I feel for you. Vannoin kai joskus että en koskaan toista pitkää tekstiä ja nyt on jo kymmeniä sivuja tekstiä kasassa enkä tiedä mihin teksti loppuu. Mä oon noin 2,5 vuotta vielä harhassa siitä mihin aioin.
Hups! Mut oikeastaan ei haittaa, koska teksti ajoi tehtävänsä jo, ratkaisi sen, mitä sen pitikin ja mä voin nyt kumminkin toteuttaa tuon alkuperäisen suunnitelman, jos haluan, ja luultavasti haluan. Nyt mä oikeastaan tajuan, miksi joskus pitää kirjoittaa ihan siksi, että osaisi ratkaista olennaisia kysymyksiä.
Mulle tulee yleensä melkein kaikki tekstin tapahtumat yllätyksenä. Just ennen saatan tietää mitä tapahtuu mut sit saattaakin tapahtua ihan muuta. Ehkä siksi voisi kokeilla joskus kirjoittaa niin että olisi suunnittelut käänteet valmiiksi ja katsoisi toteutuuko ne sillä tavalla.