Jes, sain duunin yksityiseltä työnantajalta, ei siis tarvitse mennä keikkaduuniin. Tykkään rutiineista, joten tää on tosi pop. Lisäksi eilen saamani tekstarit aiheesta sai mut tosi hyvälle tuulelle, kun ekaksi työnantaja ilmoitti ottavansa mut mieluusti ns. koe-vuoroon, että olisi paremmin tuntumaa siihen, miten homma toimii, mutta varttia myöhemmin tuli toinen viesti, että ääh, kyllä hän nyt mielellään palkkaisi mut suoraan sen pelkän haastattelunkin perusteella. Aws, lämmitti kyllä <3
Keskiviikkona illalla eka työvuoro, jännittää kyllä pirusti. Mutta hei on muuten ekaa kertaa elämässäni työ, josta voin olla ihan aidosti ylpeä! Fiilis on aivan huippu, vaikka en koskaan aiemmin olisi osannut kuvitellakaan joskus työskenteleväni vaikeasti liikuntavammaisen henk.koht.avustajana.
Lisäksi olen niin saatanan onnellinen siitä, että asiat alkaa olla järjestyksessä, kohta on ero hoidettu loppuun saakka, mulla on töitä ja kämppä ja ensi kuun alkupuoliskolla muutto. Olen nyt syönytkin tosi huonosti, lähinnä vaan kaikkea hirveää paskaa, uudessa kodissa pistän ruokapuolen kuntoon, tää on niin karsea välivaihe muutenkin, etten jaksa yhtään tsempata. Muuton jälkeen saan toivon mukaan keskityttyä kandiin, kun ei ole niin paljon muuta hässäkkää ja sit saankin jo palkkaa ja voin shoppailla kaikkea kivaa kotiin ja jee.
