Niin mullakin, mutta nyt mulla on kiusaus luopua yhdestä, vaikka tiedän että katuisin sitä. Jotenkin vain tuntuu ylivoimaiselta ajatella, että olisi ehkä muiden tekemisten tiellä omien tekemistensä kanssa.
Edit:// Ja inhoan ihan älyttömästi uhrautumisen mentaliteettiä, koska mitä hittoa? Mulla on oikeus nauttia siitä, mitä mä teen, vaikka joku muu ehkä kokisikin, että se kuuluisi jollekin toiselle, koska kukaan muu ei voi tietää, miten paljon kiksejä siitä tulee.
Kaikki ei aina kuulu ensisijaisesti vain muille, perhana! Jos vaan saisin tämän iskettyä kallooni niin eläisin tyytyväisempänä, koska olen oppinut sen, ettei omista haluistaan luopumisesta tule tyytyväiseksi eikä ne muutkaan mua kiittele siitä, kun muka ajattelen niiden parasta, koska en tiedä ajattelenko. Hah! Inhoan tiimiharrastuksia.