Ficin nimi: What The Hell
Kirjoittaja(t): Q+Black
Oikolukija/Beta: Ei
Fandom: Fantasia, überseko-parodia (HP, Twilight, True Blood, The Vampire Diaries, Buffy - vampyyrintappaja)
Tyylilaji/Genre: Crossover, IC/OOC, Humor, ONE-SHOT
Ikäraja: K16
Paritus/Päähenkilöt: Bella Swan, Sookie Stackhouse, Elena Gilbert, Buffy Summers, Edward Cullen, Damon Salvatore, Stefan Salvatore, Jacob Black, Harry Potter, Alcide, Spike
Disclaimer: Kunnia hahmoista ja paikoista kuuluu niiden luojille, minä vain leikittelen.
Varoitukset: Rumaa kielenkäyttöä, hiukan päihteitä. Kirjoittaja ei vastaa oireista, joita tämä täysin pölvästi ficci voi aiheuttaa. Lukeminen omalla vastuulla.
Yhteenveto/Tiivistelmä/Summary: Päällisin puolin Mystic falls on rauhallinen pikkukaupunki. Valitettavasti nykyajan ihmiset ovat niin idiootteja, että eivät huomaa ympärillään olevia outoja olentoja. He ovat pimeyden olentoja... ja
pimeitä.
A/N: Olen viettänyt liikaa aikaa itsekseni. Iskipä tällainen tyhmä idea. Tämä siis oli melkoisen hauska oman pään sisällä, mutta eri asia saanko välitettyä saman tähän tekstiin. Otsikko tuli samannimisestä kappaleesta ja sopii tähän kuin nyrkki silmään. Kyseessä siis
Avril Lavignen biisi. Kappaleen voin kuunnella
Täältä**
Syksy oli saapunut. Halusi sitä tai ei. Viihtyisän Mystic fallsin asukkaat alkoivat valmistautua jo talveen haravoimalla pihojaan ja laittamalla ulkokalusteita varastoon. Pikkukaupungin laitamilla oli kuitenkin suuri huvila, jonka pihaa ei hoitanut kukaan. Kasvit rehottivat valtoimenaan ja nurmi oli kasvanut polven korkuiseksi. Syksyn saapuessa nurmi oli kuitenkin lakastunut ja kaatunut pitkinä versoina maata myöten. Oli varmaa, että osa kaupungin asukkaista ei edes tiennyt, että talossa oli asukkaita. Kukaan ei koskaan ottanut asiasta selvää. Muutaman kerran joku satunnainen kakara oli halunnut näyttää ystävilleen rohkeutensa ja oli hiippaillut talon kuistille, avannut narisevan tammioven ja astunut sisään. Kukaan ei ollut tullut ulos talosta. Lisäksi talo oli ratsattu katoamisten takia useasti, mutta sieltä ei koskaan löytynyt mitään. Vain vanhoja huonekaluja ja hämähäkin seittejä. Pihatieltä katsottuna talo tosiaan näytti ankealle ja pelottavalle. Se oli leveä ja kaksikerroksinen. Kuisti oli leveä ja sen ympäri kiertävä kaide oli paikoitellen hajonnut. Ihmiset eivät kuitenkaan tienneet, että karmivan huvilan suojissa asusteli vampyyreja. Miehiä, siis jos tarkkoja ollaan. Miehiä, suoraan naistenlehden kannesta...
Pölyisen talon nurkissa kaikui kirkuna. Olohuoneeksi kutsutussa läävässä nökötti keskellä vanha, viininpunainen nojatuoli. Nojatuolin edessä pyöreä olohuoneen pöytä. Pöydällä lojuvien pullojen, tupakantumppien ja veritahrojen keskellä lepäsi kaksi maihinnousukenkää. Spike ojentui ottamaan sohvan viereltä jotakin, mutta hänen kätensä halkoi vain ilmaa. Hän tuijotti ärtyneenä särisevää telkkaria ja siirsi sitten katseensa lattiaan. Missä viski oli?
Passions ei ollut mitään ilman viskiä!
”Blody hell! Missä minun viskini on!?” Spike karjaisi niin, että lasit helisivät. Joku niistä kiiltokuvapojuista oli pöllinyt Spiken arvokkaan pullon. Tästä saattaisi seurata ruumiita. Niin koomiselta kuin se kuulostikin. Hetken päästä käytävästä kuului kolinaa. Ihan kuin joku olisi kompastunut ja kaatunut seinää vasten. Spike katseli hetken aikaa katosta tippuvaa pölyä. Hän ei olisi ihmetellyt vaikka koko hemmetin seinä olisi kaatunut hänen niskaansa. Tumma tukka ja huojuva miehen vartalo ilmestyi olohuoneen ovelle. Huojuvan miehen kädessä lepäsi kadoksissa ollut pullo. Spike murahti kiukkuisesti.
”Vittu Damon, se on minun
Cire Perdueta!”
”Nhiin vharmaan. Khuitenkin ostit thämän jostain brittiläisestä lähikhaupasta. Demonin kusta!” Damon mokelsi tuttuun tapaansa. Äijä oli aina sekaisin. Jos ei humalassa niin jonkinlaisessa veren juonnin jälkeisessä pöllyssä. Damon heilautti käsiään teatraalisesti ja pullossa ollut viski läikähti hänen kädelleen. Spike irvisti tuskaisesti. Hänen rakas viskinsä oli hengenvaarassa! Spike loikkasi ylös, sieppasi pullon Damonin kädestä ja sai miehen murisemaan kiukkuisesti. Spike istuutui takaisin narisevaan tuoliinsa ja keskittyi tuijottamaan
Passionsia. Damon lysähti hänen sivullaan olevalle vanhalle sohvalle, jonka jouset sanoisivat itsensä irti minä hetkenä hyvänsä.
”Helvetin brittivampyyri”, Damon mutisi ja sai ilkeän mulkaisun Spikeltä. Tumma varjo lankesi lattiaan sohvien väliin ja Damon kääntyi katsomaan tulijaa. Edward seisoi arvokkaana ja hiljaisena ovella, niin kuin aina. Yleensä Edward oli Bellan luona tähän aikaan, mutta ilta-aurinko paistoi vielä horistontissa.
”Mikä tuo sinun kimaltelu-juttusi oikein on? Vampyyrit ei vittu kimaltele! Olet joku hemmetin glitter-vampyyri!” Damon kommentoi hiljaiselle Edwardille, jonka tukka oli aina niin ojennuksessa, että ihan hirvitti. Jos Mystic fallsiin tulisi pyörremyrsky, puut kaatuilisivat ja lehmät lentäisivät, mutta helvetti vieköön, Edwardin tukka pysyisi samanlaisena.
”Kuvittele nyt, Edillä on glitter-kivekset”, Spike mutisi mietteliäästi ja siemaisi viskiään. Damon pyrskähti ja repesi humalaiseen nauruun.
”Bella voi peilata itseään ennen suihinottoa”, Damon kommentoi. Edward huokaisi raskaasti ja pyöräytti silmiään. Hän ei koskaan lähtenyt juttuihin mukaan. Tylsä.
”Mitäs täällä taas jauhetaan?” Stefan pöllähti huoneeseen kuin mikäkin liikuntaintoilija. Hän sieppasi seinustalla makaavan kassin ja kurkisteli sen sisälle. Stefan, kuten hänen tyttöystävänsäkin, olivat melkoisia lukutoukkia. Elena tosin näytti niin vajaalta, että hän ei varmasti ymmärtänyt puoliakaan, mitä hänelle sanoi. Saati sitten, että hän olisi ymmärtänyt lukemaansa.
”Veliseni, minne olet menossa? Minä haluaisin kapakkaan”, Damon kommentoi. Spike nosti katseensa telkkarista.
Passionsin lopputekstit alkoivat juuri pyöriä.
”Hitto, minä olen mukana! Haluan johonkin kapakkaan juomaan muutaman oluen... ja naisen.” Damon ja Spike repesivät yhdessä nauruun ja löivät ylävitoset. Stefan ja Edward vilkaisivat toisiaan tympääntyneesti. Oli selvää, että he olivat vampyyrilajin nössöintä kastia. Kumpikaan ei juonut ihmisistä. Sillä aikaa kun Damon ja Spike nauttivat kivasta seksistä ja veriannoksesta, Edward ja Stefan jahtasivat jotain helvetin pupuja keskellä metsää.
Edward, Spike ja Damon päättivät lähteä yhtä matkaa keskustaan. Edward tietenkin oli menossa Bellan luokse. Miehet oikaisivat pimeän metsän läpi, jolla oli huono maine. Juuri Damonin ja Spiken takia. Damon sieppasi viattomia naikkosia ja joi heidät kuiviin. Spikesta taas oli kiva hiippailla puiden lomassa mustan, pitkän nahkatakkinsa kanssa ja paljastella itseään opiskelijatytöille.
”Kerros Ed, mitä niin hienoa Bellassa on? Se akka änkyttää, se käy hermoon”, Damon aloitti ja pukkasi Edwardia olkapäähän veljellisesti. Sitten hän kiskaisi kätensä pois ja henkäisi.
”Vittu, miksi kukaan ei varottanut, että jätkä on tehty marmorista?” Damon parahti ja hieroi nyrkkiään toisella kädellään. Spike pyrskähti ja Edward hymyili hiljaa.
”Juuri tuon takia, velihyvä”, Edward kuittasi.
”Aika reilua”, Damon murisi. Kolmikko saapui pian metsän reunaan ja näkivät jo kaukana edessään kaupungin valot. Kukkulan päältä kaupunki näytti upealta. Miehet jäivät hetkeksi ihailemaan maisemaa. Heidän taianomaisen fiilistelyhetkensä katkaisi vinkaisu. Damon ja Spike kääntyivät äänen suuntaan. Edward piti juuri hyppysissään rimpuilevaa pupua. Ed oli jo aukaissut suunsa purrakseen eläintä, mutta keskeytti puuhansa nähdessään muiden ilmeet.
”Otatteko tekin?” Edward ojensi pupua, joka näytti hätääntyneeltä.
”Luoja, en. Olet sairas”, Spike kommentoi ja nyrpisti nenäänsä. Edwardin pitäisi oppia olemaan niin kuin muutkin oikeat vampyyrit. Valitettavasti hän oli kaikkien tyttöjen märkä päiväuni glitterkiveksineen päivineen. Damon oli vahvasti sitä mieltä, että hän kävisi polttamassa Meyerin talon vielä joku päivä. Mokoma hupakko asui aivan kaupungin laidalla, ihan kuin kukaan meistä ei muka tietäisi, että hän eli kaupungissa. Samassa pusikosta loikkasi heidän eteensä lyhyt poika, jolla roikkui nenällä pyöreät lasit. Pojalla oli yli-iso kaulaliina ja jonkinlainen tumma kaapu, jonka rinnuksessa oli miehille tuntematon vaakuna. Pojan kädessä oli keppi, jolla hän osoitti vampyyreja kiivaasti.
”
Avada kedavra!” poika kirkaisi.
”Arvaappa kelaappa?!” Damon kohotti kulmiaan ja vilkaisi Spikea. Pojan kepistä lensi valosuihku, joka osui Spiken nahkatakkiin ja poltti siihen reiän.
”Hei, senkin nulikka! Tämä takki on arvokas. Nyysin sen eräältä tappajalta vuosia sitten!” Spike alkoi huutaa lujaa hauskalla brittiaksentillaan.
”Se on
Avada kedavra ja se on tappokirous! Miksi sinä et kuollut?” poika siristi silmiään kiukkuisena ja heilautti ylisuurta kaulaliinaansa. Damon päätti, että hän kuristaisi pojan siihen ihan kohta.
”Minä olen vampyyri, minä olen jo kuollut”, Spike kommentoi tympääntyneenä. Pojan ilme venähti.
”Ai.”
”Kuka hitto sinä olet?” Damon tivasi pojalta. Edward pyyhki suupieliään ja katseli ympärilleen. Jätkä ei ollut taaskaan kartalla. Liekö hän oli edes tajunnut, että rillipää oli ilmaantunut paikalle?
”Olen Harry Potter.”
”Mikä?” Damon älähti.
”Harry Pothead, pieni jälkeenjäänyt poika. Turha sitä on suolistaa”, Spike selitti ystävälleen ja Harry murahti kiukkuisesti.
”Se on
POTTER.”
”Whatever. Painuhan helvettiin, meillä on muuta tekemistä”, Spike ärähti Harrylle ja lähti talsimaan kaupunkia kohti. Harry jäi tuijottamaan miesten perään suu auki. Kerrankin hän oli yrittänyt tehdä maailmasta paremman paikan ja epäonnistunut. Harry sieppasi sauvansa käsiensä väliin ja iski sen poikki polvellaan.
**
Kotoisalla asuinalueella oli rauhallista. Talojen pihavalot olivat syttyneet, koska aurinko oli hetki sitten painunut mailleen. Osoitteessa 1630 Robello Drive, sen sijaan kuhisi. Keittiöstä kuului kolinaa kun Bella asteli rappuset alas eteiseen ja huokaisi teatraalisesti. Samassa talossa asuminen kolmen höyryn akan kanssa, oli välillä silkkaa tuskaa. Bella sipaisi ruskeat, pitkät hiuksensa korvan taakse ja asteli keittiöön. Ensimmäisenä hän näki Elenan, joka luki kirjaa otsa kurtussa. Sookie oli tehnyt pöydälle muutaman sentin pituisen viirun kiiltävästä jauheesta. Hän kumartui pienen, valkoisen putkilonsa kanssa pöytää kohti ja alkoi vetää jauhetta sisään nenänsä kautta.
”Luoja Sook, et vetele keijupölyä nenään keittiönpöydällä!” Bella älähti, tönäisi ystäväänsä ja sipaisi pölyt alas pöydältä. Sookie nosti katseensa ja leväytti huulilleen leveän hymyn. Hän näytti juuri siltä, että oli vetänyt jo pussillisen ainetta aivoihinsa.
”Ai hei Bella!” Sookie tervehti yli-iloisesti.
”Mitähän pukisin päälleni tänään?” Buffy mietti ääneen tiskialtaan luona. Hän käännähti ympäri ja raaputti vaajalla päätään. Tytöt olivat päättäneet lähteä porukalla johonkin yhdelle. Edwardista ei ollut kuulunut koko päivänä mitään, joten Bella joutaisi ihan hyvin kiskomaan muutaman siiderin ystäviensä kanssa. Ehkä sen jälkeen he voisivat lähteä tanssimaan muutamat tanssit Bronzeen. Bella kiersi pöydän ja nojautui käsiensä varaan Elenan viereen.
”Mitä sinä luet?” Bella kysyi ja nosti Elenan kirjaa.
”Humiseva harju? Senkin idiootti! Olen etsinyt tätä kirjaa jo viikon!” Bella sihahti ja sipaisi hiuksen korvan taakse. Hän henkäisi niin loukkaantuneella äänellä, että Elenakin havahtui taikamaailmastaan.
”Ai, sinunko tämä on?” hän kysyi unisesti. Bella pyöräytti silmiään, ojentui ottamaan kaapista maitopurkin ja joi suoraan sen suulta.
”Taidan laittaa sen uuden valkoisen mekon”, Buffy sanoi. Hän ei taaskaan ollut selvillä mitä hänen edessään tapahtui. Ihan sama mitä Buffy puki, kaikki asusteet olivat lyhyitä ja peittivät juuri ja juuri hänen tappajaperseensä. Spike ja Damon pudottelivat mielellään Buffyn tavaroita lattialle, jotta nainen pyllistäisi. Sitten he näyttivät orgasmin saaneilta kun Buffy tosiaan teki niin. Joka kerta hän meni samaan lankaan.
”Minäpä tiedän, mitä puen”, Sookie hihkaisi niin lujaa, että kaikki muut säpsähtivät. Sookie näytti aina siltä, että oli vetänyt vähintäänkin purkillisen jotain iloisia pillereitä. Joskus Sookien iloisuus otti muita päähän. Surullisenakin Sookie vain nauroi. Se oli aika pelottavaa.
”Minä en taida pukea mitään”, Elena sanoi haaveilevasti, nojasi käteensä ja katseli johonkin kaukaisuuteen. Kaikkien muiden katseet siirtyivät haaveilevaan ruskeaverikköön. Elenalla kesti hetki tajuta, että kaikki tuijottivat häntä. Sookie pidätteli naurua.
”Taidan jäädä kotiin”, Elena sitten tokaisi.
”Etkä jää! Minulla on tappavan tylsää ja haluan kaikki mukaan kaupungille”, Buffy ärähti ja iski vaajansa pöytään. Kesti varmasti ainakin kaksi tuntia ennen kuin kaikki olivat valmiina lähtöön. Tytöt päättivät suunnistaa ensin yhdelle pienelle terassille, joka oli matkan varrella. Kesken matkan pusikosta rymisteli suuri vampyyri. Se jähmettyi ja jäi tuijottamaan nelikkoa silmät pyöreinä.
”Katsokaa, tuolla miehellä on hassunnäköiset hampaat”, Sookie tirskui.
”Siksi koska hän on vampyyri. Olet nähnyt sellaisen aiemminkin”, Bella selitti kuin lapselle. Sookie kurtisti kulmiaan hetkeksi, mutta sitten hänen kasvoilleen levisi oivaltava ilme. Buffy kiskaisi vaajansa esiin ja pyöritteli sitä taidokkaasti sormiensa välissä. Vampyyri henkäisi kauhuissaan ja pinkoi pois paikalta.
”Höh, ei sitten”, Buffy kurtisti kulmiaan ja tunki vaajan takaisin laukkuunsa. Tytöt päättivät oikaista pienen puiston läpi. Buffy katseli koko ajan ympärilleen, jotta huomaisi mahdolliset viholliset. Hän oli hiukan työintoinen. Hauskinta tässä oli se, että hänellä oli vampyyrikavereita eikä hän koskaan pistellyt heitä terävällä vaajallaan... paitsi Damonia, joka kävi usein Buffyn hermoon. Juuri kun tytöt olivat saapumassa määränpäähänsä, kuului matalaa kiroilua. Sookie kirkaisi ja loikkasi kiinni Bellaan, joka huokaisi teatraalisesti.
”Hei tytöt”, Jacob astui esiin ja hymyili pepsodent-hymyään.
”Ai, hei. Kuka sinä olet?” Sookie kurtisti kulmiaan.
”Sook, hän on Jake. Kyllähän sinä Jaken muistat? Hän jahtasi minua koulussa alituiseen ja minä sitten säälistä annoin hänelle koulun vessassa”, Bella selitti taas kuin pienelle lapselle. Jacobin katse tummui.
”Ai niin, se susi”, Sookie hihkaisi korvia vihlovasti.
”Minne olette menossa?” Jacob tiedusteli. Bella jaksoi ihmetellä muiden kanssa, miksi Jacobilla ei koskaan ollut paitaa. Ei sillä, Jacobin vatsalihakset olivat katselemisen arvoiset. Niillä olisi voinut pestä vaikka pyykkiä.
”Parille lähimpään kuppilaan”, Elena sanoi haaveilevasti ja vilkuili taivaalla loistavia tähtiä. Jake oli juuri aukaisemassa suunsa kun joku jääkaappipakastimen kokoinen häiskä hölkkäsi paikalle leveästi hymyillen ja seisahtui Jacobin vierelle. Jacob oli varmasti kaksi päätä lyhyempi kuin tämä toinen paidaton komistus.
”Täällähän sinä olet”, mies sanoi Jakelle. Buffy pyyhki kuolaa suupielestään ja Bella pyöritteli silmiään. Sookie hyppi tasajalkaa ja taputti käsiään yhteen.
”Hei katsokaa. Se on aikuinen susi! Jake on varmasti sellainen sudenpentu”, Sookie nauroi ja Jaken poskilihakset nykivät kiukkuisesti. Suurempi mies näytti hämmentyneeltä.
”Tässä on Alcide. Minun ystäväni”, Jake selitti ja kaikki tytöt tuijottivat silmät pyöreinä suurta susimiestä.
”Hän on seksikäs”, Sookie ilmoitti.
”Me tiedämme”, muut ärähtivät yhteen ääneen. Alcide katsoi nolona muualle.
”Öhm, meidän täytyy mennä. Sam odottelee jo”, Alcide sanoi Jacobille, joka näytti edelleen melkoisen ärtyneelle. Muristen hän toivotti meille hyvää iltaa ja hölkkäsi ystävänsä kanssa metsän siimekseen. Tytöt hymähtivät yhteen ääneen ja lähtivät suunnistamaan terassille. He tilasivat siiderit ja istahtivat avonaiselle terassille. Kauan ei he eivät kerinneet istuskella, kun kolmen vampyyrin joukko ilmestyi näköpiiriin. Sookie hihkaisi iloisesti.
”Iltaa neidit”, Damon tervehti. Buffy naksautti leukojaan ja mulkaisi tummaa komistusta. Sookie vilkutti iloisena miehille. Bella meni puihin Edwardin nähdessään, painoi katseensa ja haroi hiuksia korvansa taakse.
”Hei Bella. Haluaisitko lähteä kanssani johonkin?” Edward kysyi ja katsoi Bellaa kysyvästi. Bella punastui ja henkäisi.
”Nytkö?” hän änkytti. Edward nyökkäsi ja hymyili salaperäisesti.
”Nytkö sinä annat Bellalle?” Spike tiedusteli Edwardilta ja sai tämän murahtamaan kiukkuisesti. Bella sen sijaan näytti entistäkin punaisemmalta.
”Hei hei, pitäkää hauskaa”, Sookie toitotti. Kun kaksikko lähti kävelemään pitkin katua, Damon siirsi katseensa Sookieen.
”Mitä se on tänään vetänyt?”
”Vähän keijupölyä”, Buffy vastasi. Damon hymähti ja istahti Bellan paikalle. Spike saapasteli tiskille tilaamaan hänelle ja Damonille juomat. Elena nojasi käteensä ja katseli haaveilevasti johonkin kaukaisuuteen. Buffy heilutti kättään hetken aikaa naisen silmien edessä, mutta luovutti kun mitään ei tapahtunut. Pian kaikki istuivat pyöreän pöydän ympärillä.
”Mitäs tänään suunnitelmissa?” Spike kysyi ja katseli Buffya sillä tietyllä ilmeellä.
”Muutaman vampin jos tomuttaisi”, Buffy ilmoitti ja siemaisi siideriään. Damon irvisti.
”Mennäänkö sen jälkeen meille jatkoille? Viime kerrasta on aikaa ja minua alkaa todenteolla haluttaa”, Spike virnisti Buffylle. Damon oli ihan varma, että Spike saisi kohta puisesta kepistä, mutta Buffy vain kohautti olkiaan.
”Mennään vaan.”
”Hei! Aika epäreilua!” Damon älähti ja levitteli käsiään.
”Minä voin harrastaa seksiä sinun kanssasi!” Sookie hihkaisi Damonille, joka pyöräytti silmiään.
”No niinpä tietysti”, Damon mutisi. Oli selvää, että Sookien kanssa sekoilusta ei tullut muuta kuin päänsärky ja kamala vitutus. Ehkäpä jos naisen suun teippaisi kiinni jeesusteipillä? Ainakaan hän ei nauraisi ärsyttävästi niin kuin yleensä. Sookie ei edes huomannut Damonin nyrpeää ilmettä vaan hihkaisi ja painautui leveästi hymyillen miehen kylkeen. Damon huokaisi raskaasti ja kumartui nojaamaan otsaansa pöydän pintaan. Kaikki olivat hetken aikaa hiljaa.
”Oletteko koskaan huomanneet, että me emme ole ihan normaaleja?” Elena samassa kysyi hennolla äänellä ja henkäisi. Kaikki tuijottivat hetken aikaa naista.
”Ai miten niin?” muut sitten kysyivät yhteen ääneen.
"Onneksi meistä ei tehdä tv-sarjoja", Buffy huokaisi ja siemaisi siideriään. Kaikki olivat hänen kanssaan samaa mieltä.
THE END
