Oidipaalinen vaihe
paritus: Wednesday Addams / Morticia Addams
ikäraja: K-16
genre: vinoa romancea sekä hyvin mustaa huumoria
varoitukset: insestiä, murha, viitteitä kannibalismiin, sekä muuta pientä kivaa
A/N: Vanha idea, josta tuntui aina puuttuvan jotain. Joulukalunteriin vaaditut jouluviitteet sitten saivat homman tuntumaan sen verran järkevältä, että sain viimein kirjoitettua.
Oidipaalisen vaiheen muodostaa romanttinen kiintymys jompaankumpaan vanhempaan ja usein myös mustasukkaisuudesta kumpuava viha toista kohtaan. Toisinaan jälkikasvu jopa toivoo tämän tiellään olevan vanhemman kuolemaa. Väittävät sen kuitenkin olevan täysin normaalia ja kuuluvan lähes jokaisen lapsen kehitykseen.
Wednesdaylle se tuli hänen ollessaan kuudentoista.
Ja koska hän oli tarmokas, määrätietoinen nuori nainen, hän ei jäänyt odottelemaan ja pohtimaan, saisiko joulun toivotuimman lahjan, äitinsä. Lumoava ja kaunis Morticia, kalmankalpeaa hipiää ja silkkisiä hiuksia, kukapa häntä ei haluaisi mustaan pitsiin verhottuna, nahkaisin nauhoin sidottuna. Wednesday ei millään voinut olla varma, oliko silponut sinä vuonna riittävästi ansaitakseen moista, joten hän kehitti yksinkertaisen - joskin äärettömän toimivan - suunnitelman, ja ryhtyi heti tarvittaviin toimiin.
Ensin hän valmisti isälleen päivällisen - rikkaruohomyrkkyä, rotanmyrkkyä, hyönteismyrkkyä, formaldehydiä, happoa, klooria, arsenikkia sekä lampaankyljyksiä punaviinikastikkeessa. Lopputulos oli mitä onnistunein, herkullinen ateria katosi nopeasti parempiin suihin ja viimeisissä kuolonkorahduksissa saattoi erottaa monenlaisia kitumisen sointuja.
Vatsan avaamiseen riitti keittiöveitsi, sisukset ulos saksilla ja soppakauhalla. Ja näin tapettiin kolmaskin raatokärpänen yhdellä iskulla - ämpärillinen elimiä olisi mitä sopivin lahja Fester-sedälle. Ruhon täytteeksi luumuja ja kirpeitä omenoita suurina lohkoina, selleriä, paljon sipulia ja hitunen sitruunaa.
Kun kaikkien aikojen mehukkain jouluateria oli viimein kypsymässä, Wednesday valitsi ne kaikkein parhaiten hänen päälleen sopivat vaatteet isänsä komerosta, silitti kaulukset huolellisesti ja prässäsi lahkeet. Leikkasi tukkansa ja kampasi taaksepäin, sitoi rintansa ja kiristi housut vyötäisilleen. Pirskotti kölninvettä kaulalle, piirsi kajalilla pienet viikset nenänsä alle.
Ja - ah, cara mia, - suuteli ihastuttavaa vaimoaan pitkään ja hartaasti nyt, kun kuolema oli heidät viimein yhdistänyt. Musta kajal levisi nopeasti, sotki molemmat valkeat kasvot, Mortician verenpunaiset huulet, mutta yhtäkään tahraa ei pyyhitty pois. Ja nuo suttuiset rakkaudenjulistukset ihollaan he kävivät muun perheen kanssa pöytään, Wednesday leikkasi uutena perheenpäänä paistin ensimmäisenä, ja kaikki oli suorastaan täydellistä.