HP: Lemmentunnustus (L-O-V-E), Tonks/Remus, S, söpöilyromantiikkaa

[Fiorella]

Nimi: Lemmentunnustus (Nat King Cole: L-O-V-E)
Kirjoittaja: Fiorella
Ikäsuositus: S
Tyylilaji: Söpöily-fluff-romantiikka
Pari: Tonks/Remus
Vastuuvapautus: Alkuperäisen kappaleen oikeudet kuuluvat sen tekijöille, Potterhahmot omistaa Rowling, minä vain vilkkaan mielikuvituksen ja joutilasta aikaa kirjoittaa. 
A/N: Sisältää kliseitä tyyliin menneen ajan elokuvat, kuin myös tytöttelyasennetta, joka ehkä ei nykyaikaan sovi, mutta tälle parille oikeastaan istuu ihan hyvin, tai Remukselle ainakin.  Loppusoinnut voisivat olla paremmatkin, mutta jospa ne tällaiseen hetken tunnelmasta syntyneeseen sanoitukseen kelpaisivat?



Lemmentunnustus


Mustavalkoinen vanhanajan elokuvan tunnelma vallitsee. Kaksi kiltalaista kohtaa Feeniksin killan loppuaikoina. Nuoren aurorin hiukset riippuvat lattean harmaina, mutta silmissä on pitkästä aikaa eloa hänen kohdatessaan salaisen ihastuksensa, jonka kanssa on jo kauan tehnyt työtä Killan parissa. Partioidessaan he ovat joutuneet piiloutumaan yhdessä seinäsyvennyksen suojiin. Rakastetun läheisyys kirvoittaa naisesta esiin lemmentunnustuksen. 

Tonks:

Rakkauteni ehkä aistitkin…
Kunpa katsoisit mua takaisin!
Niin oon kauan sua
ihastellut hiljaa…
Nyt on tullut aika minun tunteet paljastaa!

Rakkauteni sulle annan, joo,
jos et vastahankaan aina oo!
Et oo liian vanha!
Köyhyytes ei haittaa lainkaan,     
rinnallasi onnen saan.


* * trumpettisoolo * *

Naisen heränneet toiveet virittävät suortuviin kihartuvaa liikettä ja vaikka kohtaus on mustavalkoinen, hento menneen ajan vanharoosa erottuu utuisena sävynä niiden latvoissa. Mies unohtaa valvontatehtävänsä, tarttuu kohonneisiin käsiin, jotka koettavat estää häntä keskeyttämästä sanatulvaansa, ja vastaa epätoivoa kuultavin sanoin saatuaan viimein puheenvuoron.

Remus:

Tyttö kulta, kunpa tietäisit,
mahdoton tää myös mun toiveeni!
Sinut nähdä voisin 
pikku vaimonani…
Mutta maassa kun on sota-aika kauheimmillaan!

Nytkö mutruun vääntyy suppusuu?
Miksei itkusta jo loppu tuu?
Pyyhin kyyneleesi!
Sinä rakas ihanainen,
en voi sua vastustaa!

Suutelee tyttöä oikein vanhaan malliin.

En voi sua vastustaa!

Suutelee vielä uudelleen.

En voi sua vastustaa!


* * trumpetti päättää kohtauksen * *

Pariskunta kietoutuu hellään halaukseen ja hetkeksi aikaa epävarmuus ja sodan uhka katoavat kaukaisuuden hämärään.

* The End *

[Lizlego]

Mä kun vanhastaan rakastan mustavalkoisia leffoja, vaikkakin niissä aina tupakoidaan, joten se tästä onneksi puuttui.  Mut siis sen aikainen romantiikankuvaus uppoaa johonkin minussa ja tässä kävi samoin, vaikka osa minua ärtyy siitä, että aina se mies on vanhempi ja tyttö on nuorempi. Niissä vanhoissa leffoissakin oli usein se asetelma enkä muistaakseni silloin sitä edes ajatellut, mutta nykyään se pistää enemmän silmään. Tytöttelyasenne kuuluu ehdottomasti tuohon aikakauteen. Tää sopii sitäpaitsi siihen, että Pottereissa oli niin konservatiivinen maailma että olisi ihan hyvin voinut olla tuo aikakausikin. Kyllä mä ainakin tällä aika hyviin romanttisiin tunnelmiin pääsin.  Sitäpaitsi tässä tuli olennainen tämän parin ongelma: ikäero, köyhyys, sota-aika.


Ai niin, ja sitten tuo loppu on kanssa tunnistettava, että noinhan se menee!

[Pahatar]

Olipa tämä ihastuttava! Täytyy sanoa, että kun luin tämän ensin nopeasti aamulla puhelimella ilman taustamusiikkia, oli vähän vaikea päästä tuohon vanhanajan tunnelmaan. Nyt tietokoneella L-O-V-E  taustalla se onnistuikin jo paljon paremmin, ja saattoi nähdä nämä kaksi mustavalkoisessa elokuvassa edessään.

Tämä oli hirveän hauska idea ja tykkäsin kaikesta: riimityksistä, tunnelmasta, henkilöistä. Siitäkin huolimatta, että vaikka minun on ollut aina vähän vaikeaa nähdä Tonks ja Remus yhdessä, niin canonin mukaista kuin se onkin, tässä tunnelma oli niin ainutkertainen, että edes se ei haitannut. Todella ihana ja lämminhenkinen juttu, tätä olisi ollut kiva lukea vielä pitempäänkin. Toisaalta kun idea tässä oli näin erilainen, niin tämän pituus oli siihen nähden juuri sopiva. Ja loppu hivelevän romanttinen. Kiitos paljon tästä!

[Paquette]

Tämä olikin mielenkiintoinen toteutus, en ole vastaavaa lukenut. Kappale luo oivallisesti sopivan tunnelman, vaikka en lukiessa saanutkaan trumpettisooloa sovitetuksi oikeaan kohtaan. Parituksesta minulla ei sinänsä ole mitään mielipidettä, mutta ainakin tällaiseen vanhanajan tunnelmaan se taipuu hyvin. Ylipäätään tässä oli hienosti onnistuttu yhdistämään velhosota meidän maailmamme viime vuosisadan sota-ajan kuvastoon. Kiitoksia näin jälkikäteen, vaikka luin tämän(kin) kyllä jo silloin lähes vuosi sitten.

[Fiorella]

Myöhäinen kiitos kaikille! <3 Tämä on niin vanha teksti, että en muista, mutta kyllä se ainakin kirjoittaessani meni tuon linkitetyn kappaleen mukaan, sanoisin. 

[zilah]

Voi, ihana pikku tarina! <3 Tonks/Remus on kaunis pari, vaikka enemmän tuleekin luettua HP- ficcejä slashparituksilla. Pitäisi lukea enemmänkin, kun kerran näin kauniita tarinoita löytyy. Kiitos tästä! <3


zilah

[Fiorella]

Voi miten ihana kommentti, kiitos zilah! <3