Title: Ihmisuhri
Author: Geokata
Rating: K-16
Genre: Angst
Pairing: Tala/Mariah
Summary: Juuri nyt, tänään. Teen sinusta ihmisuhrini.
A/N: Eka angst! Sarjaa ei tarvitse tuntea.
Kappale: Human Sacrifice - Sweetbox
_______________________________________________________
Ihmisuhri
Muistatko vielä kun lupasit minulle täydellisen rakkauden?
Tala… Miksi helvetissä uskoin sinua? Sanoit että rakastat minua, et jättäisi minua koskaan. Lee oli oikeassa. Miksi minä hölmö en uskonut häntä. Nyt hän on poissa elämästäni, ei edes näe minua. Kukaan kylästämme ei näkisi minua enää. Olen yhtä kuin kuollut, ja sinä Tala, tapoit minut.
Ja minä annoin kaikkeni ja silti sanoit: se ei ollut tarpeeksi.
Minä jätin kaiken, jotta voisin olla kanssasi. Jäin maahan, joka on liian kylmä minulle. Lupasit pitää minut lämpimänä, mutta et tehnyt sitä. Olin seurassasi miltei joka hetki, ja kysyit miksi en huomaa sinua. Se riitti.
Kun iskit minua sanallisesti, pistit minut polvilleni ja syytit minua.
Mariah, syydit kaikki ongelmasi silmilleni. Ja valinta oli omasi. Sinä valitsit jäädä luokseni, ajoit kaikki ystäväni pois. Jätit kaiken, veljesi ei enää puhu sinulle, ystäväsi eivät vilkaisekaan sinuun. Silti kaikki oli minun syytäni. Koko elämäni kaipasin ystävällisiä sanoja, ja joka sanasi satutti minua. Olin elänyt valheiden keskellä ja totuus satutti.
Ja minä nielin sen.
En tiedä, kauanko olen ollut tässä. Istunut vain, tuijottanut tyhjyyteen. En jaksa liikkua, olen voimaton. Tunteeni ovat sekaisin. Täysin sekaisin. Uskon sinua. Kaikki on minun syytäni. Olet hylkiö, niin kuin minäkin. Mutta hylkiötkään eivät aina kuulu yhteen. Ei ole enää mitään paikkaa, minne mennä. Ei mitään muuta kuin syyllisyys.
Annoin katkaista siipeni, valitsin tulla häkkilinnuksi.
Halusit pitää minut itselläsi, Tala. Hyväksyin sen. En tiedä miksi. Tarvitsit jonkun lähellesi. Eikä sinulla ollut lopulta ketään muuta. Kaikki hylkäsivät sinut sillä sekunnilla, kun kuulivat, että olen kanssasi, asun samassa asunnossa, nukun samassa vuoteessa. En tuntenut enää tuulta, en haistanut ruohoa, en nähnyt valoisaa metsää. Oli vain mustaa ja synkkää, valkoista ja tukahduttavaa.
Uskoin tyhjät selityksesi ja vaalin joka vitun sanaasi.
Kerroit, että rakastit minua yli kaiken. Mutta oliko kaikki vain pelkän kiihkon vallassa mumistua turhuutta? Oli. Et koskaan muulloin niitä sanonut. Vain kun olin ottanut sinut syleilyyni, lämmitin kylmää vartaloasi omallani. Halusin kuulla ne sanat yhä uudestaan ja uudestaan. Kuulla, että edes joku rakastaa minua. Lupaa olla aina kanssani.
Nyt kuin vapauden feeniks palan nousevasta auringosta.
Herään ja huone on kylmä. Olet poissa. Tiedän mitä sanoin sinulle. Muistan sen nyt. Enkä ottaisi takaisin sanaakaan. Kylmyys on ottanut jälleen vallan. Kaipaan sinua, mutten voi sanoa sitä ääneen. Kukaan ei ole kuulemassa sanojani. Seinät eivät vastaa. Koska sinäkään et ole täällä.
Tässä on puolustukseni.
Hyvä on, okei
Saat maistaa sydänsuruani
Juuri nyt, tänään
Pistän sinut katumaan kaikkia likaisia tapojasi
Hyvä on, okei
Saat maistaa sydänsuruani
Juuri nyt, tänään
Teen sinusta ihmisuhrini
Tala. En ole mikään esine, minkä voit heittää pois, kun ei ole enää tarvetta. Et ehkä tarvitse minua, mutta minä tarvitsen sinua. Tiedän mitä olet joutunut käymään läpi. Halusit myötätuntoa ja lämpöä, mutta et koskaan palauttanut tunteita. Minä näytän sinulle. Leikit tunteillani, on vain reilua tehdä sama takaisin. En välitä jos loukkaannuit sanoistani. Se oli tarkoituskin. En silti tiedä mitä tehdä, mutta takaisin en tule. En vielä.
Mennään takaisin aikaan, jolloin tahrasit sydämeni kuin viini.
Muistan joka yön kanssasi. Kylmyys oli poissa, oli vain lämpöä. Olit hellä, vaikket muille näyttänytkään sitä puoltasi. Kädet jotka satuttivat muita, hyväilivät minua hellästi. Kohtelit minua kuin haurainta posliinia. Et lopettanut, vaikka sanoin, etten mene rikki. Muistan miltä hiuksesi tuntuivat. Ne olivat pehmeät ja sileät. Omani tuntuivat miltei karheilta, vaikka väitit toista.
Et piitannut jos olin sairas, jätit minut yksin itkemään ja kuolemaan.
Huusit minulle. Minä vain kyhjötin siinä ja itkin. Tunsin jotain hajoavan sisälläni. Jotain, mikä tuotti tuskaa. En tiedä, pitikö niin käydä, mutta se kipu ei ole laantunut. Se lamaannutti minut. Makaan sängylläni ja yritän olla välittämättä tuskasta, joka raastaa rintaani. Se ei jätä minua. Se repii yhä. Kunpa vain voisinkin kuolla.
Sinun ihmisuhrisi yksin rakkauden ja valheiden kirkossasi.
Olin vain hetken huuma. Kun luulit olevasi tarpeeksi vahva ilman minua, sinä muutuit taas kylmäksi. Yhtä kylmäksi, kuin silloin, kun tapasin sinut ensi kerran. Ihosi oli taas kylmä käteni alla, vetäydyit syrjään. Istuin sylissäsi ja sinä työnsit minut pois. Silloin tiesin. Olit valehdellut.
En unohtanut.
Näen kuvan meistä yöpöydälläni. Se on siinä yhä, lasi haljenneena. Heitit sen minua päin, kun hermostuit minulle. Ansaitsinko sen, en tiedä. En tiedä enää mitään. Katson sitä. Hymyilit iloisena, vaikka sinulla ei ollut kuin minut. Kuka sen kuvan otti, en tiedä. Joku ohikulkija kaiketi. Outo tunne kivun rinnalla hämmentää minua. Onko se ikävä?
Palasin ammuksien kera, tehtävällä pistää sinut maksamaan.
Seison ovesi takana. Jokin vain veti minut tähän. Ehkä koska olet minulle velkaa. Sinulla on tehtävä. Löydän avaimen, ja avaan oven. Ei ääntäkään. Oletko edes kotona? Kuulin kyllä naapuriltasi, ettet ollut poistunut asunnostasi, tai edes laittanut valoja päälle sen jälkeen, kun minä lähdin. Olen neko-jin, näen pimeässä helposti. Istut sohvalla, tai pikemminkin makaat. Käsi puristaa rintaasi. Kuitenkin vain teeskentelet. Kuulit tuloni ja yrität näyttää siltä, kuin välittäisit. Et värähdäkään, kun astelen luoksesi, väistellen tavaroita. Tavaroita jotka minä heitin.
Palasin singon kanssa ja luodin mihin kirjoitin nimesi.
Seison viimein edessäsi. Sammuneet silmäsi kääntyvät viimein minuun. Jotain syttyy niissä, ne eivät ole täysin kuolleet. Ojennat kätesi kohti vatsaani, koskettamaan pientä kumpua, mutta lyön kätesi pois. Alat yskiä kuin olisit sairas. Astun askelia taaksepäin, kun putoat lattialle säälittäväksi mytyksi. Ryit yhä, mutta minusta sinä vain kerjäät sääliäni. Olet kuvottava. Minun tekee mieli potkaista sinua, mutten voi. Joka lyö ensin, lyö aina. Yrität sanoa nimeni, puhua minulle, mutta vaikenet kun sähisen.
Nousin tuhkista valmiina oikeuden päivääni.
Tulin takaisin, jotta näkisit mitä sait aikaan. Tartun paidanniskaasi ja kiskon pääsi ylös, näet varmasti. Huudan sinulle, enkä välitä, vaikka veri nokkuu huuliltasi. Kerjäät sääliä. Teit itsellesi jotain, jotta tuntisin sääliä ja tulisin takaisin. Et onnistu, Tala. Olen saanut tarpeekseni.
Tässä tulen sinua varten.
Haukun sinua, sinä vain kuuntelet. Tiedät, että olen oikeassa. Silmäsi ovat elottomat taas. Käytit minua. En ollut muuta kuin lämmike. Lämmike, josta maksoit kalliisti. Onnistuit saamaan minun itsellesi. Minulle ei jäänyt kuin sinut. Ja lopulta sinäkin hylkäsit.
Hyvä on, okei
Saat maistaa sydänsuruani
Juuri nyt, tänään
Pistän sinut katumaan kaikkia likaisia tapojasi
Hyvä on, okei
Saat maistaa sydänsuruani
Juuri nyt, tänään
Teen sinusta ihmisuhrini
Et tule näkemään minua enää koskaan. Minne ikinä sitten olenkin menossa, vien lapsemme mukanani. Sinä voit painua helvettiin. Kuole pois, olet hyödytön. Ei sinua jää kaipaamaan kukaan.
Muistatko vielä, kun lupasit minulle täydellisen rakkauden?
Miksi sinä huudat? Huudat korvaani ja hädin tuskin kuulen. En kertonut sinulle mitään. En tiedä, en muista. Tiedän, että anteeksiantoa on turha sinulta pyytää meidän kummankaan tähden. Kaikki on jo mennyttä. Haluat, että kuolen. Mariah, toiveesi toteutuu. Pikemmin kuin arvaatkaan. Olen lopussa, tuomittu. Koko elämäni kaipasin lämpöä, kun viimein sain sitä ja paljon muuta, yhtäkkiä käännät selkäsi, alat syytää loukkauksia. Tuhosin elämäsi. Eikä omastanikaan ole enää mitään jäljellä.
Ja minä annoin kaikkeni ja silti sanoit: se ei ollut tarpeeksi.
Sanoin sinulle, että rakastan sinua. Etkä sinä uskonut. Mitä muuta voin?
Kun iskit minua sanallisesti, pistit minut polvilleni ja syytit minua.
Haluat lyödä minua. Näen sen. Kätesi tärisevät, silmäsi ovat kuin viirut. Kultaiset silmät, jotka ovat kylmät. Sano mitä haluat. Tee mitä haluat. En välitä enää.
Ja minä nielin sen.
Kompuroin jaloilleni, tuska viiltää rintaani. Haluan sen loppuvan. Haluan olla yksin. Löydän etsimäni lukittujen ovien takana. Milloin sain veitsen, en muista. Silloin kaikki oli vielä hyvin. Kaiketi. Painan terän rintaani vasten. Kuulen äänesi oven läpi. Mene pois.
Annoin katkaista siipeni, valitsin tulla häkkilinnuksi.
Yritän avata ovea, mutta se on lukittu. Hyvä on. Käännyn ja lähden. En tiedä minne menen, mutta lähden silti.
Uskoin tyhjät selityksesi ja vaalin joka vitun sanaasi.
Tuska rinnassani loppui. Osuin kivun aiheuttajaan. En välitä, vaikka makaan sängylläni ja veitsi törröttää rinnassani. En tunne enää tuskaa ja voin sulkea silmäni, olla rauhassa ja yksin. Kuolla. Veit minulta kaiken. Kaiken, Mariah.
Nyt kuin vapauden feeniks palan nousevasta auringosta.
Kaikki kulkevat jonkun kanssa ja he katsovat minuun nenänvarttaan pitkin. Kuljen yksin. Olen raskaana ja kuljen yksin. Ei kiinnosta.
Tässä on puolustukseni.
Hyvästi, Tala.
Hyvä on, okei
Saat maistaa sydänsuruani
Juuri nyt, tänään
Pistän sinut katumaan kaikkia likaisia tapojasi
Hyvä on, okei
Saat maistaa sydänsuruani
Juuri nyt, tänään
Teen sinusta ihmisuhrini
