Liz: Kiitos oikein paljon kommentistasi
Pakko myöntä, että vähän innostuin tuossa Ronin ja Ginnyn tappelukohtauksessa, kun se vain tuntui vievän mukanaan
Mutta seuraavassa osassa tuleekin sitten jo Remusta.. Olkaas hyvät!
Luku 2.
Ginny heitti punaisen hupun hiustensa suojaksi ja laittoi kiiltävän punaisen naamion silmilleen. Kukaan ei tunnistaisi häntä ja se oli hänen tarkoituksensa.
Hän koputti oveen ja pian lukko avautui. Hänen edessään seisoi mustaan tiukkaan nahka-asuun pukeutunut mies, jolla oli viitta, sekä rinnassaan lepakon merkki.
”Iltaa Neiti punahilkka.” Mies sanoi.
”Iltaa Batman.” Ginny sanoi ja pitkästä aikaa hymyili. Mies päästi tytön sisään ja sulki oven perässään.
Aula oli täynnä ihmisiä ja kaikilla oli mitä eriskummallisimpia asuja. Oli tuttuja jästien sarjakuva sankareita, muutamia ankeuttajia, pari taikaolentoa, sekä muita tuntemattomia ihmeotuksia. Sinivihertävään pukuun pukeutunut vaaleahiuksinen nainen käveli Ginnyn luokse.
"Iltaa.” Nainen sanoi uneksuvalla äänellä. Ginny nyökkäsi hymyillen. Lunalla oli aivan samanlainen ääni kuin monta vuotta sitten.
”Hei, kuinka olet voinut?” Ginny kysyi.
”Oi, mainiosti, kaikki on oikein hyvin, kummallakin meistä.” Luna sanoi ja laski katseensa. Ginny seurasi tytön katsetta ja näki, että tytön maha oli hieman pömpöllään.
”Oih! Ihanaa, milloin?”
”Voi, ei vielä vähään aikaan, kuusi kuukautta vielä.” Luna sanoi ja lähti sitten, outoa kurkkuääntä pidellen, kauemmas.
Ginny lähti kohti keittiötä ja huomasi, että myös siellä oli ihmisiä. Eräs varsinkin herätti tytön huomion. Harmaaseen suden pukuun pukeutunut mies seisoi nurkassa ja näytti siltä, että halusi olla jossain aivan muualla kuin tässä talossa.
Ginny käveli miehen luokse melko huomaamattomasti.
”Hei Kuutamo.” Ginny sanoi ja mies laski katseensa alas.
”Punahilkka, mikä yllätys.” Remus tutkaili naista ja yritti tunnistaa tämän, mutta onnistumatta siinä.
”Ei muistu mieleen vai?” Ginny kysyi ja mies pudisti päätään. Ginny nosti vasemman kätensä hihaa ja kyynärvarressa näkyi pitkä arpi. Remus kohotti katseensa kädestä naisen silmiin.
”Ginny?” Ginny nyökkäsi ja laski hihansa alas.
”Voi mukavaa nähdä sinua.” Remus halasi naista lämpimästi. Ginny oli kiitollinen miehen lämpimästä jälleennäkemisestä.
Remus oli aina ymmärtänyt naisen tuskaa ja riidan jälkeen Ginny oli tullut Remuksen luokse itkuisena ja verisenä ja Remus oli huolehtinut, että tämä voi hyvin ennen kuin päästi tämän lähtemään.
Ginny oli aina ihaillut Remusta ja tämän kokemuksia, sinä iltana kun hän oli saapunut miehen luokse, Ginny oli tuntenut oudon pistoksen rinnassaan, mutta se ei voinut olla muuta kuin huolta, että kukaan ei hyväksyisi häntä. He juttelivat pitkään ja Remus huolehti Ginnystä aamuun asti. Lopulta, kun tyttö oli lähdössä, mies antoi tälle poskisuudelman ja toivotti onnea.
”Kuinka olet voinut?” Remus kysyi.
”Ihan hyvin, tulin takaisin muutama kuukausi sitten.” Ginny sanoi ja nappasi lasin eräältä ilmassa leijuvalta tarjottimelta.
”Ai, mikset ilmoittanut mitään?” Remus kysyi.
”En…oikein tiedä, halusin varmaan hieman rauhaa ennen kuin ilmoitan itsestäni.” Ginny sanoi ja otti huikan juomasta.
”No, aiotko jäädä?” Remus kysyi ja Ginny kohautti olkapäitään.
”Uskon niin, mutta aion olla vielä muutaman hetken omillani ennen kuin ilmoitan kenellekään. Kuinka Hermione voi?” Viimeksi kun Ginny oli kuullut, Hermione oli päässyt töihin pyhään Mungoon.
”Oikein hyvin, hänellä on tytär, Jessica ja poika Sirius.” Remus sanoi iloisena.
”Oi! Kenen kanssa?” Remus avasi suunsa, mutta juuri silloin joku tarttui Ginnyä olkapäästä.
”Kuinkhash iltha on shjujunut?” Mies oli selvästikin hyvää vauhtia humalassa ja Ginny kurtisti kulmiaan. Miehellä oli keltainen huispauskaapu yllään ja keltainen naamio oli aivan vinksallaan miehen silmillä.
”Ron?” Ginny katsoi miestä ihmeissään ja tämä katsoi tarkkaavaisesti Ginnyä.
”Tunnemmeko me?” Ron kysyi ja päästi irti Ginnyn olkapäästä.
”Emme.” Ginny sanoi vihaisena ja työnsi miestä kauemmas. Tämä johti siihen, että Ron törmäsi yhteen ilmassa leijuvaan tarjottimeen ja horjahti. Hän yritti ottaa tukea Ginnyn kädestä, mutta saikin vain hihasta kiinni joka repesi olkapäähän asti.
Äänet hiljenivät keittiössä, jokainen silmäpari tuijotti joko Ronia, joka makasi maassa selällään hiha kädessään, tai Ginnyä, joka katsoi Ronia.
Miehen katso siirtyi pikkuhiljaa olkapäästä alaspäin ja osui kyynärvarressa olevaan arpeen. Vaikka Ron oli vahvassa humalassa, ei hän voinut olla muistamatta haavaa, jonka oli aiheuttanut seitsemän vuotta sitten.
”Ginny?” Ron kysyi ja nousi äkisti ylös.
”Hei Ron.” Ginny sanoi ja hymyili jäätävästi. Ronin ilme muuttui hämmästyksestä pikkuhiljaa vihaksi.
”Kuinka helvetissä kehtaat näyttää naamaasi täällä!” Ron sanoi ja heitti hihan maahan.
”Ron, älä aloita.” Ginny sanoi nopeasti.
”Voi kyllä aloitan. Sinua nähtävästi pitää muistuttaa jostain pikkutapahtumasta joka tapahtui kahdeksan vuotta sitten. Oletko unohtanut sen?” Ron kysyi.
”Ron, se on ohi. Minä pääsin siitä yli. En aio enää kuunnella sinua ja valheitasi.” Ginny sanoi ja ryhdisti asentoaan.
”Vai niin, olet siis hyväksynyt sen asian, että olet mu-”
”Älä sano sitä sanaa!”
”Murhaaja!”
Ginny teki kaikkensa jotta pystyisi pidättelemään kyyneleitä, jotka hän oli viimeksi päästänyt saman asian yhteydessä.
”Valehteleva, petturi, saastainen murhaaja.” Ron sylki jokaisen sanan suustaan ja Ginnyn käsi, jossa hän piteli lasi, alkoi täristä. Remus huomasi tämän ja astui sisarusten väliin.
”Ron, ehkä olisi parasta, että lähdet.” Remus sanoi rauhallisesti.
”Puolusteletko sinä tuota pikku paskiaista?” Ron melkein huusi.
”Kyllä, minä puolustan Ginnyä, koska sinunlaisesi ääliö ei osaa muuta tehdä kuin satuttaa häntä. Hän on sisaresi!” Remus sanoi.
”Hän ei ole sisareni! Minulla ei ole sisarta!” Ron sanoi ja lasi lensi miehen vasemman olan yli ja osui kiviseinään.
Ginny käveli ovelle ja hetken kuluttua kuului ulko-oven pamaus.
”Sitten kun olet valmis antamaan Ginnylle anteeksi, voi olla, että on liian myöhäistä.” Remus sanoi ja lähti Ginnyn perään.
***
A/N Viimeisessä osassa käväistään sitten siellä K-15 puolella ja saadaan loppu tällekin ficille
Kommentteja, ettei minun tarvitsisi lähettää niitä Voltureja teidän kimppuunne, rakkaat!
~Amy