sirius sanoi ja jätti lauseensa kesken.
”Mitä?”
”Ei sillä ole väliä nyt… kerron joskus myöhemmin.”
Remus tuijotti Siriusta liikuttuneena, ja vähitellen tämän sanat tuntuivat uppoavan hänen tajuntaansa. Hän tunsi palan kurkussaan ja yritti hillitä itseään, mutta tajusi kyyneleen valuvan poskeaan pitkin. Hän tunsi Siriuksen suutelevan sen pois ja vetävän hänet lujasti itseään vasten. Remus sulki silmänsä ja piti Siriuksesta kiinni, ja vähitellen hänen sisällään oleva tunnekuohu asettui ja muuttui onnelliseksi lämmöksi.
Musiikki muuttui taas, mutta uusi kappale oli jälleen hidas. He suutelivat taas, ja se tuntui Remuksesta yhtä ihanalta kuin äsken. Ehkä vieläkin paremmalta, koska nyt hänen huolensa oli poissa.
Nights in white satin
Never reaching the end…
Kappaleen sanat tunkeutuivat Remuksen tajuntaan, ja vähitellen hän alkoi aistia yhä selvemmin sen, miltä Siriuksen vartalo hänen omaansa vasten tuntui. Heidän lantionsa olivat vastakkain, kiinni toisissaan, ja Remuksen ajatukset tuntuivat keskittyvän yhä enemmän sinne. Hänen mieleensä tuli kuva yöstä, lakanoista, ja hänestä ja Siriuksesta yhdessä niiden välissä. Remus tunsi lämmön vatsanpohjassaan ja yritti rauhoittaa itseään ja ajatella jotain muuta, mutta Siriuksen huulten kostea ja hyvää tekevä kosketus hänen omillaan ei varsinaisesti auttanut asiaa. Remus tiesi, että heidän ollessaan näin lähekkäin Sirius tuntisi hänen reaktionsa saman tien. Remus arveli, että Sirius tuskin pahastuisi, mutta koska he olivat vielä hetki sitten olleet päällepäin vain ystäviä, siinä oli jotain, joka nolotti Remusta. Siriuksen ajatukset tuntuivat kulkevan samoja ratoja, koska tämä vetäytyi hitaasti suudelmasta ja jäi katsomaan häntä.
”Kuutamo, minä voisi olla sinun kanssasi näin vaikka koko illan. Mutta tiedätkö… tämä alkaa olla kiusallista… mukavalla tavalla…” Sirius sanoi katsoen häntä merkitsevän näköisenä.
Remus alkoi nauraa, ja Sirius nauroi myös.
”Joo, niin alkaa”, Remus sanoi onnellisena. Hän oivalsi sillä hetkellä, ettei hänen tarvitsisi ujostella Siriuksen kanssa mitään. Ei nyt, eikä myöhemminkään.
”Tanssitaanko tämä loppuun ja lähdetään sitten?” Sirius kysyi.
”Tehdään niin.”
Musiikki vaihtui. Uusi kappale olikin jälleen nopea, ja tanssilattialle alkoi tulla lisää väkeä. Remus vetäytyi vastahakoisesti irti Siriuksesta, ja he lähtivät käsi kädessä tanssilattialta kohti salista pois vievää käytävää. Salin reunalla Siriukseen aiemmin huomionsa kiinnittänyt blondi nojasi seinään punatukkaisen miehen kanssa ja vislasi nähdessään heidät.
”Eihän me tiedetty, että se oli noin vakavaa. Onnea vaan!” blondi huusi heille.
Remus vilkaisi Siriusta huvittuneena, ja tämä vastasi katseeseen kohottaen kulmiaan. He kävelivät pitkän käytävän, portaikon ja eteistilan läpi ja poistuivat ulko-ovesta. Heidän päästyään kadulle Remus irrotti kätensä Siriuksen kädestä tuntien olonsa haikeaksi.
”Koulussa on aika vähän tilaisuuksia olla kahdestaan”, hän sanoi hiljaa Siriukselle heidän kävellessään katua pitkin.
”Kyllä me jotain keksitään. Ja sitä paitsi koulu loppuu muutaman viikon päästä”, Sirius vastasi katsoen Remusta hymyillen.
”Ehkä mennään tuonne vielä uudelleen joku maanantai-ilta yhdessä, kun koulu on loppunut. Jos sinua huvittaa taas tanssia”, Remus sanoi nauraen.
”Enpä tiedä, haluanko. Tuntui, että sinua sai olla koko ajan vahtimassa, kun joku yritti iskeä”, Sirius sanoi rypistäen kulmiaan, mutta tämän silmät tuikkivat iloisesti.
”Eikä vain minua”, Remus totesi katsoen Siriusta kiinteästi.
”Mennään mieluummin jollekin rock-klubille. Parempaa musiikkia. Siellä ei kylläkään voi tanssia”, Sirius sanoi katsoen Remusta lämpimästi.
He kävelivät pari korttelia eteenpäin, kunnes tulivat kapealle kujalle, jossa ei näkynyt ketään. He kääntyivät sinne ja vetäytyivät ovisyvennyksen suojaan, ja Sirius veti Remuksen lähelleen. Remus tunsi Siriuksen huulet omiaan vasten, ja suuteli tätä vielä kerran halukkaasti, kunnes he kaikkoontuivat yhdessä Tylyahoon.
***
Seuraavana päivänä James veti Siriuksen syrjään heidän ollessaan menossa lounaalle.
”No? Onnistuiko se?” James kysyi matalalla äänellä katsoen uteliaana Siriusta.
”Mitä luulisit?” Sirius sanoi vastaten Jamesin katseeseen huvittuneena.
”Jos tietäisin, en kai kysyisi tätä sinulta, vai mitä? Koko aamupäivän sinä olet katsellut Remusta pitkään, kun luulet ettei kukaan huomaa, ja Remus tekee sitä samaa. Ihan niin kuin jo viimeiset pari vuotta. Mutta oletteko te nyt…”
”Yhdessä? Joo, ollaan”, Sirius sanoi pystymättä estämään hymyn leviämistä kasvoilleen.
James läimäytti Siriusta hartioille ilahtuneen näköisenä.
”No lopultakin! En olisi ikinä uskonut, että sinun mieletön suunnitelmasi onnistuisi. Olin aivan varma, että kun Remus tajuaa, millaiseen paikkaan olet mennyt, hän toteaa, että nyt saa riittää näiden sinun hölmöilyjesi kanssa, ja häipyy saman tien. Ajattelin, että et ehdi paikata välejäsi Remuksen kanssa ennen koulun loppua, etkä saa enää toista tilaisuutta. Sen takia yritin tosissani saada sinut luopumaan koko jutusta.”
”No, niin ei onneksi käynyt. Ja kiitos, kun hoidit oman osuutesi, niin kuin sovittiin. Sait Remuksen tulemaan”, Sirius sanoi nyökäten tyytyväisenä Jamesille.
”Ei sinulta rohkeutta puutu, se täytyy myöntää. Mutta olihan tuo sinun ideasi aika mielikuvituksellinen. Eikö olisi ollut yksinkertaisesti helpompaa kertoa suoraan Remukselle, mitä ajattelet hänestä?”
”Olisi varmaan ollut. Mutta James, jossain se minunkin rohkeuteni raja kulkee.”
