Toinen todellisuus
pairing: Rufus Rymistyir / Ksenofilius Lovekiva
rating: K-12
genre: drama, romance
yhteenveto: He tarttuivat toistensa syötteihin enemmän kuin vain innokkaina, valmiina uskomaan oikeastaan mihin tahansa.
A/N: Mahtava aloituslause on Finin Kaikenmaailman ficleteistä. Innostuin tästä parista taannoin jostain syystä ihan rutosti, toivottavasti joskus tulevaisuudessa saisin niistä irti enemmänkin. Leffa-Kseno liikuttavissa kalsareissaan ainakin sopisi Ruffen kainaloon kerrassaan loistavasti <3
Ksenofilius Lovekiva oli valehtelija. Ja hieman sekaisin, muttei missään nimessä niin paljon, että hulluus olisi varsinaisesti selittänyt mitään. Tyttärelleen hän esitti yksinäistä leskimiestä, ainoastaan sille kaistapäiselle lehdelleen omistautunutta, Rufukselle hän taas väitti lähestulkoon päinvastaista. Lukijoilleen hän pyrki näyttäytymään jonain maailman vääryyksiä oikaisevana, salattujen totuuksien paljastajana, eikä Rufus edes halunnut tietää, mitä mies uskotteli itselleen. Mitä mies uskoi itsestään.
Ja kaikesta huolimatta hän tuli aina takaisin kuuntelemaan niitä valheita, lisää kuvitelmia ja väärin ymmärrettyjä tosiasioita, kai se oli loppujen lopuksi enemmänkin kuin vain viihdyttävää, vaikkei hän koskaan aivan täysin käsittänyt Ksenofiliuksen puheita. Eikä sillä väliä, mitä helvettiä ne niistaisikit tai rikkokirit oikein olivat, Rufus piti miehen pehmeästä sängestä ja rauhallisesta äänestä liikaa.
Ehkä hänkin oli vaikutuksille altis, ehkä seura teki kaltaisekseen - mitä useamman yön Rufus vietti Ksenofiliuksen luona, nukkui kaikissa sateenkaaren väreissä välkehtivissä lakanoissa ja joi aamuisin kahvia niistä eriparisista, kummallisen vänkyröistä kupeista, sitä enemmän hänkin valehteli. Itselleen. Näki asiat siinä kaikkein suotuisimmassa valossa, tietyt totuudet vääristyvät juuri sopivasti, ja kaikki tuntui olevan hyvin. Kaikki oli kohdallaan ja ainakin he molemmat tyytyväisiä, maailma kummallisilla raiteillaan eikä niinkään merkitystä sillä, minne ne raiteet lopulta veivät.
Ehkä sekin oli loppujen lopuksi enemmänkin kuin vain viihdyttävää, ruokkia Ksenofiliuksen kuvitelmia siinä missä tämä teki saman Rufukselle, toinen vain keskittyi heidän väleihinsä ja toinen maailman rakenteisiin. Ja niistä rakentui jotain aivan uutta, toinen todellisuus, muiden katseilta piilotettu, omilla luonnonlaeillaan toimiva. Tarjoten sitä, mitä toinen kaikkein kipeimmin halusi, he tarttuivat toistensa syötteihin enemmän kuin vain innokkaina, valmiina uskomaan oikeastaan mihin tahansa, rakastelivat kiihkeästi täynnä toistensa valheita ja niistä siinneitä uskomuksia, kuiskivat epätosia lauseita iltahämärässä, kirjoittivat niitä ilmaan ja toistensa ihoille kovettunein, musteisin sormin.
Kai olisi joskus voinut pysähtyä ja miettiä, oliko siinä enää mitään aitoa. Mutta kumpikaan ei milloinkaan halunnut tehdä niin, oli helpompaa jatkaa keksityillä totuuksilla, elää huolella tehdyn valhemaailman sisällä - ei puhkaista kuplaa vielä, kyllä se tapahtuisi aikanaan, mitäpä sitä kiirehtimään. Pysäytetään aika vielä tämän kerran, ei anneta vuodenajankaan vaihtua.
Ja kun Ksenofilius ilmaisi Rufukselle epäilevänsä tätä vampyyriksi - eivät normaalit ihmiset imeneet niin ahnaasti niin punaisia jälkiä rakastajiensa kaulaan, toisinaan niistä tihkui verta, eivät normaalit ihmiset tulleet aina käymään pelkiksi öiksi, eivät normaalit ihmiset vältelleet niin monia puheenaiheita tai olleet aina niin terveitä, ei koskaan edes pienenpientä flunssaa, ei koskaan ainuttakaan aivastusta, kyllä hän oli pannut sen merkille - Rufus ainoastaan nauroi. Pudisteli päätään ja valehteli taas. Tunnusti saadakseen Ksenofiliukselta toisenlaisia tunnustuksia. Kai se oli pieni hinta, nolo ja typerä artikkeli nolossa ja typerässä lehdessä, sillä lunasti taas paikkansa toisessa todellisuudessa, tässä todellisuudessa, sen omituisen miehen vierellä.