Viisauden verkko (Minerva/Hermione, K-7)

[Beelsebutt]

Hän toivoi, että Hermione ymmärtäisi hakea seuraa ikäisiltään eikä häneltä, ikälopulta.


Nimi: Viisauden verkko
Kirjoittaja: Beelsebutt
Oikolukijat: Fiorella & Palla <3
Päähenkilöt: Minerva/Hermione
Lajityyppi: synkistelevä romantiikka
Sanamäärä: < 500
Ikärajasuositus: K-7


Tämä on kirjoitettu LiveJournalin Finfanfun-yhteisön Uudenvuodenhaasteeseen. Alkuperäinen haaste löytyy ficin lopusta.

Hox! En omista Pottereita, J.K. Rowling omistaa, joten kaikki kunnia The Ladylle. En saa tästä rahaa, elekää haastako oikeuteen!




Viisauden verkko

Kaapu solahti lattialle Minervan käsistä, ja hän astui epäröivän askeleen peilin eteen. Hän tuijotti ajat sitten kimmoisuuden menettäneitä rintojaan ja suri vatsaansa ikuisiksi ajoiksi jäänyttä poimua. Hän sovitti sormensa hiuksiinsa, niitä oli kieltämättä vähemmän kuin vuotta aiemmin. Pohkeisiin oli ilmaantunut muutama, sininen kohju, mutta ainakaan ne eivät tuntisi oloaan yksinäisiksi. Ohimolle oli hyvää vauhtia muodostumassa maksaläiskä, ja kun Minerva kokeili sen pintaa sormellaan, hän havahtui huomaamaan käsiensä ryppyjen verkon.

Ovi kävi, ja Minerva kääntyi salamana ympäri koettaen peittää itsensä käsillään. Oliko hän unohtanut lukita oven?

Tulija oli Hermione, mutta Minerva ei silti siirtänyt käsiään, vaan häpesi itseään. Hän toivoi, että Hermione ymmärtäisi hakea seuraa ikäisiltään eikä häneltä, ikälopulta. Hän oli jo elänyt elämänsä, eikä hänellä ollut oikeutta sitoa nuorta naista omaan toivottomaan rappioonsa.

"Ole kiltti ja käänny", Minerva pyysi, kun Hermione jäi katsomaan hänen alastomuuttaan. Hän loi silmänsä alas väistäen tietoisesti tämän katsetta.

"Mikä hätänä?" Hermione kysyi ällistyneenä ja tuli lähemmäs. Hän oli vain harvoin nähnyt Minervan noin poissa tolaltaan.

"Ole kiltti, Hermione. En halua että näet minut nyt", Minerva sopersi lähes itku kurkussa.

"Onko jotain tapahtunut?" Hermione hätääntyi kerrassaan Minervan outoa käytöstä. "Oletko satuttanut itsesi?"

Hän tarttui Minervaa harteista ja tutki tämän kasvoja, kaulaa, ja juuri kun hän oli siirtämässä tämän käsiä nähdäkseen niiden alle, Minerva käytti ainoaa keinoa, jolla saattoi estää Hermionen tutkivan katseen loppuun kulutetulla varrellaan. Hän kietoi kätensä tämän ympärille ja veti tämän itseään vasten.

"En halua, että katsot minua!" Minerva parahti Hermionen kaulalle. "Olen vanha ja ruma ja jälleen vuoden verran virttyneempi." Minerva vavahteli tukahdutetun itkun voimasta.

Hermione kuiskutteli Minervan korvaan ja halasi tämän laihaa vartta hieman tiukemmin, silitti selkää ja painoi olkapäälle pienen suukon. Lopulta hän tarttui tämän käsivarsiin ja astui askeleen taemmas, että saattoi katsoa rakastaan silmiin. Minerva nykäisi heikosti käsiään yrittäen suojata niillä itseään, mutta Hermionen ote ei heltynyt.

"Rakas, katso minua", hän sanoi, mutta Minerva sulki itsepäisenä silmänsä. Hän ei tahtonut nähdä Hermionen sääliä.

Hermione painoi huulensa Minervan poskelle ja hengitti siihen lämpöä. Hän katsoi tämän kiinni puristettuja silmiä ja tunsi tämän vartalon värinän.

"Minä rakastan sinua. Rakastan jokaista kuoppaa, jokaista kohoumaa sinussa. Sinä olet kaunis. Olet nyt yhtä kaunis kuin ensimmäistä kertaa suudellessamme. Ja tulet aina olemaan."

Minervan silmät tulvivat kyynelistä, ja Hermione päästi tämän kädet otteestaan silittääkseen posket kuiviksi.

"Jos sinussa onkin ryppyjä tai rupia, rakastan minä niitäkin. Ne ovat osa sinua ja kertovat kokemuksesta, eletystä elämästä. Sinun elämästäsi." Hermione vaikeni ja suuteli kevyesti Minervan huulia.

Minerva avasi silmänsä ja hymyili hennosti. Hermionen katse kertoi ikuisesta, valkohehkuisesta rakkaudesta, ja vihdoinkin Minerva ymmärsi.

"Meidän elämästämme."

Hermione rakasti hymyllään ja tarttui Minervan sormiin vieden ne huulilleen.

"Meidän elämästämme", hän vahvisti. "En ole kertaakaan katunut yhteistä taivaltamme enkä vaihtaisi päivääkään pois. Sinä olet täydellinen."






Alkuperäinen Piccan haaste:

Minä inisen jotakuta kirjoittamaan lisää Minerva/Hermionea. Romantiikkaa, fluffia, draamaa saisi olla. Minerva ahdistuu siitä, että yksi vuosi on jälleen loppunut ja hän tuntee olonsa entistä vanhemmaksi, mutta Hermione saa hänet vakuutettua siitä, ettei ole lainkaan liian iäkäs Hermionelle.

[Storithiana]

Hmm. Alkuun täytyy sanoa, että tämä on ensimmäinen femme pitkään aikaan, jonka olen lukenut. Jotenkin vain olen juuttunut slashia lukemaan.

Mutta, mutta. Kyllä tämä oli hyvä. Idea on minusta toteutettu hyvin, ja oli juuri sopivan pituinen, oli voinut mennä tönköksi tai jotain, jos tätä olisi venytetty.

Ehkä minä tämän jälkeen rupean lukemaan femmeä enemmänkin

[toyhto]

Mä olen itse asiassa varmaan lukenut tämän jossain, kai sitten LJ:ssä 

Ja täytyy myöntää, että Minerva/Hermione ei oikein kolahda muhun Eikä fluffykään genrenä, joten lähtökohdat ovat ehkä pikkuisen kehnot... Tai siis, eihän tämä ole sellaista hattarafluffyä, mutta kerronta on silti tavallaan hyvin kitkatonta ja sujuvaa ja seesteistä, ja yhdistettynä Minerva/Hermioneen mua alkaa hämätä se paritus ja muutenkin sisältö, koska en voi kiinnittää kerronnan rosoisuuteen huomiota. Hmm, niin se ehkä on... Mutta siis idea itsessään toimii mielestäni tässä hyvin, vanhempi nainen kriiseilemässä iästään ja nuorempi, joka näkee iässä eletyn elämän. Ja pidän muun muassa Minervan ulkonäön kuvailusta tai sen kuvailusta, miten hän itse näkee itsensä, se on tavallaan niin tarkkaa ja sitten kuitenkin hyvin keskittynyttä, siis niin että Minerva keskittyy vain muutamiin asioihin ja ulkonäöstä tulee esiin vain pikkuasioita eikä kokonaisuutta juuri yhtään, paitsi hyvin ylimalkaisesti vanhaksi. Ja se on lukijan kannalta tietysti hyvä ratkaisu, koska oleellinen tulee esiin ja yksityiskohdat ovat aina hyviä, koska niihin on jotenkin helpompi tarttua ja muodostaa mielikuvia kuin sitten jostain yleispätevistä kokonaisuuksista olisi.

Niin ja siitä piti sanoa, että en tiedä, oliko tuo Minervan mainitsema ryppyjen verkko ja sitten ficin nimi Viisauden verkko tahaton vai tarkoitettu yhtälö, veikkaisin kyllä tarkoitettua, mutta joka tapauksessa se toimii mielestäni älyttömän hyvin. Koska sitä ei mun nähdäkseni missään alleviivata, se jää tosi hienovaraiseksi, mutta yhteyden voi silti huomata ja se tukee ficin nimeä ja koko sisältöä tosi hyvin.

[Beelsebutt]

humph, kyllä, kyllä! Lue enemmän femmeä! Femme on aliarvostettua ficcareiden keskuudessa. Ja mikä parempaa, kirjoita femmeä!
toyhto, joo, tää on ollut Livessäni vuodenvaihteesta asti Picca sai mut fanittamaan Minermionea, vaikka olin parista muutenkin jo kirjoittanut aiemmin. Ne vaan jotenkin passaa toisilleen <3 Mun tekstien nimet syntyy  yleensä spontaanisti, jos niissä on jotain hienovaraisia viittauksia ficciin, voi olla, että olen sen yhteyden luonut alitajuisesti. Tämän ficin kanssa taisi käydä niin, en muista tarkasti, mutta tuo sun kuvaus tuntui sopivalta ja toimivalta ja jossain määrin tutultakin, joten se on varmaan "oikea" (niin kauan kuin tulkinta voi oikea olla muille paitsi itselle ).

Kiitos teille <3