Mut ei se ole, se on ahdistavaa. Varsinkin kun se on koko ajan muuttuvaa ja koko ajan on vähän huono omatunto siitä, ettei arvosta ketään eikä mitään, mutta en mä oikein voi muuttaa sitäkään miltä musta tuntuu. En mä tiedä jaksanko mä jatkaa kirjoittamista, kun olen tottunut jo siihen että joku lukee mutta luultavasti ainakin jotenkin. En mä ainakaan usko pätkääkään siihen, mitä kommentoijat sanoo. Mä en usko siihen, että kukaan tykkää enkä mä usko siihen, että mun tekstien puuttumisella häviäisi mitään olennaista, joka saisi tuntemaan omantunnon tuskia. Toisaalta mä en myöskään usko siihen, kun joku sanoo että olen huono. Tai olen huono, mutta se ei juuri vaikuta mihinkään, koska sisältö on sitä mitä mä saan aikaan ja sitä se saa olla eikä se muakaan tyydytä muuta kuin juuri siksi, että sen eteen on tehnyt parhaimpansa.
.
