Ei saatanan saatana, miten pöljä voikaan ihminen olla. *facepalm*
Keksin nyt tässä pitkästä aikaa, että olisipas mukavaa ihan oikeasti kokeilla sen romaanimittaisen originaalin kirjoittamista. Olen kuitenkin nauttinut ihan hirmuisesti pitkien ficcien kirjoittamisesta; se on ollut kivaa, ja teksteistä on tullut ns. omannäköisiä ja muutenkin sellaisia, että niistä pidän. Ja nyt mulla olisi pitkään originaalin hahmot ja tarinat ja niin eespäin. Kyllähän nyt tuolla samalla kirjoitusotteella saisi varmasti kivan originaalinkin väännettyä, nyt kuitenkin tiedän, miten ja millaista tykkään kirjoittaa.
Mutta vittuperkelehelvetti, johan tässä on alkanut kaiken maailman typerien sääntöjen muisteleminen sekä wanhat hyvät suorituspaineet. Argh. Vanhoista tavoista on näemmä vieläkin vaikeampi päästä eroon kuin kuvittelin, jumakauta enhän mä nyt joidenkin urpojen standardien mukaan tahdo kirjoittaa vaan toteuttaa itseäni. Sille oli todella hyvä syy miksi originaalien kirjoittaminen multa aikanaan loppui.
Nyt pitää varmaan ottaa vaan tavoitteeksi suoltaa tuohon jotain ihan hirveää paskaa, jonka voi joskus myöhemmin editoida pois, pakko tämä rima on jollain romahduttaa alas. Eikä tuo tähän asti syntynyt teksti edes ole millään tavalla hyvää, vaan sellaista haljua kädenlämpöistä juntturaa, kun yrittää liikaa.
// Hah, hoidin sitten ongelman googlailemalla kaikenlaisia ohjeita "hyvään kirjoittamiseen", eikä tarvinnut kuin lukea pari kirjoitusta aiheesta, niin nauroin itseni kipeäksi. Jessus, mitä kakkaa. Sen jälkeen oli helppoa vaan antaa mennä.
