Kirjoittajien offtopic

[Herkkuoone]

Mie itken kirjoittaessa yleensä silloin, kun kirjoitan jotain originaalia, joka käsittelee jotain mulle tärkeää/henkilökohtaista/tjs. aihetta, mutta samanlaista ei tapahtu ficcejä rustatessa. Silloin kyllä minullakin, aivan kuten Lizilläkin, on se kiroaminen lähempänä, kun teksti ei tahdo onnistua, hahmot ei tottele ja juonikin on pelkkää kuraa, vaikka päässä on täsmällinen suunnitelma, miten kaiken pitäisi mennä.

Muuten, keksittekö yleensä tekstien otsikot ensimmäisenä vai viimeisenä?
Mulla itselläni käy yleensä niin, että jos keksin ensin jonkun loistavan otsikon, johon olen tyytyväinen, ja alan sitten kirjoittaa siihen tarinaa, muuta se tarina ei sitten loppupeleissä edes sovi siihen otsikkoon. Jos taas kirjoitan tekstin ensin ja sitten vasta alan miettiä otsikkoa, en keksi mitään sopivaa.. D: Kenelläkään muulla samankaltaista nimeämisen tuskaa?

Argh. Mä en keksi nimeä tolle ficille, jonka viime yönä rustasin. Hohoi inspis, missä olet kun kaipaan sinua?

[peccantis]

Hahaa, mulle yleensä käy niin päin et keksin läjäpäin nimiä ja sitten itken kun niille ei ole tekstejä >_> Jos nimeämisapua kaipaa, niin irkkiin vaan mua tökkimään Lupaan luovuttaa adoptioon itselleni muistiin kirjaamat nimet jos sopiva teksti löytyy... Ja tykkään nimien keksimisestä muutenkin.

Ainakin jos tekstissä on vähänkään syvällisyyttä. Sellaiset on helppo nimetä. Mutta Jaaronit!! Raah! Jojo ja Aaron on, no, niitä käsittelevät tekstit käsittelee niiden suorasukaista seksielämää eikä siinä paljon syvennellä. Niitä on vittumaista nimetä. Kuten olette ehkä huomanneet =_=;;;

Muutoin tykkään erityisesti luontoelementeistä tekstien nimissä.

[Kazard]

Itse en ole koskaan itkenyt kirjoittaessa, mutta läpilukiessa sitten kyllä. Yleensä riipaisevat kaikki ihan omituiset asiat myös muiden teksteissä... Perusjuttu on, että ei yhttään sureta kun jonkun vaimo/mies/poikaystävä/tyttöystävä heittää traagisesti henkensä mutta joku satunnainen lattialta löytynyt sen ihmisen tavara herättää sitten tunteet.  Se on mielenkiintoista aina välillä.


Mitä otsikkoihin tulee, niin omien kanssa kyllä vaihtelee tosi rankasti. Yleensä keksin otsikon vasta ihan lopuksi (pahimmillaan päiviä tekstin valmistumisen jälkeen), ja sama pätee myös esimerkiksi äidinkielen aineisiin sun muihin. Toisinaan taas keksin hienon otsikon jo etukäteen, ja yritän sitten kyhätä tarinantapaista sen alle.
Kuparisiiven kronikassa oon pyrkiny siihen, että jokaisen kappaleen otsikko on jonkinlainen minispoileri sen tarinan kannalta, tai ainakin sisältää jonkun siinä tarinassa esiintyvän elementin.

[Lizlego]

Mulla riippuu ihan päivästä, että mille milloinkin itken. Joskus on herkemmällä päällä kuin toisinaan. Mä voisin ottaa vastaan peccantiksen tarjoamaa nimeämisapua.  On tainnut peräti kerran käydä niin, että olen keksinyt otsikon ennen tekstin valmistumista. Yleensä joudun jonkun nimen pakolla keksimään siinä vaiheessa, kun laitan tekstin nettiin ja täytyy sanoa, että kyllä ne onkin juuri sen näköisiä ja kuuloisia. 

[Kazard]

Itsellä on aina viimeisenä hätäratkaisuna biisikansio auki ja sieltä jotain. x) tai vaihtoehtoisesti jonkun TV-sarjan jakson nimi yms vastaava. Vaikeuksia tulee vasta kun jutut on pakko nimetä suomeksi...

Kuinka monelle täällä käy originaalificcien kanssa niin, että hahmojen sukupuolitasapaino menee ihan päin puuta? Jos siis nyt puhutaan ihan yleiskerronnasta, eikä jostain lyhyestä ficletistä. Itsellä on nyt iso ongelma oman tarinan kanssa, kun valmiina siihen 8 mieshahmoa ja se tasan yksi nainen - ja en keksi mitään tapaa yhyttää siihen tarinaan lisää naisia. Siis mitään tapaa sen ulkopuolella, että ne on olemassa vaan poikien palkintovaimoina. =P Ideoita otetaan erittäin mielellään vastaan.

[Pahatar]

LOL mä tunnen itseni nyt kyllä tosi vanhaksi.  Mä haluan jakaa teidän kanssanne seuraavan jutun. Mä olen itkenyt joka yö viikon ajan. Siis oikeasti itkenyt ihan fyysisesti ja pelännyt, että kämppis kuulee ja kysyy että mikä hätänä. Ja mikä mulla on hätänä? Se, että mä eläydyn voimakkaasti ficcini tuleviin tapahtumiin.  

Liz, arvaa alkoiko ahdistaa, kun luin äsken tuon kommenttisi. Mähän olen pelännyt vasta monta kuukautta, miten lohduttomaksi sun ficcisi vielä tulee menemään, ja ilmeisesti pahin tulee toteutumaan. :'(

No, tietää ainakin varmasti, että itkuksi se tulee menemään täälläkin sitten, kun päästään sinne saakka... :'(  

Mä muuten itken kyllä aina silloin kun kirjoitan jotain surullista kohtaa ficissä.

[Nukkemestari]

Häiritsevän tyhjät aivot. Haluisin jonkun helpon söpön idean, mut ei mitään. Joitakin pitkiä juttuja olen keksinyt, mut en jaksaisi alkaa kirjottaa toista pitkää heti edellisen jälkeen :E

On se niin vaikeaa. :E

[Lizlego]

Liz, arvaa alkoiko ahdistaa, kun luin äsken tuon kommenttisi. Mähän olen pelännyt vasta monta kuukautta, miten lohduttomaksi sun ficcisi vielä tulee menemään, ja ilmeisesti pahin tulee toteutumaan. :'(

No, tietää ainakin varmasti, että itkuksi se tulee menemään täälläkin sitten, kun päästään sinne saakka... :'(  

Mä muuten itken kyllä aina silloin kun kirjoitan jotain surullista kohtaa ficissä.

Mä en pysty millään välttämään pakollisia itkuvaiheita tuossa, koska muuten mä joutuisin tekemään jonkun epäuskottavan käänteen, että mun henkilöt pakeneekin yhdessä sinne paratiisisaarille.   Mutta juuri tässä vaiheessa sekin tuntuu varteenotettavalta vaihtoehdolta.  

[peccantis]

Kuulkaapas höpönassut. Kaipaisin vertaistukea ja ehkä hiukan olkapäätä...

Ei se, että hahmot alkaa elää omaa elämäänsä. Mutta kun kokonaiset tarinaideatkin! Halusin alunperin Suomi+Ruotsi -fluffia sitruunakastikkeella (ja haluan vieläkin :K) ja nyt luen juttuja Suomen sodasta--anteeksi ranskani--ihan muna pystyssä, ja tekstistä on tulossa Suomi+Venäjä -angstia Venäjän POV:illa ja nyt on ihan petturifiilis <o> \o/ <o> \o/ kyllä Suomi pärjää mutta kun mutta kun... Ruotsi... TT_TT

//edit: Unohtakaa "juonet karkaa käsistä"...

Nähhähhää nyt vituttaa \o\ (o) /o/

Tapaus 1: pecc haluaa kirjoittaa jotain ihanan fluffista ja hiukan sitruunaista Suomi+Ruotsia (Hetalia) Suomen itsenäisyyden ajalta.

Tapaus 2: pecc eksyy tutkimaan Suomen sotaa ja haluaakin kirjoittaa angstista Suomi+Venäjää.

Tapaus 3: pecc tuumaa "toisaalta... voidakseni luodata Suomen sodan seurauksia sekä pääjuonessa että Ruotsi-keskeisissä lisäkkeissä on minun tutkiskeltava Ruotsi-Suomen historiaa"...

Tapaus 4: pecc tutkii Ruotsi-Suomen historiaa.

Tapaus 5: pecc tuumaa "hmm... toisaalta Suomen ja Ruotsin ensitapaaminen plus Suomen synty kansakuntana/maana olisi aika jännä tapaus" > tutkimaan Ruotsin esihistoriaa...

Ja mä kun halusin vaan hiukan kevytmielistä fluffia?!?

ಠ_ಠ

ರ_ರ

 (ノಠ益ಠ)ノ ┻━┻

[Lizlego]

pecc, toihan on ihan normaalia. Arvaa onko moneen kertaan tullut kirottua samaa asiaa? Kun on päättänyt kirjoittaa jotain lyhyttä ja kivaa huomaakin aloittaneensa jotain pitkää ja raskasta eivätkä henkilötkään ole samat, joista piti kirjoittaa, koska tosiaan matkanvarrella tutustuessaan faktoihin onkin löytänyt jotain kiinnostavampaa. Siinä on yksi hyvää syy olla perustamatta juttuaan faktoihin, mutta jostain syystä sekään ei onnistu, koska mua häiritsee kirjoittaa jotain, mistä en tiedä mitään ja sitten ne faktat vain kiinnostavat. 

[Sinikeiju]

Miksi mun ideani aina leviävät? Sain lauantaina idean yhteen Twaikkuficciin hyödyntäen Lemmen viemää sarjasta hotellimaailmaa. Siihen siis vähän pohjautuen, mutta ei kuitenkaan samaan hotelliin vaan aivan eri. Sunnuntaina miitin jälkeen kirjotin junassa traikun, eilen prolon ja nyt kirjotan ekaa lukua. Kaikki on valmiiksi suunniteltu, paritukset, murhaaja, murhatapa, hahmo kuka lavastetaan syylliseksi. Eikös sitten äsken tullut idea laittaa toinenkin hahmo mukaan murhaan eli auttamaan syyllistä ja rupesin miettimään uutta paritusta ficciin. Ei näin, ei näin.

[Tinppa]

Oon taas huomannut kiintyneeni joihinkin mun originaalihahmoista. Ja melkeen vois sanoa et lähes "fanitan" joitain mun omia originaalihahmoja, mikä tuntuu jotenki tosi oudolta, silleen itserakkaalta. Voi tätä tunnetta!

Kuinka paljon muuten otatte originaalihahmoihinne (tai ficcien OC-tyyppeihin) vaikutteita esimerkiks teidän tuntemista ihmisistä, ihan lähipiirin porukasta aina niihin idoleihin asti? Otatteko vaikutteita tietoisesti vai alitajuisesti, ikään kuin vahingossa? Mulla on nimittäin käyny yhen originaalijatkiksen (Vakola <3) kanssa tuo juttu. Jossain kohtia oon tajunnu vasta siinä vaiheessa, kun oon alkanu kirjottaa tarinassa henkilöstä X, että "voi luoja ku tää muistuttaa yhtä tyyppiä ku tunnen". Sit mulla on myös tuo, et oon tarkoituksella ottanu pikkujuttuja vaikutteiksi sekä suoraan että epäsuorasti just mun idoleista. Ei niitäkään välttämättä huomaa/tajua, ellei tunne kys. kohteita.

Ja hei, mulla on joskus (varsinkin Vakolaa) kirjottaessani ihan pirun hauskaa. Nauran välillä ääneen niille jutuille, vähän ku omille vitseille naurais. En vieläkää oikein osaa suhtautua asiaan.

[Lizlego]

Itserakkaudesta puhuttaessa musta tuntuu aina, että mä kirjoitan vain itsestäni. Kaikki mun ficcien ja muiden tarinoiden hahmot edustavat ainoastaan minua ja sitä, kun asetan itseni tiettyyn asemaan.  Tämä voi selittää toisaalta sen, miksi mä en myöskään fanita mun hahmojani, en ficeissä enkä originaalissa.  Vaikutteita sitten taas ottaa ihan kaikkialta ja sen tajuaa yleensä vasta jälkikäteen, että mikä on ehkä vaikuttanut mihinkin tekstiin.

[Tinppa]

Mä myönnän kanssa tuon, että oon käyttänyt itseäni pohjana joihinki hahmoihin, joita oon käyttänyt originaaleissa tai ficeissä, tosin niitä kohtaan mulla ei varmaan oo koskaan ollu sellasta ns. fanitusta, mitä ehkä joittenki sellasten kohdalla, joilla ei oo mitään tekemistä mun itseni kanssa. Ja jotenki se on silleen itserakkaalla tavalla kivaa kirjottaa joskus sellasella minä itte -hahmolla.

Toisaalta noissa hahmoissa on ainakin mun omalla kohdalla vähän vaikeeta joskus se, että pitää miettiä, et millä tavalla mä reagoisin jossakin tilanteessa X, varsinkin jos se hahmo on lähes suora kopio musta itsestäni. Ja kun tarinoissa tuppaa ainakin joskus olemaan kohtauksia ja juonikuvioita ja tilanteita, joita ei omassa elämässä ole edes ollut. Mut toisaalta, kirjottamisessa se haastavuus on oikeestaan aika viehättävää, kunhan ei liian vaikiaks mee.

[malla]

Oon taas huomannut kiintyneeni joihinkin mun originaalihahmoista. Ja melkeen vois sanoa et lähes "fanitan" joitain mun omia originaalihahmoja, mikä tuntuu jotenki tosi oudolta, silleen itserakkaalta. Voi tätä tunnetta!

Haha, mä juuri huomasin kiintyneeni ihan hulluna originaali jatkikseni päähenkilöihin, ja se tuntuu tosi oudolta. Ei mulla yleensä kehity mitään tunnesiteitä hahmoihini - etenkin kun olen aikaisemmin kirjoittanut pelkästään oneshotteja (originaaleista puhuttaessa), mutta nyt tää tunteidenkirjo hämmentää - vaikka toisaalta se tuokin ihan mielettömästi inspiraatiota kirjoittamiseen.