Lunan rinta iloon, outoon riemuun roihahti, kun vihdoin näki tarinat ja sadut todeksi.Nimi: Tähtilapsi
Kirjoittaja: Beelsebutt
Esilukijat: Ffgn, Gwyneth, Illhstar, Liz, Picca
Päähenkilö: Luna
Tyylilaji: taianomainen draamarunoelma
Sanamäärä: < 300
Ikärajasuositus: S (sallittu kaikille)Tämä on kirjoitettu LiveJournalin Finfanfun-yhteisön
Uudenvuodenhaasteeseen. Alkuperäinen haaste löytyy ficin lopusta. Haasteessa maaginen hetki oli vuoden viimeisen päivän tunnit, mutta mulla se näköjään on vuoden ensimmäisen päivän tunti o.0
Hox! En omista Pottereita, J.K. Rowling omistaa, joten kaikki kunnia The Ladylle. En saa tästä rahaa, elekää haastako oikeuteen!
Tähtilapsi
"...ja niin on ensimmäinen tunti yksisarvisten,
sen nähdä voi vain nuori, hento tähtityttönen."Oli kertomus tuttu Luna-lapsosen,
vaan tänä vuonna päätti mennä tarkistamaan sen.
Vaikk' totuutena sitä kertoi ystävillekin,
pienen pieni epäilys kaihersi kovin.
"Jos isä tämän kerran ei totta puhukaan,
vaan narraa, juksaa, opastaa vain satumaailmaan.
Kuljen läpi metsän, salon, korven kaukaisen,
sinne asti missä näen yksisarvisen!"
Matkaan lähti Luna kohti iltaa tummuvaa,
ei väsyttänyt lainkaan, jaksoi pitkään taivaltaa.
Kun vihdoin saapui Luna-lapsi metsän siimekseen,
oli keskiyö, kuu loisti lampeen kirkkaaseen.
Hän vapisevin sormin siirsi lehdet lehmuksen,
että nähdä saattoi metsäaukion pienen.
Lunan rinta iloon, outoon riemuun roihahti,
kun vihdoin näki tarinat ja sadut todeksi.
Isän, tulisielun kera äiti hopeinen,
rinnallaan pieni varsa syvänkultainen.
Meri sulan hopean, kuunvalon heijasti,
Lunan silmät häikäisi, hän äänettä itki.
Ei kauniimpaa näkyä vois enää milloinkaan
nähdä, tuta, kokea, ei koskaan, konsanaan.
Silloin yksisarvisista kirkkain ja uljain,
päänsä alas taivutti, Lunaa katsoi vain.
Äänettömän kutsun kantoi ilma talvinen,
Lunan tahtoi tanssimaan, väliin hopeisten.
Nyt pyörähtelee kepein jaloin tyttö ihmisten,
keskellä olentojen kaikkein vanhinten.
On yö täynnä lumoa ja taikaa tähtien,
ja Luna tanssii, tanssii vain, jää muisto ikuinen.
Alkuperäinen spektrikulman haaste:
Hahmot: Luna ainakin, (Xenophilius), (koulukaveri), (Luna/?)
Genre: taianomainen draama, (romantiikka), fluffy, ehkä ripaus angstia
Vuoden viimeinen päivä on aina ollut yksi taianomaisimmista, ja Luna tietää sen. Legenda kertoo, että jokaisen vuoden kahtena viimeisenä tuntina yksisarviset — täyskasvuiset ja varsat, kerääntyvät yhdessä leikkimään lähimmille metsäniityilleen. Luna on joka vuosi sinnikkäästi yrittänyt päästä näkemään moisen ihmeellisen tapahtuman, mutta häntä ei ole koskaan onnistanut. Hän ei ole koskaan osunut oikeille paikoille. Paitsi juuri tänä vuonna.
