Nimi: Tie tuomarin sydämeen
Ikäraja: K-7
Vastuuvapaus: J. K. Rowling on luonut hahmot, joilla leikin saamatta rahallista korvausta
Muuta huomioitavaa: Osallistuu
realityhaasteeseen. Tästä katosi vähän punainen lanka kesken kaiken, mutta haluan tästä jo kumminkin eroon. En halua loukata minkäänlaisen musiikin ystäviä.
Tie tuomarin sydämeenUrheiluhallin käytävillä kuhisi ihmisiä ja ilmassa haisi hiki, hajusteet ja kurkkupastillit. Sirius tarkkaili kilpailijoitaan kevyen kiinnostuneena, ja mitä enemmän hän näki, sitä luottavaisemmaksi hän tuli omiin mahdollisuuksiinsa. Sietämätön jännitys paistoi useimpien kokelaiden kasvoilta, ja huomattava epävireisyys kuului monista ilmoille luikautetuista laulunpätkistä. Vaikka Sirius oli mukana ainoastaan vedonlyönnin takia, oli hän harjoitellut sen verran huolella, että tiesi
The sun ain’t gonna shine anymoren irtoavan moitteetta sekä ala- että ylä-äänten osalta.
Toimittaja ja kuvaaja kulkivat kilpailijoiden joukossa poimimassa joitakin heistä erilliseen haastatteluun. Nainen oli luonut Siriukseen pitkän kiinnostuneen katseen, johon tämä oli vastaukseksi väläyttänyt hurmaavan hymyn. Hän oli melko varma, että haastattelupyyntö tulisi pikapuoliin.
Sirius harkitsi vessassa poikkeamista, kun Bellatrix ilmestyi hänen viereensä kysymään, minkä esiintymisnumeron hän oli saanut.
”Mihinkäs sinä Cissyn jätit?” Sirius kysäisi.
”Arvaa.” Bellatrix irvisti.
”Joku jätkä?”
”Jep. Ja minkälainen! Tiesin että Cissyllä ei ole juurikaan makua, mutta tämä on jo pohjanoteeraus.”
Bellatrix tarttui Siriuksen käsivarteen ja veti hänet mukaansa. ”Tule ja näe omin silmin.”
He pujottelivat ihmisten lomitse käytävän toiseen päähän, jossa Sirius ensin kuuli Narcissan heleän naurun. ”Katso nyt mikä pelle!” Bellatrix sanoi osoittaen sisarensa keskustelukumppania, jonka Sirius vasta silloin näki kahden teinitytön siirryttyä heidän välistään. Mies oli varsin silmiinpistävä ilmestys pitkässä platinanvaaleassa tukassaan ja kimaltavassa asussaan, josta erityisesti erottuivat valtavan korkeat myrkynvihreät tolppasaappaat ja musta viitta, jota koristi kuva pääkallosta ja käärmeestä. Sivummalla seisoivat ilmeisesti muut yhtyeen jäsenet, sillä he olivat samaan tyyliin pukeutuneita, mutta hieman vähemmän kimaltavia.
Sirius purskahti heidät nähdessään nauruun. ”Aika paha kyllä! Glam metallia?”
”En tiedä, eikä kiinnosta”, Bellatrix sanoi. ”Jotain karmeaa kaupallista humppaa joka tapauksessa. Et arvaa mikä bändin nimi on?”
Sirius kohotti kulmiaan kysyvästi, ja Bellatrix puuskahti: ”Lucius ja Kuolonsyöjät!”
”Kuulostaa tosiaan hieman humppaorkesterilta.”
”Älä muuta sano.”
Sirius rypisti otsaansa ja katsahti Bellatrixiin pilke silmissään. ”Täytyy sanoa, että myös ’Cissy ja Bella’ kuulostaa melko viihteelliseltä duolta.”
”Tietenkin, sehän on juuri meidän jutun juju! Nätit nimet, nätit naamat ja synkkää, rosoista, todella epäkaupallista musaa.”
”Jep. Toki.”
Bellatrix katsoi hermostuneena kelloa, huomasi heidän koelauluvuoronsa lähenevän ja meni päättäväisesti irrottamaan Narcissan uuden tuttavuuden seurasta. Sirius lähti maleksimaan toiseen suuntaan, eikä viitsinyt teeskennellä hämmästynyttä, kun haastatteluryhmä puhutteli häntä.
Haastattelua mentiin tekemään hallin takapihalle, tarkasti rajattuun paikkaan, josta näkyi kaupungin siluettia, mutta ei roskakatoksia. Siriusta kuvattiin ensin muutamasta kulmasta kävelemässä ja katselemassa kaukaisuuteen, ennen kuin hän asettui varsinaiseen haastatteluun. Naistoimittaja pyysi häntä kertomaan jotain lapsuudestaan ja Sirius aloitti tarkemmin miettimättä: ”Meillä kotona oli niin sanotusti puitteet kunnossa, iso talo ja kaikkea, mutta lämpöä ei vanhemmilta juuri herunut. Isä oli ankara ja etäinen ja äiti kylmä ja vaativa.”
Sirius vaikeni hämmästyneenä siitä, että oli tullut kertoneeksi osapuilleen totuuden. Toimittaja kallisti päätään ja päästi empaattisen äännähdyksen, mikä provosoi Siriuksen jatkamaan eri linjalla.
”Yhtenä päivänä vähän alle kymmenvuotiaana satuin äidin makuuhuoneen ovelle. Hän oli unohtanut lukita sen, ja kurkistin sisään, koska siellä soi musiikki. Julkisesti meillä ei koskaan kuunneltu musiikkia, eikä minulla ollut aavistustakaan, että äidillä oli levysoitin. Veikkaan että hän piti sen salassa isältäkin. Silloin kuitenkin näin äidin kuuntelevan selvästi liikuttuneena jotain vanhaa iskelmää ja jopa laulavan mukana. Aika kauniisti itse asiassa. Sen jälkeen kyttäsin aina tilaisuuksia, kun äiti oli jättänyt oven auki eikä ollut kotona, ja pääsin itse kuuntelemaan hänen levyjään. Niiden mukana myös minä opettelin laulamaan. Joskus jouduin poistumaan huoneesta aika kiireellä ja olen varma, että äiti tajusi minun olleen siellä. Hän ei kuitenkaan sanonut mitään ja luulen, että hän jätti sen jälkeen silloin tällöin joitain levyjä nimenomaan minua varten esille. Koen, että näiden hetkien myötä saavutin häneen jonkinlaisen yhteyden, jota hän ei syystä tai toisesta muuten kyennyt minuun luomaan.”
Siriuksen kertomusta seurasi muutaman sekunnin hiljaisuus. Sitten toimittaja ja kuvaaja kumartuivat toistensa puoleen vaihtamaan jokusen sanan kuulumattomalla äänellä. Kuvaaja alkoi uudelleen tarkentaa Siriuksen kasvoihin ja toimittaja sanoi: ”Oikein koskettavaa. Saisiko vielä vähän kyyneltä silmäkulmaan ja jos vaikka lähettäisit tähän loppuun suoraan terveisiä äidillesi.”
Sirius nauroi. ”Ei saisi enkä lähetä. Ja arvaa mitä, puhuin äsken täyttä paskaa. Mutsi on järkyttävän epämusikaalinen, eikä laula kuin korkeintaan kovassa huppelissa. Kauheaa epävireistä määkymistä. Hän ei katso tätä ohjelmaa, ja jos sattuisi katsomaan, niin toivomani terveiset saa päätellä itse.”
Toimittaja tuijotti Siriusta järkyttyneenä ja loukkaantuneena. Sitten hän näytti kokoavan itsensä ja sanoi viileään sävyyn: ”Me luonnollisesti pidämme itsellämme täyden päätäntävallan siitä, mitä osia tästä haastattelusta mahdollisesti näytetään ruudussa.”
”Luonnollisesti.” Sirius väläytti pienen hymyn ja sanoi vielä: ”Sori”, ennen kuin poistui vikkelästi haastatteluryhmän seurasta.
Sisälle päästyään hän melko pian huomasi Bellatrixin ja Narcissan, joiden välillä vallitsi kireä tunnelma.
”Emme päässeet jatkoon”, sanoi Narcissa äänellä, jossa ei juurikaan ollut kuultavissa pettymystä. Hän katseli kaiken aikaa etsien ympäri hallia.
”Ja se on täysin tuon syytä”, Bellatrix sanoi. ”Hänellä on pää pilvissä ja esitys oli aivan liian kevyt ja höttöinen. Biisin ydin ei välittynyt siitä yhtään.”
”Tai ehkä se vain ei ole kovin hyvä.” Narcissa puhui vaimealla äänellä, mutta Bellatrix reagoi hänen sanoihinsa terävästi.
”Mikä ei ole kovin hyvä?”
”Biisi”, Narcissa sanoi kuuluvammin ja loi sisareensa uhmakkaan katseen. ”Minusta
Would you mind if I torture you into insanity on huono biisi.”
”Vai sitä mieltä sinä olet?” Bellatrixin äänessä oli aavistus loukkaantumista ja riidanhalua, mutta sitten hän naurahti ja sanoi kevyesti: ”No onneksi et ole vastuussa meidän taiteellisesta linjastamme.”
Hän kääntyi Siriuksen puoleen ja aloitti: ”Haluatko kuulla millaisia tyyppejä tuomarit ovat?” Narcissa vaati kuitenkin sisarensa huomion jälleen itseensä.
”Bellatrix”, hän sanoi päättäväisesti. ”Minä eroan tästä yhtyeestä. Varmaan huomasitkin, että Lucce ja Kuolarit pääsivät jatkoon. Heissä on hirveästi kaupallista potentiaalia. Minä liityn heihin ja me alamme tehdä rahaa. Sinä voit aivan keskenäsi tehdä sitä taidettasi.” Narcissa latasi viimeiseen sanaan huomattavan määrän ivaa ja lähti kävelemään kohti Luciusta, joka oli ilmaantunut aulan toiselle seinustalle. Tämä näki myös Narcissan ja vaappui häntä vastaan huterin askelin liian korkeissa kengissään.
Bellatrix katseli sisarensa perään paikalleen jähmettyneenä suu raollaan. Sitten hän kivahti: ”Lucce ja kuolarit! Jos sinä menet mukaan niin pikemminkin Tussu ja kielarit!” mutta Narcissa ei enää ollut kuuloetäisyydellä. Bellatrix kääntyi takaisin serkkunsa puoleen ja mutisi: ”Omapa on asiansa, jos hän on mieluummin bändäri kuin artisti.”
Sirius kohotti hieman kulmiaan ja sanoi: ”Sinulta meni sitten jatkopaikka sivu suun ja bändi alta. Ei ihan nappionnistuminen.”
Bellatrix oli kuitenkin jo koonnut itsensä. ”Paljon parempi näin. Tässä ohjelmassa menestyvät valtavirran mukana uivat keskinkertaisuudet, eivätkä minun biisini oikeastaan sovi duettoina esitettäväksi. Minulla on jo suunnitelmat valmiina. Olen kuullut ihan uudesta levy-yhtiöstä, jonka profiiliin sovin täydellisesti. Sitä johtaa yksi Tom, kuulemma vähän outo tyyppi, mutta tekee todella kovaa kamaa, kunnon avantgardea. Hänellä on hakusessa Lydia Lunch -tyyppinen artisti, enkä usko että minua parempaa löytyy.”
”Bella Breakfast?” ehdotti Sirius vakavalla naamalla.
Bellatrix puri huultaan mietteliäästi ja tajutessaan Siriuksen vitsailleen sanoi aavistuksen punastuneena: ”Ei todellakaan, minähän en ole kenenkään kopio, olen täysin originaali.”
”Ilman muuta. Mutta olit kertomassa jotain tuomareista?”
”Aivan! Aika sekalainen joukko, mutta vanhempi ukko taitaa todellisuudessa olla diktaattori, jonka mielipide ratkaisee. Se on ulkoisesti sellainen melko tyypillinen vanha levy-yhtiöhomo, vähän kuin Elton Johniksi pukeutunut joulupukki. Esittää herttaista höperöä ja puhuu pehmeitä, mutta on ihan taatusti liikeasioissa kivenkova ja todennäköisesti pervo. Saattaa hyvinkin raiskata nuoria poikia joutohetkinään. Nutturapäinen laulunopettaja on luullakseni harmiton tyyppi, vähän takakireä, mutta pohjimmiltaan pehmo ja huumorintajuisempi kuin miltä näyttää. Uskon että hän olisi voinut lämmetä meille, jos olisimme saaneet vetää vielä toisen biisin. Se kolmas, nuori sälli, jäi minulle arvoitukseksi. Näytti siltä, ettei olisi halunnut olla siellä, mutta minusta tuntui, että hän saattoi tykätä meistä, mutta ei päässyt sanomaan mielipidettään.”
Bellatrix vaikeni, mutta jatkoi pian katsoen samalla Siriusta arvioivasti. ”Pelkäänpä, että sinä sovit heidän kaikkien makuun. Saat mokata aika pahasti, jos haluat olla pääsemättä jatkoon. Minä pidän tietysti peukut pystyssä, että et pääse.”
”Tsempit vain sinullekin levy-yhtiön etsintään”, Sirius sanoi ja Bellatrix poistui kättään heilauttaen.
Siriuksen lauluvuoro oli jo käsillä, ja hän päätti vielä vilkaista peilikuvaansa ennen tuomariston kohtaamista. Kaikin puolin tyytyväisenä näkemäänsä ja muutenkin itsevarmuutta täynnä hän astui ovesta sisään.
Ensimmäisenä hän näki nutturapäisen naisen, jolle hän Bellatrixin arviot mielessään tarjosi pikaisen kumarruksen ja ystävällisen hymyn. Laulunopettajan ilme oli selvästi suopea ja Sirius siirsi huomionsa keskellä istuvaan vanhaan mieheen. Hän totesi serkkunsa kuvailleen tämän ulkoasun osuvasti, eikä halunnut juuri nyt miettiä luonnearvion totuudenmukaisuutta. Hän lisäsi hymyynsä vähän viettelyä ja ripauksen röyhkeyttä ja oli ilokseen näkevinään hyväksyvän pilkahduksen miehen jäänsinisissä silmissä.
Kolmas tuomari oli kahta muuta selvästi nuorempi, mustatukkainen ja myös kokonaan mustiin pukeutunut. Hän oli istunut paikallaan käteensä nojaten, äärettömän kyllästyneen näköisenä, mutta Siriuksen asteltua heidän eteensä hänen tarkkaavaisuutensa heräsi ja ryhtinsä kohentui ja hän loi tähän pitkän ja intensiivisen katseen.
Sirius havaitsi etäistä ihmetystä tuntien, kuinka hänen itseluottamuksensa valahti jalkoihin, jotka alkoivat äkkiä tuntua huterilta, ja tyhjästä ilmestynyt ramppikuume sai hänen poskensa hehkumaan, kätensä hikoamaan ja hymynsä hiipumaan epävarmaksi virneeksi. Hän tajusi myös unohtaneensa käydä vessassa, kun kova pissahätä ilmoitti itsestään. Pienen hetken Sirius oli täysin valmis jättämään estradin ja luikkimaan häntä koipien välissä ulos. Sitten hän kohtasi uudelleen nuoren miehen katseen, joka oli saanut hänet niin ennenkokemattomalla tavalla pois tasapainosta. Hän oli näkevinään tämän ohuiden huulten kääntyneen pieneen hymyyn, jonka Sirius arveli johtuvan hänen hämmingistään. Se sisuunnutti häntä siinä määrin, että hän luopui oitis keskeytysaikeista ja päätti sen sijaan tehdä tuomariin vaikutuksen.
”Ja minkähän musiikkikappaleen me pian kuulemme?” Vanhemman miehen kysymys havahdutti Siriuksen muistamaan, että hän ei ollut nuorukaisen kanssa kahden. Tämä oli kuitenkin ehtinyt myllertää hänen mieltään niin, että hän vaihtoi lennosta myös kappalevalintansa.
”I wanna be your dog”, Sirius sanoi, ja nuoren miehen kulmat kohosivat aavistuksen.
Sirius tunsi toimivansa jonkinlaisen lumouksen vallassa tai alitajuntansa ohjaamana. Hän heitti nahkatakin yltään ja oli vähällä riisua myös t-paitansa, mutta todellisuudentajun rippeet saivat sen pysymään hänen päällään. Hän aloitti laulun, jonka joka sana tuli suoraan sydämestä ja suuntautui nuorelle tuomarille, jonka mustien silmien katse puolestaan oli nauliutunut Siriukseen.
Ensimmäisen säkeistön jälkeen hän heittäytyi polvilleen ja alkoi vääntelehtiä, osin Iggyä matkien, mutta myös pissahätäänsä hillitäkseen. Laulaessaan ”Nyt olen valmis sulkemaan silmäni” hän tosiaan sulki silmänsä hetkiseksi. Kappaleen sanoja mukailevat mielikuvat, joissa tummasilmäinen tuomari esiintyi hallitsevassa roolissa, täyttivät hänen mielensä välittömästi niin vahvoina ja kiihottavina, että hän katsoi parhaaksi jatkaa avoimin silmin. Nuoren miehen katse, jonka hän jälleen kohtasi oli tosin sekin vahva ja kiihottava, ja Sirius oli helpottunut päästessään laulun loppuun. Noustuaan pystyyn hän pani tyytyväisenä merkille, että vaikka tuomarin ilme oli ennallaan, oli tämän kalpeille kasvoille tullut hieman väriä ja tämä nuolaisi huuliaan ja nielaisi.
”Jaha, kiitoksia.” Sirius käännähti muiden raatilaisten puoleen kuullessaan vanhan miehen puhuvan. Tämä ei näyttänyt kovin tyytyväiseltä.
”Oikein persoonallinen esitys”, sanoi laulunopettajanainen vähän epävarmalla äänellä. Siriuksesta tämänkin posket näyttivät punertuneilta.
”Mmm”, vanha mies sanoi ja loi Siriukseen terävän, arvioivan katseen, joka hermostutti tätä. ”Olisiko sinulla vielä toista laulua, kenties jotain, jossa äänenkäyttösi pääsisi monipuolisemmin esiin?” hän jatkoi ja katsahti sitten laulunopettajaan, joka näytti ilahtuneelta ja sanoi: ”Niin, sellaista melodisempaa rock and roll -musiikkia vaikkapa?”
Sirius tunsi äskeisen lumouksen haihtuneen. Hän mietti, että tässä olisi nyt todella hyvä sauma päästä helpolla jatkoon ja päihittää Bellatrix. Hän oli jo avaamaisillaan suunsa alkuperäisen biisivalintansa esittääkseen, kun hän käänsi vielä katseensa kolmanteen tuomariin, jonka silmissä hän näki aivan selvän haasteen. Niinpä Sirius nosti rauhallisesti takkinsa lattialta, puki sen ylleen ja sanoi: ”Ei ole muuta. Ottakaa tai jättäkää.”
Nuoren miehen huulilla käväisi hymy, mutta kaksi muuta näyttivät pettyneiltä.
”No, mitä mieltä me olemme, Minerva?” vanhempi kysyi naisen puoleen kääntyen.
Tämä katsoi Siriusta mutristellen mietteissään huuliaan ja sanoi sitten hieman vastentahtoisesti: ”Sinun äänesi vaikuttaa vahvalta ja hyvältä, mutta esityksestä ei saanut oikein kattavaa kuvaa siitä, mihin se lopulta riittää. Tämän perusteella en ole siis aivan valmis antamaan jatkopaikkaa.”
”Nimenomaan näin”, vanha mies jatkoi. ”Mahdollisesti varsin lahjakas nuorukainen, mutta ei täysin sopiva meidän tarkoituksiimme. Täällä kaivataan jotain helpommin muokattavaa.”
Viimeiset sanat kuultuaan ja laskelmoivan sinisen katseen kohdattuaan Sirius yhtyi mielessään Bellatrixin arvioon ja kiitti onneaan, sekä kolmatta tuomaria, että oli onnistunut välttämään lähemmän kanssakäymisen miehen kanssa. Hän oli jo lähdössä kohti ovea, kun raadin johtaja jatkoi vielä puhetta.
”Severus kultaseni”, tämä sanoi kääntyen nuoren miehen puoleen. ”Valitettavasti taisi taas käydä niin, että sinun mielipiteesi jäi vaille merkitystä.” Siriusta puistatti miehen äänensävy ja hän näki nuoren tuomarin luovan tähän lyhyen mutta inhontäyteisen katseen. Sirius itse poistui huoneesta nopeasti, sekavissa tunnelmissa, mutta helpottuneena.
Vessakäynti selvitti ajatuksia huomattavasti. Sirius olisi ilomielin unohtanut koko koelaulun, jollei Severukseksi kutsuttu tuomari olisi jättänyt niin vahvaa jälkeä hänen mieleensä. Hän päätti tehdä tiedusteluja, jotta löytäisi tavan saada tähän yhteys, mutta välttäisi muut ohjelmaan liittyvät henkilöt.
Siriuksen hämmästys oli suuri, kun hän astui urheiluhallin ovesta vain tavatakseen nimenomaisen nuoren miehen sen ulkopuolella.
”Kiinnostaako levynteko?” tämä kysyi, kun Sirius oli seisahtanut pöllämystyneenä.
Sirius tajusi, ettei ollut koko koelauluepisodin aikana kuullut miehen sanovan sanaakaan. Tämän ääni ei suinkaan vähentänyt sitä vetovoimaa, jota hän jo tunsi tätä kohtaan. Päinvastoin kiinnostus väreili vahvana Siriuksen kehossa, ja hän oli jo ehtinyt astua lähemmäs ja avata suunsa ennen kuin hänen aivonsa saivat prosessoitua miehen kysymyksen loppuun.
Sirius astahti nopeasti taemmas ja sanoi: ”Ai levynteko? Eipä juuri.”
Pieni hymy ilmaantui Severuksen kasvoille. ”Hyvä, sillä minusta ei olisi siinä apua.”
Kohdatessaan Siriuksen kysyvän katseen hän jatkoi: ”Otin lopputilin. Sekä tästä ohjelmasta että Lemons and Lollipops Recordsista.”
Siriuksen olisi kovasti tehnyt mieli kysyä, miten ihmeessä Severus oli ylipäätään päätynyt moiseen pestiin, mutta hän arveli, ettei heidän tuttavuutensa ollut vielä riittävällä tasolla siihen. Niinpä hän sanoi vain: ”Ymmärrän täysin.”
Severus näytti huvittuneelta. ”Kamalaa roskaa. Lahjattomuuden malja on pohjaton.”
Sirius alkoi nauraa, mutta muisti sitten oman asemansa tilanteessa ja tunsi tarvetta selittää. ”Minä löin serkkujeni kanssa vetoa tähän osallistumisesta. Kukaan meistä ei päässyt jatkoon, eikä se ollut tarkoituskaan.”
Severus kohotti kulmiaan hymyillen, mutta vakavoitui pian ja katsoi Siriusta mietteliäästi. ”Sinussa voisi olla ainesta. Sinulla on vähän Scott Walkeria äänessä.”
Sirius hämmentyi yllättävistä kehuista. Hän ei ollut koskaan ajatellut laulamista vakavasti, vaikka olikin siinä mielestään hyvä. Nyt ajatus alkoi äkkiä kummasti houkuttaa. ”Niinkö sinusta?” hän kysyi ja jatkoi muistettuaan Severuksen aiemmat sanat: ”Mutta jäin ilman levytyssopimusta, ja sinäkään et voi auttaa, joten täytyy kai unohtaa koko juttu.” Sirius vaikeni, mutta sanoi sitten hieman nolona: ”Eikä minulla kyllä ole biisejäkään.”
Severus katsoi häntä pilke silmissään. ”Jaa. Luulen että minulla on jäljellä sen verran suhteita, että saisin jonkin studionnurkan hetkeksi käyttöön. Ja biisejäkin on.”
Sirius mietti vielä kuulemaansa, kun Severus jälleen puhui. ”Ehkä me voisimme keskustella tästä enemmän vaikka lasillisella?” Hän ei ehtinyt lausettaan loppuun, kun Sirius jo nyökytteli innokkaasti, ja he lähtivät ripeästi kävelemään vilkaisemattakaan enää urheiluhallia.
