Jaa no kiksauttelevan raiskaajan henkilöitymisen pelkoa mulla ei varmaan enää saa olla sen jälkeen kun läväytin estottomat kuvailut siitä mitä eräs aikuinen hahmo mieluusti tekisi yhdelle ei-aikuiselle :P Ja muutenkaan mulla ei ole mainetta enää menetettävänä koska Haastekanisteri. Ainii, pitääki päivittää uudet haasteet myös tänne.
Niin niin. Luetteloikaapa vähän tyylikeinoja, joita olette nähneet jo ihan liikaa. Ei siis hahmo- tai juonikliseitä... ei virheitä, ei uskottavuusvajeita... tyylikeinoja. Ja tietenkin metatekstikeinoja. Mulla on projekti, tarviin runsaasti matskua työstettäväksi :3
Aloitan.
Ja toki keskustelua peliin jos on jotain sanottavaa niin sanokaa. Haluan kuulla kokemuksianne ja tuntemuksianne.
Venyvät ja vanuvat, yhdentekevät kuvailupläjäykset
Kuvaileminenhan on parhaimmillaan aika antoisaa. Elävöittää mielikuvia, luo tunnelmaa yms.
Sitten arvostusjanan vastakkaisessa päässä on VVYK. Erittäin helppo tunnistaa. Parhaimmillaan kokonainen kappale per kerta per uutena esiteltävä hahmo, ja naispäähenkilön kohdalla tietenkin useamminkin. Pitkät, pahimmillaan täysin kaavamaiset kuvailut, jotka yleisimmin koskevat hahmojen ulkonäköä ja vaatetusta, joskus myös ammattia/opiskelualaa/harrastuksia. En tajua niiden merkitystä. Silti niitä näkee usein, ja alan epäillä, että on olemassa ihmistyyppi, joka määrittää itseään ja kanssaihmisiään ei luonteen tai ajatusten tai toiminnan vaan puhtaasti ulkoisten seikkojen kautta.
Yleensä nämä kuvailut on ihan yksinkertaisesti täydellisen merkityksettömiä. Maija oli pukeutunut pitkään punaiseen olkaimettomaan silkkiseen iltapukuun, jossa oli harsokerros helmaosan päällä. Sepä kiva. Ei pahemmin kiinnosta. Ei kiinnosta sekään, jos Maija arkena pukeutuu brittipunklutkaksi tai kokovartalopupuhaalariin, jos se ei vaikuta tekstissä mihinkään. Kiusaajien sanomisia ei lasketa vaikutukseksi, koska pilkkaa voi kehrätä mistä vaan. Eikä muuten kiinnosta sekään, että ihanan Kallen lempiväri on juuri punainen, ellei Maijan leningin punaisuus ja Kallen lempivärin punaisuus johda sitten johonkin aidosti erityiseen. (Eikä vain siihen, että Kalle saa yhden repliikin "Kiva mekko, tykkään punaisesta" ja Maija punastuu ja siihen se jää.)
Parhaassa tapauksessa kuvailukappale on lätkäisty aktiivisen toiminnan väliin ja tilanne ikään kuin jähmettyy siksi aikaa, että hra Avara luonto selostaa, mitkä farkut ja mikä toppi ja millainen kampaus Maijalla juuri tällä kertaa on.
Merkityksetön puuduttava pikkutarkkuus
Yksityiskohdilla voi olla jopa järisyttävä vaikutus tekstin elävyyteen ja kohtausten vaikuttavuuteen.
Janan toisessa päässä on löysä yksityiskohtalätinä, jolla ei ole niin sitten mitään merkitystä.
Maija istuu Kallen oikealle puolelle ja sipaisee vasemmalla kädellään keskellä otsaansa roikkuvan hieman kihartuneen hiussuortuvan oikean korvansa taakse.
Saahan tällaisella kyllä sanamäärän helposti paisumaan.
Laulunsanojen lainaaminen tekstin seassa
On ihan ok saada inspiraatio jostain kappaleesta, tai että hahmo saa innoitusta tai rohkeutta tjsp. jostain kappaleesta.
Mutta rakkaat pallerot ihanat nappisilmät kirjoittakaa se oma tekstinne itse.
Eräs takavuosien rakkaimpia muistojani on teksti jostain muinaiselta Marysue-tutkimuskaudeltani, jolloin törmäsin tekstiin, jossa a) siteerattiin melkein koko kappale pätkittäin b) niiden pätkien välissä oli sitten ihan samat asiat melkein tarkalleen suomeksi käännettynä.
Kai tämänkin voi tehdä hyvän. En ole vielä tavannut sellaista tapausta. (En tosin lue paljoa.)