Helvetin hyvä jätkä
paritus: Rufus Rymistyir / Alastor Vauhkomieli
ikäraja: K-12 kiroilusta
genre: huumori, dialogi
sanamäärä: 3 x 100
A/N: Joulukalunterin luukku 8. Joululahjaksi toivon jotain näppärää ideaa, jolla saisin nämä ukot ihan oikeasti viimeinkin pariutumaan keskenään. Yritystä on vuosien varrella ollut vaikka millä mitalla, mutta tämän parempaan en vieläkään pysty. Ääää!
(Rufus, senkin horo <3)
*
“Vai että jouluna töissä… Kukaan ei sitten huoli sinua luokseen edes pyhien kunniaksi?”
“Pata kattilaa soimaa, Alastor, et taida itsekään olla mikään järin toivottu vieras.”
“Itse asiassa olen kohta lähdössä.”
“Kenelle muka?”
“Senhän sinä haluaisit tietää, saatanan nulikka.”
“Tiedätkö, tuo nimitys lakkasi olemasta hauska noin parikymmentä vuotta sitten.”
“Niinhän sinä luulet… Hetkinen, hetkinen, mitäs tuo nyt oikein on? Ei kai auroriosaston johtaja aio olla humalassa työajallaan?”
“Toisin kuin sinä, minä en tule humalaan yhdestä lasillisesta.”
“Tuon olen kuullut ennenkin, ei pitänyt paikkaansa. Näytähän sitä pulloa… No jo on perkele, vuosikertaviskiä! Kaadahan minullekin tilkka, voisin jäädä vielä hetkeksi. Näin joulun kunniaksi.”
*
“Sehän loppui nopeasti.”
“Se johtuu ainoastaan siitä, että sinä olet vanha juoppo.”
“Niinkö? Äsken olin vielä nulikka…”
“Turpa kiinni tai juon oman pulloni yksin.”
“Sinulla siis on oma pullo mukana? Miksi? Mihin sinä oikein olit menossa?”
“Ei kuulu sinulle. Ja tiedoksesi - olen edelleen menossa, en todellakaan aio jäädä koko illaksi tänne ryyppäämään sinun kanssasi. Mutta otetaan nyt vielä yhdet lasilliset.”
“Et sinä ole mihinkään menossa, Alastor, kyllä minä sinut tunnen.”
“Toiveajattelua! Viettäisin joulua mieluummin kenen tahansa muun kuin sinun kanssasi.”
“Älä nyt viitsi, tämähän on ihan mukavaa.”
“Masokistista ehkä.”
“Miksi sitten olet täällä edelleen?”
“…”
“Niinpä.”
“Turpa kiinni ja juo!”
*
“… etkä sinä oikeasti vihaa minua ollenkaan niin paljon kuin aina esität. Ja kaikesta huolimatta olet kyllä helvetin hyvä jätkä.”
“Voi jumalauta, nulikka, en tiennytkään, että olet tuollainen hintti.”
“Itse olet.”
“Enkä ole!”
“Mutta sinä kuitenkin haluaisit minun olevan, vai…?”
“No hyi saatana, en todellakaan.”
“Sinä aloitit.”
“Ja sinä jatkoit.”
“Väitätkö muka ihan pokkana, ettei yhtään kiinnosta?”
“Miten helvetin kännissä sinä oikein olet?”
“Kappas, mistelinoksa!”
“Voi jumalauta, nulikka… Voit tunkea sen… jonnekin… niin…”
“Mitä, pelottaako sinua? Että pitäisit siitä?”
“Ei pelota. Etkä sinä sitä paitsi uskalla.”
“Sehän nähdään.”
“Työvuoroni loppui vartti sitten.”
“Hyvä, mennään minun luokseni. Ja lopeta tuo virnistely!”
*